maanantai 30. huhtikuuta 2012
Kinkkurulla-tikkuvoileivät - Singirulli-tikuvôileivad
Hauskaa Vappua!
6 voileipää
Valmistusaika 20 minuuttia
6 pippurikuorrutuksella kinkkuviipaletta
6 maalaisleivän viipaletta
noin 100 g pehmeän juuston (esim. Edam, Emmental) raastetta
1 iso kokonainen valkosipuli puristettuna tai maun mukaan
3-4 rkl paksua majoneesia
6 keltaista kirsikkatomaattia
levitettä
persiljanoksia
salaatin lehtiä
cocktailtikkuja
Huuhtele ja linkoa salaatti, persiljanoksat ja tomaatit. Ne voi vapaasti laittaa yhdessä salaattilinkoon.
Sekoita kulhossa juustoraaste, valkosipuli ja majoneesi keskenään.
Levitä leipäviipaleille levitettä. Aseta salaatin lehti leipäviipaleille.
Valmista kinkkurullat laittamalla noin 1 rkl täytettä jokaiselle kinkkuviipaleelle ja kääntämällä ne kiinni. Aseta rullat leiville
salaattilehden päälle taitepuoli alaspäin. Pistä cocktailtikut läpi tomaattien ja sen jälkeen läpi rullien leipiin kiinni.
Koristele persiljanoksalla.
***
Ilusaid Kevadpûhi!
6 vôileiba
Valmistamise aeg 20 minutit
6 piprakattega singiviilu
6 segaleiva viilu
umbes 100 g pehmet juustu (näiteks Edam,Emmental) riivituna
1 suur küüslauguküüs pressituna vôi maitse järgi
3-4 sl paksu majoneesi
6 kollast kirsstomatit
vôilevamargariini
petersellioksi
salatilehti
suupistetikke
Pese ja kuivata salatitsentrifuugis salatilehed, petersellioksad ja tomatid. Neid vôib koos tsentrifuugi panna.
Sega kausis riivitud juust, majonees ja küüslauk omavahel.
Määri leivale margariini. Aseta iga leivaviilu peale salatileht.
Valmista singirullid. Pane umbes 1 sl täidist iga singiviilu peale ja kääri need rullideks. Aseta rullid leivale salatilehe peale ja jäta äärekoht allapoole. Pista
suupistetikud tomatitest läbi ja seejärel rullidest ning leivast.
Kaunista petersellioksaga.
Tunnisteet:
30 min,
30 min EST,
alkupala,
brunch EST,
brunssi,
eelroog EST,
Eesti köök EST,
eestiläinen keittiö,
juhlapöytään,
Maipühad EST,
peolauale EST,
Vappu,
vôileivad EST,
voileivät
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Kuumasavumakrilli-riisisalaatti - Kuumsuitsuskumbria-riisisalat
Meidän lähikaupoissa on viime aikoina ollut myynnissä kuumasavumakrillia. Siitä voi valmistaa maukasta salaattia.
4-6 annosta
Valmistusaika yhteensä 30 minuuttia
1 kuumasavumakrilli / noin 260 g, roudoista puhdistettuna ja nahka poistettuna
1 pussi /125 g keitettyä riisiä
pala tuoretta kurkkua kuutioina
voileipäkurkunviipaleita pieninä suikaleina
4 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 varsi kevätsipulia hienonnettuna
nippu hienonnettua tilliä tai kuivattua tilliä
1 purkki / 200 g kermaviiliä
4 isoa rkl majoneesia
suolaa
Kääntele kaikki salaatin ainesosat isossa kulhossa keskenään ja anna salaatilla maustua 10 minuuttia.
***
Kuumsuitsuskumbriast ehk makrillist saab valmistada head salatit. Eestis on see kala iga kalapoe letil müügil, aga Soomes on see haruldasem. Olen viimasel ajal näinud makrelli ka meie lähipoodide kalaletil. Väga tore, et see kala on jôudnud ka Soome.
4-6 portsjonit
Valmistamise aeg kokku 30 minutit
1 kuumsuitsuskumbria / umbes 260 g, puhastatuna luudest ja nahk eemaldatud
1 pakend / 125 g keedetud riisi
tükk värsket lavakurki kuubikutena
vôileivakurgi viile tikkudeks lôigatuna
4 keedetud muna hakituna
1 vars rohelist sibulat hakituna
kimp tilli hakituna vôi kuivatatud tilli
200 g hapukoort
4 suurt sl majoneesi
soola
Sega suures kausis kôik salati koostisosad omavahel ja anna maitsestuda 10 minutit.
Tunnisteet:
30 min,
30 min EST,
kala,
kala EST,
salaatit,
salatid EST,
vahepala EST,
välipala
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Lämpimät kinkku- ja tonnikalavoileivät – Kuumad singi- ja tuunikalavôileivad
Tervetuloa minun blogin lukijaksi, Maria!
Sellaisia kuumia voileipiä voit valmistaa niin monta kuin vaan haluat. Runsas täyte sen päällä on hyvä olla.
Valmistusaika 15 minuuttia
palvikinkkusuikaleita
Emmentalin juustoraastetta
voileipäkurkun pieniä viipaleita
tummaa leipää
tonnikalasäilykettä
ananassäilykkeen paloja
Emmentalin juustoraastetta
vaaleta leipää
pizzamaustetta
voileipälevitettä
hienonnettua kevätsipulia
Lämmitä uuni 225 asteeseen.
Levitä leipäviipaleille levitettä.
Sekoita pienessä kulhossa keskenään juusto ja kinkkusuikaleet. Nosta kerros suikalesekoitusta
tumman leivän päälle. Ripottele pinnalle pizzamaustetta. Laita leivän päälle vielä kerros kurkunviipaleita, suikalesekoitusta ja juustoraastetta.
Laita vaalean leivän päälle tonnikalaa ja ananaspaloja sekä ripottele pinnalle pizzamaustetta ja juustoa.
Nosta voileivät uunipellille, millä on leivinpaperi. Nosta pelti uunin ylätasolle ja anna voileivillä paistua siellä noin 7 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kullanruskeaa väriä.
***
Tere tulemast minu blogi lugejaks, Maria!
Selliseid kuumi vôileibu vôid valmistada nii palju kui soovid. Rikkalik täidis nende peal on hea olla.
Valmistusaeg 15 minutit
tikusuuruseid suitsuliha lôike vôi suitsulihakuubikuid
riivitud Emmentalijuustu
tikusuuruiseid vôileivakurgi lôike
tumedat leiba
tuunikalakonservi
ananassikonservist nôrutatud ananassitükke
riivitud Emmentalijuustu
saia vôi röstleiba
pizzamaitseainet
vôileivamargariini
hakitud rohelist sibulat
Soojenda ahi 225 kraadini.
Määri leivaviiludele margariini.
Sega väikses kausis omavahel juust ja suitsulihatikud. Tôsta kiht suitsulihasegu
tumeda leiva peale. Raputa selle peale pizzamaitseainet. Tôsta selle peale kiht kurgilôike, singisegu ja juustu.
Pane saia peale tuunikala- ja ananassitükke ning raputa peale pizzamaitseainet ja juustu.
Tôsta vôileivad ahjuplaadile, millel on küpsetuspaber. Tôsta plaat ahju ülemisele kôrgusele küttekeha alla ja anna vôileibadel seal küpseda umbes 7 minutit vôi niikaua kuni pind on saanud kuldpruuni värvi.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Latvialainen olut (K18) ja makkara - Läti ôlu (K18) ja vorst
FIN Meillä on kevät-talvella muutamassa otteessa maisteltu latvialaista olutta ja makkaraa. Makuelämykset ovat olleet miellyttäviä yllätyksiä.
EST Me oleme kevad-talvel môned korrad maitsnud läti ôlut ja vorsti. Maitse-elamused on olnud meile meeldivad üllatused.
FIN Ensimmäisenä söimme Rigas Miesnieks’n (Riikan Teurastajat (Lihamestarit?) (Google kääntäjän avulla käännetty) savumakkaraa katajamarjoilla (paketilla tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, tämä ei kääntynyt Google-kääntäjän avulla suomen kielelle). Tämä konkreettinen makkara on ostettu sokkona. Katajamarjat sen sisällä olivat miellyttävä ja epämiellyttävä yllätys. Sellainen hyvä-paha, kaunis-ruma, on-off -kokemus. Marjat antoivat aika rasvaiselle savumakkaralle pikanttia yllätysmakua, onneksi niitä oli aika vähän makkarassa, koska paremmin maistui makkara ilman niitä. Näin kävi, että puoli makkaraa oli jo maistettu kun ehdin kameran kanssa sitä kuvaamaan. Sen makkaran syömisestä heräsi kuitenkin halukkuus ostaa ja kokeilla muita Rigas Miesnieks’n makkaroita, koska saimme sen tuntuman, että niissä on hyväa laatua ja makua. Sanoisin, että niissä löytyy Keski-Eurooppalaista ymmärrystä lihatuotteista. (Ensimmäinen makkarakuva, Taustalla Cêsu oluen pakkaus. Pitkä tumma makkara on metsäkauriksen lihasta valmistettu täyssavumakkara).
EST Esimesena sôime Rigas Miesnieks’i (Riia Lihunike (Lihameistrite?) (Google-tôlgi abil tôlgitud) suitsuvorsti kadakamarjadega (pakendil tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, seda ei olnud vôimalik Google-tôlgi abil tôlkida). See konkreetne vorst oli ostetud n.ö. pimedalt, sest ei oska valida ja ei tunne neid tooteid. Kadakamarjad vorsti sees olid meeldiv ja ebameeldiv üllatus. Selline hea-paha, ilus-kole, on-off kogemus. Marjad andsid üsna rasvasele suitsuvorstile pikantset üllatusmaitset, ônneks neid oli vorsti sees üsna vähe sellepärast, et vorst ilma nendeta maitses meile paremini. Nii juhtus, et pool vorsti oli juba ära söödud, kui ma fotoaparaadiga jôudsin seda pildistama. Selle vorsti söömisega ärkas soov osta ja proovida teisigi Rigas Miesnieks’i vorste, sest me saime selle tunde, et neis on kvalieetti ja head maitset. Ütleksin, neis leidub Kesk-Euroopa arusaamist lihatoodetest. (Esimene pilt vorstist, taustal Cêsu ôlle pakend. Samal pildil on pikk tume suitsu-vorst, mis on valmistatud metskitse lihast).
FIN Kului kuukausi ja meidän latvialainen tuttumme A lähetti meille oman kotipaikkakunnan piensavustamossa valmistettua täys-savumakkaraa metsäkauriin lihasta. Saimme sen vielä täysin tuoreena ja pitkä makkarapötkö oli pehmeä. Meidän tuttu A on aktiivinen metsästäjä ja heidän perheelle on riistan syöminen jokapäiväistä. Heidän kylällä sijaitsee piensavustamo, mihin voi viedä lihan sekä pienellä korvauksella valmistetaan siellä ihania lihaherkkuja. Vaikka se oli täys-savumakkara, säilytin sitä kuitenkin jääkaapissa kunnes se kovettui. Sellaisia täyssavumakkaroita voi säilyttää huoneenlämmössä, mutta se hikoili ja valui rasvaa (silmien eteen tulevat Iltalian ym maiden lihatuotteiden myymälät, missä sen tyyppiset makkarat roikkuvat koukussa kiinnitettyinä kattoon).
Yllätysketju latvialaisista makkaroita siitä kun vaan jatkui, koska meidän tuttu A lähetti meille majavan lihasta valmistettuja savumakkaroita. Taas uunituoreita. Tällä kerta minun hermot enää eivät kestäneet, koska savun ja lihan tuoksu, mikä nousi muovikassista, herätti minussa henkiin lihasyöjän luolaihmisen vietit. Pakko oli päästää maistamaan makkaroita ja teimme kotona kauris- ja majavamakkaran testin latvialaisella Aldaris oluella. (Kuva, missä leikkuulaudalla on kaksi makkaraa esiteltynä. Vasemmalla on majavan lihasta ja oikealla on metsäkauriksen lihasta makkara).
Majavan lihasta makkara oli yllättävän pehmeä ja hienomakuista punaista lihaa, missä oli sopivasti rasvaa. Makkara oli hienorakenteinen ja sanoisin, että kuohkea. En osa verrata, minkälaista lihaa se muistuttaa. Laitoimme sitä myös pyttipannuun ja siellä se antoi hyvän savulihan maun kokonaisuuteen. Metsäkauriin lihasta savumakkara oli ehtinyt muuttua kovaksi. Se oli aika voimakasmakuista riistaa, mitä sai pureskella kunnolla. Se oli kuivunutta tummaa lihaa ja vähän jänteistä. Latvialainen Aldaris olut oli makkaroiden kyytipojaksi. Oluella oli vähän makeahko maku, mutta suolaisen ja savumakuisen makkaran kanssa oli se sopiva.
Olemme juoneet toistakin latvialaista olutta Cêsu’a ja se maistui minulle enemmän, koska sillä oli neutraalimpi, miedompi ja rauhallisempi maku, hiilihapot eivät olleet agressiivisia, ne eivät nousseet heti nenään eikä tulleet epämiellyttävänä röyhtäyksenä ulos. Siksi näen Cêsu’t oman kesä-grillipöydän ruokajuomana. Aldaris ja Cêsu ovat Latvian johtavia ja suosittuja olutmerkkejä. Saatavilla mm. kauniissa 4-pullon pakkauksissa.
Mitä lahjoittaa latvialaiselle tutulle Suomesta, jolla on hemmoteltu ja valikoiva makkaran maku? Lahjoitimme hänelle suomalaista mustaa makkaraa ja puolukkahilloa mukana mustan makkaran valmistusohje. A:lle oli musta makkara aika vierasta. Hän muisti hämärästi jostain kaukaa lapsuudesta, miten isovanhemmat valmistivat kotoa mustaa makkaraa sian teurastuksen jälkeen. Ainakin saimme hänessä yllätysreaktion aikaan! Jännittyneesti odotimme palautetta suomalaisesta mustasta makkarasta. Se tuli aika pian, koska meidän ystävämme hermot myös eivät kestäneet kovin kauan mustan makkaran katselemista ja viikonlopuksi hän valmisti perheelle sitä. He tykkäsivät, se maistui heille! Sitä oli kiva kuulla!
P.S. Olkoon lisätty, että majavaa saa Latviassa metsästää. Metsästäjät antavat tilityksen kaadetuista riistaeläimistä paikalliselle metsätalousyhdistykselle. Se kuullosta hyvin liberaalilta suomalaisille, koska Suomessa on majava rauhoitettu. Minulla ei ole tietoa siitä, onko majavat Latviassa jonkunlainen riesa ja niiden populaatio niin suuri, että niitä voi niin vapaasta siellä metsästää. Olen huomannut eestiläisistä ruoka-blogeista, että sielläkin bloggaajat valmistavat metsästäjiltä saadusta majavan lihasta ruokia. Olen kuullut, että Eestissä saa majavia metsästää rajoitetusti. Katsoin Wikipediasta: näin onkin, että Suomessa on Eurooppaanmajavan populaatio huomattavasti pienempi kuin esim. Ruotsissa ja Baltiamaissa.
******
EST Kulus üks kuu ja meie läti tuttav A saatis meile oma kodukoha väikses lihatööstuses metskitse lihast valmistatud täissuitsuvorsti. Saime selle täiesti värskena ja vorst oli veel pehme. Meie tuttav A on aktiivne jahimees ja nende pere sööb uluki liha sageli. Nende külas on väike lihatööstus, kus väikse teenuse eest valmistatakse inimestele nende toodud lihast suurepäraseid delikatesse. Kuigi see oli täissuitsuvorst, säilitasin mina seda külmkapis, kuni see muutus kôvaks. Sellised täissuitsuvorstid säiluvad ka toasoojas, aga see hakkas higistama ja rasva tilkus pôrandale (silmade ette tulevad Itaalia ja teiste Euroopa maade lihapoed, kus sellised vorstid ripuvad laes konksu otsas).
Üllatuse kett läti vorstist jätkus, sest meie tuttav A saatis meile veel kopralihast valmistatud suitsuvorsti. Jälle ”ahjusoojasid”. Seekord minu närvid ei pidanud enam vastu, sest suitsu ja liha lôhn, mis kilekotist tôusis, äratas minus ellu lihasööja koopainimese instinktid. Pidi kohe saada vorste maitsta ja korraldasime kodus metskitse- ja kopralihast suitsuvorstide degusteerimise ôhtu läti Aldaris ôllega. (Pilt, kus lôikelaual on kaks vorsti esitletud. Vasakpoolne on kopralihast ja parempoolne on metskitselihast).
Kopralihast vorst oli pehme ja ôrnamaitseline punane liha, milles oli sobivalt rasva. Vorst oli peenekoeline ja ütleksin, et kohev. Mina ei oska öelda, millise teise liha maitset see meenutab. Lisasime vorsti ka ühepajatoidu sisse, kus see andis head suitsumaitset toidule. Metskitse lihast suitsuvorst oli jôudnud muutuda kôvaks. Sellel oli tugevat ulukilihamaitset ja seda piti korralikult närima. See oli kuivanud tumedat liha ja veidi kôôluseline. Läti Aldaris ôlu oli vorstide söömise kôrvane jook. Ôlul oli veidi magus kôrvalmaitse, aga soolase ja suitsumaitselise vorstiga oli see sobiv.
Oleme joonud ka teist läti ôlut Cêsu’t ja see maitses minule rohkem, sest see oli neutraalsema maistega, mahedam ja rahulikum, süsihape ei olnud nii agressiivne ja ninasse tôusev ega ebameeldivad röhatused tôusnud kohe kurku. Sellepärast mina näen Cêsu paremini oma suve-grilllaual joogiôluna. Aldaris ja Cêsu on Läti turul juhtivad ja populaarsed ôllemärgid. Saadaval mh. ilusates 4 pudeli pakendites.
Mida kinkida läti tuttavale Soomest, kellel on ärahellitatud ja valiv vorstimaitse? Meie kinkisime talle soome verivorsti ja pohlamoosi kaasas valmistusjuhend. A:lle on verivorst üsna vôôras asi. Ta mäletab hämaralt oma lapsepôlvest kui vanavanemad kodus valmistasid verivorsti sea tapmise järel. Vähemalt saime oma tuttavat üllatada! Pônevusega jäime ootama tagasisidet soome verivorstist. See tuli üsna ruttu, sest ka meie tuttava närvid ei pidanud kaua vastu ja ta valmistas perele nädalavahetuseks verivorsti. Neile see meeldis ja maitses! Seda oli tore kuulda!
P.S. Olgu lisatud, et kopraid saab Lätis vabalt küttida. Jahimehed annavad rapordi mahalastud ulukitest kohaliku metsamajanduse osakonnale. See on soomlaste silmis liberaalne, sest Soomes on koprad looduskaitse all. Mina ei tea, kas koprad on Lätis mingisugune nuhtlus ja nende populaatsioon on nii suur, et seda saab vabalt piirata. Olen tähele pannud môningates Eesti toidublogides, et ka eesti blogijad on saanud tuttavatelt jahimeestelt kopraliha ja valmistanud sellest toitu. Olen kuulnud, et Eestis saab kopraid piiranguliselt metsastada. Vaatasin Wikipediast: nii ongi, et Euroopa kopra populatsioon on Soomes märkimisväärselt väiksem kui näiteks Rootsis ja Baltimaades.
EST Me oleme kevad-talvel môned korrad maitsnud läti ôlut ja vorsti. Maitse-elamused on olnud meile meeldivad üllatused.
FIN Ensimmäisenä söimme Rigas Miesnieks’n (Riikan Teurastajat (Lihamestarit?) (Google kääntäjän avulla käännetty) savumakkaraa katajamarjoilla (paketilla tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, tämä ei kääntynyt Google-kääntäjän avulla suomen kielelle). Tämä konkreettinen makkara on ostettu sokkona. Katajamarjat sen sisällä olivat miellyttävä ja epämiellyttävä yllätys. Sellainen hyvä-paha, kaunis-ruma, on-off -kokemus. Marjat antoivat aika rasvaiselle savumakkaralle pikanttia yllätysmakua, onneksi niitä oli aika vähän makkarassa, koska paremmin maistui makkara ilman niitä. Näin kävi, että puoli makkaraa oli jo maistettu kun ehdin kameran kanssa sitä kuvaamaan. Sen makkaran syömisestä heräsi kuitenkin halukkuus ostaa ja kokeilla muita Rigas Miesnieks’n makkaroita, koska saimme sen tuntuman, että niissä on hyväa laatua ja makua. Sanoisin, että niissä löytyy Keski-Eurooppalaista ymmärrystä lihatuotteista. (Ensimmäinen makkarakuva, Taustalla Cêsu oluen pakkaus. Pitkä tumma makkara on metsäkauriksen lihasta valmistettu täyssavumakkara).
EST Esimesena sôime Rigas Miesnieks’i (Riia Lihunike (Lihameistrite?) (Google-tôlgi abil tôlgitud) suitsuvorsti kadakamarjadega (pakendil tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, seda ei olnud vôimalik Google-tôlgi abil tôlkida). See konkreetne vorst oli ostetud n.ö. pimedalt, sest ei oska valida ja ei tunne neid tooteid. Kadakamarjad vorsti sees olid meeldiv ja ebameeldiv üllatus. Selline hea-paha, ilus-kole, on-off kogemus. Marjad andsid üsna rasvasele suitsuvorstile pikantset üllatusmaitset, ônneks neid oli vorsti sees üsna vähe sellepärast, et vorst ilma nendeta maitses meile paremini. Nii juhtus, et pool vorsti oli juba ära söödud, kui ma fotoaparaadiga jôudsin seda pildistama. Selle vorsti söömisega ärkas soov osta ja proovida teisigi Rigas Miesnieks’i vorste, sest me saime selle tunde, et neis on kvalieetti ja head maitset. Ütleksin, neis leidub Kesk-Euroopa arusaamist lihatoodetest. (Esimene pilt vorstist, taustal Cêsu ôlle pakend. Samal pildil on pikk tume suitsu-vorst, mis on valmistatud metskitse lihast).
FIN Kului kuukausi ja meidän latvialainen tuttumme A lähetti meille oman kotipaikkakunnan piensavustamossa valmistettua täys-savumakkaraa metsäkauriin lihasta. Saimme sen vielä täysin tuoreena ja pitkä makkarapötkö oli pehmeä. Meidän tuttu A on aktiivinen metsästäjä ja heidän perheelle on riistan syöminen jokapäiväistä. Heidän kylällä sijaitsee piensavustamo, mihin voi viedä lihan sekä pienellä korvauksella valmistetaan siellä ihania lihaherkkuja. Vaikka se oli täys-savumakkara, säilytin sitä kuitenkin jääkaapissa kunnes se kovettui. Sellaisia täyssavumakkaroita voi säilyttää huoneenlämmössä, mutta se hikoili ja valui rasvaa (silmien eteen tulevat Iltalian ym maiden lihatuotteiden myymälät, missä sen tyyppiset makkarat roikkuvat koukussa kiinnitettyinä kattoon).
Yllätysketju latvialaisista makkaroita siitä kun vaan jatkui, koska meidän tuttu A lähetti meille majavan lihasta valmistettuja savumakkaroita. Taas uunituoreita. Tällä kerta minun hermot enää eivät kestäneet, koska savun ja lihan tuoksu, mikä nousi muovikassista, herätti minussa henkiin lihasyöjän luolaihmisen vietit. Pakko oli päästää maistamaan makkaroita ja teimme kotona kauris- ja majavamakkaran testin latvialaisella Aldaris oluella. (Kuva, missä leikkuulaudalla on kaksi makkaraa esiteltynä. Vasemmalla on majavan lihasta ja oikealla on metsäkauriksen lihasta makkara).
Majavan lihasta makkara oli yllättävän pehmeä ja hienomakuista punaista lihaa, missä oli sopivasti rasvaa. Makkara oli hienorakenteinen ja sanoisin, että kuohkea. En osa verrata, minkälaista lihaa se muistuttaa. Laitoimme sitä myös pyttipannuun ja siellä se antoi hyvän savulihan maun kokonaisuuteen. Metsäkauriin lihasta savumakkara oli ehtinyt muuttua kovaksi. Se oli aika voimakasmakuista riistaa, mitä sai pureskella kunnolla. Se oli kuivunutta tummaa lihaa ja vähän jänteistä. Latvialainen Aldaris olut oli makkaroiden kyytipojaksi. Oluella oli vähän makeahko maku, mutta suolaisen ja savumakuisen makkaran kanssa oli se sopiva.
Olemme juoneet toistakin latvialaista olutta Cêsu’a ja se maistui minulle enemmän, koska sillä oli neutraalimpi, miedompi ja rauhallisempi maku, hiilihapot eivät olleet agressiivisia, ne eivät nousseet heti nenään eikä tulleet epämiellyttävänä röyhtäyksenä ulos. Siksi näen Cêsu’t oman kesä-grillipöydän ruokajuomana. Aldaris ja Cêsu ovat Latvian johtavia ja suosittuja olutmerkkejä. Saatavilla mm. kauniissa 4-pullon pakkauksissa.
Mitä lahjoittaa latvialaiselle tutulle Suomesta, jolla on hemmoteltu ja valikoiva makkaran maku? Lahjoitimme hänelle suomalaista mustaa makkaraa ja puolukkahilloa mukana mustan makkaran valmistusohje. A:lle oli musta makkara aika vierasta. Hän muisti hämärästi jostain kaukaa lapsuudesta, miten isovanhemmat valmistivat kotoa mustaa makkaraa sian teurastuksen jälkeen. Ainakin saimme hänessä yllätysreaktion aikaan! Jännittyneesti odotimme palautetta suomalaisesta mustasta makkarasta. Se tuli aika pian, koska meidän ystävämme hermot myös eivät kestäneet kovin kauan mustan makkaran katselemista ja viikonlopuksi hän valmisti perheelle sitä. He tykkäsivät, se maistui heille! Sitä oli kiva kuulla!
P.S. Olkoon lisätty, että majavaa saa Latviassa metsästää. Metsästäjät antavat tilityksen kaadetuista riistaeläimistä paikalliselle metsätalousyhdistykselle. Se kuullosta hyvin liberaalilta suomalaisille, koska Suomessa on majava rauhoitettu. Minulla ei ole tietoa siitä, onko majavat Latviassa jonkunlainen riesa ja niiden populaatio niin suuri, että niitä voi niin vapaasta siellä metsästää. Olen huomannut eestiläisistä ruoka-blogeista, että sielläkin bloggaajat valmistavat metsästäjiltä saadusta majavan lihasta ruokia. Olen kuullut, että Eestissä saa majavia metsästää rajoitetusti. Katsoin Wikipediasta: näin onkin, että Suomessa on Eurooppaanmajavan populaatio huomattavasti pienempi kuin esim. Ruotsissa ja Baltiamaissa.
******
EST Kulus üks kuu ja meie läti tuttav A saatis meile oma kodukoha väikses lihatööstuses metskitse lihast valmistatud täissuitsuvorsti. Saime selle täiesti värskena ja vorst oli veel pehme. Meie tuttav A on aktiivne jahimees ja nende pere sööb uluki liha sageli. Nende külas on väike lihatööstus, kus väikse teenuse eest valmistatakse inimestele nende toodud lihast suurepäraseid delikatesse. Kuigi see oli täissuitsuvorst, säilitasin mina seda külmkapis, kuni see muutus kôvaks. Sellised täissuitsuvorstid säiluvad ka toasoojas, aga see hakkas higistama ja rasva tilkus pôrandale (silmade ette tulevad Itaalia ja teiste Euroopa maade lihapoed, kus sellised vorstid ripuvad laes konksu otsas).
Üllatuse kett läti vorstist jätkus, sest meie tuttav A saatis meile veel kopralihast valmistatud suitsuvorsti. Jälle ”ahjusoojasid”. Seekord minu närvid ei pidanud enam vastu, sest suitsu ja liha lôhn, mis kilekotist tôusis, äratas minus ellu lihasööja koopainimese instinktid. Pidi kohe saada vorste maitsta ja korraldasime kodus metskitse- ja kopralihast suitsuvorstide degusteerimise ôhtu läti Aldaris ôllega. (Pilt, kus lôikelaual on kaks vorsti esitletud. Vasakpoolne on kopralihast ja parempoolne on metskitselihast).
Kopralihast vorst oli pehme ja ôrnamaitseline punane liha, milles oli sobivalt rasva. Vorst oli peenekoeline ja ütleksin, et kohev. Mina ei oska öelda, millise teise liha maitset see meenutab. Lisasime vorsti ka ühepajatoidu sisse, kus see andis head suitsumaitset toidule. Metskitse lihast suitsuvorst oli jôudnud muutuda kôvaks. Sellel oli tugevat ulukilihamaitset ja seda piti korralikult närima. See oli kuivanud tumedat liha ja veidi kôôluseline. Läti Aldaris ôlu oli vorstide söömise kôrvane jook. Ôlul oli veidi magus kôrvalmaitse, aga soolase ja suitsumaitselise vorstiga oli see sobiv.
Oleme joonud ka teist läti ôlut Cêsu’t ja see maitses minule rohkem, sest see oli neutraalsema maistega, mahedam ja rahulikum, süsihape ei olnud nii agressiivne ja ninasse tôusev ega ebameeldivad röhatused tôusnud kohe kurku. Sellepärast mina näen Cêsu paremini oma suve-grilllaual joogiôluna. Aldaris ja Cêsu on Läti turul juhtivad ja populaarsed ôllemärgid. Saadaval mh. ilusates 4 pudeli pakendites.
Mida kinkida läti tuttavale Soomest, kellel on ärahellitatud ja valiv vorstimaitse? Meie kinkisime talle soome verivorsti ja pohlamoosi kaasas valmistusjuhend. A:lle on verivorst üsna vôôras asi. Ta mäletab hämaralt oma lapsepôlvest kui vanavanemad kodus valmistasid verivorsti sea tapmise järel. Vähemalt saime oma tuttavat üllatada! Pônevusega jäime ootama tagasisidet soome verivorstist. See tuli üsna ruttu, sest ka meie tuttava närvid ei pidanud kaua vastu ja ta valmistas perele nädalavahetuseks verivorsti. Neile see meeldis ja maitses! Seda oli tore kuulda!
P.S. Olgu lisatud, et kopraid saab Lätis vabalt küttida. Jahimehed annavad rapordi mahalastud ulukitest kohaliku metsamajanduse osakonnale. See on soomlaste silmis liberaalne, sest Soomes on koprad looduskaitse all. Mina ei tea, kas koprad on Lätis mingisugune nuhtlus ja nende populaatsioon on nii suur, et seda saab vabalt piirata. Olen tähele pannud môningates Eesti toidublogides, et ka eesti blogijad on saanud tuttavatelt jahimeestelt kopraliha ja valmistanud sellest toitu. Olen kuulnud, et Eestis saab kopraid piiranguliselt metsastada. Vaatasin Wikipediast: nii ongi, et Euroopa kopra populatsioon on Soomes märkimisväärselt väiksem kui näiteks Rootsis ja Baltimaades.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Rahkavuoka ja karpalokiisseli - Kohupiimavorm ja jôhvikakisell
Rahkavuoka (vuoan halkaisija 27 cm):
Rahkavuoasta saa kevyemmän tai raskaamman jälkiruoan vähentämällä tai lisäämällä sokeria ja voita taikinaan. Minun raaka-aineiden määrän mukaan tulee kevyempi vaihtoehto. Rahkavuokaa sopii syödä karpalokiisselin lisäksi vielä vähän happamien puolukka-, punaherukka-, mustaviinimarja- ja tyrnimarjakiisselien kanssa.
12 palaa
Valmistusaika 1 tunti
750 g maustamatonta rahkaa
2 isoa kananmunaa
100 g sulatettua voita tai maun mukaan
kourallinen rusinoita
1 ½ dl sokeria tai maun mukaan
0,75 - 1 dl mannansuurimoita
1 tl vaniljasokeria
tomusokeria
Voitele vuoka ja laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Liuota rusinoita noin 20 minuuttia kädenlämpöisessä vedessä.
Valmista monitoimikoneella rahkavuoan taikina (sen voi sekoita myös käsin puulusikalla isossa kulhossa). Vaahdota ensiksi kananmunat ja sokeri keskenään. Lisää rahka, sulatettu voi, mannansuurimot ja vaniljasokeri sekä sekoita taikina tasaiseksi. Lopuksi lisää rusinat ja sekoita ne taikinaan.
Kaada taikina piirakka- tai uunivuokaan ja tasoita pinnalta. Nosta vuoka uuniin keskitasolle ja paista noin 35 minuuttia tai näin kauan kunnes rahkavuoka on kypsä ja se on saanut pinnalle kullanruskeaa väriä sekä uunista nousee rahkavuoan tuoksuja. Jos pinta alkaa palaa paistumisen aikana, silloin voit vähentää uunin lämpöä 200 asteeseen.
Anna rahkavuoalla vuoassa jäähtyä täysin. Ripottele sen pinnalle tomusokeria koristeeksi sekä tarjoile kylmän karpalokiisselin kanssa.
Karpalokiisseli:
10 dl
Valmistusaika 20 minuuttia
400 g karpaloita
10 dl vettä
2-3 dl sokeria tai maun mukaan
2 rkl maissitärkkelystä + kylmä vettä 2 dl
Valmista tärkkelysseos sekoittamalla mukissa maissitärkkelys ja kylmä vesi keskenään.
Huuhtele marjat veden alla (jos käytät pakastemarjoja, silloin sulata ne ja huuhtele nekin). Laita marjat veden ja sokerin kanssa paksupohjaiseen kattilaan sekä keitä niitä hiljalleen 10-15 minuuttia. Siivilöi marjat ja mehu sekä survo perunanuijalla marjoista marjalihaa ja kaikki mehut ulos karpalomehun joukkoon. Kaada mehu takaisin kattilaan sekä nosta kattila takaisin hellalle sekä anna mehulla nousta kiehumaan. Kuori vaahto tarvittaessa. Kaada tärkkelysseos ohuena nauhana kattilaan jatkuvasti vispilällä kiisseliä sekoittaen. Kiisseliä sekoittamalla ei tule siihen tärkkelysklimppejä sisään. Anna kiisselillä kuplia muutaman hetken kunnes se paksuuntuu ja sen jälkeen nosta kattila hellalta pois.
Anna karpalokiisselillä jäähtyä täysin. Tarjoile rahkavuoan kanssa. Voit koristella annoksen karpaloilla.
***
Kohupiimavorm (vormi läpimôôt 27 cm)
Kohupiimavormist saab kergema vôi raskema magustoidu vähendades vôi lisades suhkrut ja vôid taignasse. Minu toorainete hulga järgi tuleb kergem variant. Kohupiimavormi sobib süüa jôhvikakiselli lisaks veel hapukate pohla-, punansesôstra-, mustsôstra- ja astelpajukisellidega.
12 tükki
Valmistusaeg 1 tund
750 g maitsestamata kohupiima
2 suurt kanamuna
100 g sulatatud vôid vôi maitse järgi
peotäis rosinaid
1 ½ dl suhkrut vôi maitse järgi
0,75 - 1 dl mannat
1 tl vaniljesuhkrut
tuhksuhkrut
Määri ahjuvorm vôiga ja pane ahi soojenema 225 kraadile. Leota rosinaid umbes 20 minutit leiges vees.
Valmista köögikombainiga kohupiimavormi taigen (selle vôib segada ka suures kausis puulusikaga). Vahusta kôigepealt kanamunad ja suhkur omavahel. Lisa kohupiim, sulatatud vôi, manna ja vaniljesuhkur ning sega taigen tasaseks. Lôpuks lisa rosinad ja sega ka need taignasse.
Kalla taigen ahju- vôi pirukavormi ja tasanda see pinnalt. Tôsta vorm ahju keskmisele kôrgusele ja küpseta umbes 35 minutit vôi nii kaua kuni kohupiimavorm on küps ja see on saanud pinnale kuldpruuni värvi ning ahjust tuleb kohupiimavormi lôhna. Kui pind hakkab kôrbema küpsemise ajal, siis vähenda ahju kuumust 200 kraadini.
Anna kohupiimavormil jahtuda. Raputa selle pinnale tuhksuhkrut ning serveeri külma jôhvikakiselliga.
Jôhvikakisell:
10 dl
Valmistusaeg 20 minutit
400 g jôhvikaid
10 dl vett
2-3 dl suhkrut vôi maitse järgi
2 sl maisitärklist + külma vett 2 dl
Valmista tärklisesegu suures tassis segades omavahel tärklis ja külm vesi.
Loputa marjad vee all (kui kasutad sügavkülmutatud marju, siis sulata ja loputa need). Pane marjad vee ja suhkruga paksupôhjalisse kastrulisse ning keeda marju väiksemal temperatuuril 10-15 minutit. Kurna marjad ja mahl ning pressi kartulipudrunuiaga marjadest mahl ja viljaliha välja ning lisa see mahla hulka. Kalla mahl tagasi kastrulisse ning tôsta kastrul tagasi pliidile ning anna mahlal tôusta keema. Eemalda vajaduse korral vaht. Kalla ôhukese nirena tärklisesegu kastrulisse pidevalt kiselli vispliga segades, et kiselli sisse ei tuleks tärkliseklimpe. Anna kisellil muliseda môned hetked kuni see muutub paksemaks ning tôsta siis kastrul pliidilt ära.
Anna jôhvikakissellil jahtuda. Serveeri kohupiimavormiga. Vôid kaunistada portsjoni jôhvikatega.
torstai 12. huhtikuuta 2012
Uuniperunamuusi ja vaalea maitokastike (vege) - Ahjukartulipuder ja valge piimakaste (vege)
4 annosta
Valmistusaika 1 tunti ja 10 minuuttia
1,5 - 2 kg jauhoisia muusiperunoita
iso mukillinen maitoa
suolaa
voita
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Kuori perunat ja leikkaa ne puoliksi tai 4 lohkoksi. Keitä ne suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi kattilasta pois sekä survo pehmeät perunat perunasurvimella.
Kuumenna maito mikrossa ja kaada se perunasoseen joukkoon. Vatkaa perunasosetta kunnolla sekä lisää joukkoon iso nokare voita. Anna sillä sulata muusin joukkoon ja sekoita muusi tasaiseksi.
Voitele uunivuoka ja nosta perunamuusi vuokaan. Tasoita se vuoassa. Aseta sen pinnalle pieniä voinokareita. Nosta vuoka uuniin alussa keskiritilätasolle sekä anna paistua noin 20 minuuttia. Sen jälkeen nosta vuoka grillivastuksen alle sekä anna paistua vielä noin 10 minuuttia tai näin kauan kunnes perunamuusin pinta on saanut kaunista kullanruskeaa väriä.
Tarjoile jauhelihakotlettien ja vaalean maitokastikkeen kera. Mauste- tai suolakurkku on hyvä lisuke.
Vaalea maitokastike: sekoita hyvin 1 iso rkl vehnäjauhoja ison mukin pohjassa maitotilkkaan. Sekoita niin hyvin, että siitä tulee tasainen notkea seos. Lisää loraus maitoa ja sekoita se taas tasaiseksi. Kaada seos kuumalle pannulle, missä paistoit sipulirenkaita (katso edellinen postaus). Sekoita vispilällä maitoseosta pannulla ja lisää pannulle loraus kerrallaan maitoa sekä sekoita kastiketta jatkuvasti vispilällä niin, että siitä tulee tasaista. Lisää pannulle yhteensä noin 5-7 dl maitoa. Mausta suolalla ja lisää nokare voita. Anna kastikkeella poreilla miedolla lämmöllä muutaman hetken ajan kunnes se on paksuuntunut. Kaada kastike tarjoilukulhoon ja koristele hienonnetulla persiljalla, kevät- tai ruohosipulilla.
Jauhon ja maidon määrää voi muuttaa riippuen siitä miten paljon ja miten paksua kastiketta haluat valmistaa.
***
4 portsjonit
Valmistusaeg 1 tund ja 10 minutit
1,5 - 2 kg jahuseid pudruks sobivaid kartuleid
suur taasitäis piima
soola
vôid
Kuumuta ahi 225 kraadini.
Koori kartulid ja lôika need pooleks vôi 4 tükiks. Keeda kartulid soolaga maitsestatud vees pehmeks. Kalla keeduvesi kartulite pealt ära ja tambi kartulid pudrunuiaga katki.
Kuumuta tassitäis piima mikroahjus ja kalla see purustatud kartulite peale. Tee pudrunuiaga tasane puder ja lisa hulka tükk vôid. Anna vôil sulada ja sega see pudru sisse.
Määri sügavam ahjuvorm vôiga ja tôsta kartulipuder vormi. Tasanda see pinnalt ühtlaseks. Pane pudru pinnale väikseid vôitükke ja tôsta vorm ahju alguses keskmisele kôrgusele, kus annad küpseda 20 minutit ja selle järel tôsta vorm ahju ülemisele kôrgusele elektriküttekeha alla, kus annad kartulipudrul küpseda veel 10 minutit vôi nii kaua kuni kartulipudru on saanud pinnale ilusa kuldse värvi.
Serveeri hakk-kotlettide ja valge piimakastmega. Hapukurk lisandiks on eriti sobiv.
Valge piimakaste: sega üks suur kuhjaga sl nisujahu suure tassi pôhjas vähese piimaga. Sellest peab tulema vedel ühtlane jahusegu. Lisa veel lonks piima ja sega segu tasaseks. Kalla segu kuumale pannile, millel praadisid sibularôngaid (vaata eelmine postitus). Sega piimasegu vispliga ja lisa vähehaaval veel ümbes 5-7 dl piima. Sega kastet pidevalt, et kastmesse ei tuleks jahutükke sisse. Maitsesta soolaga ja lisa tükk vôid. Anna kastmel tasaselt keeda väiksel kuumusel môned hetkedkuni kaste muutub paksemaks. Kalla kaste serveerimisekaussi ja kaunista hakitud peterselli, rohelise sibulaga vôi murulauguga.
Jahu ja piima hulka vôib muuta sôltuvalt sellest kui palju kastet ja kui paksu kastet soovid valmistada.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Jauhelihakotletit – Hakk-kotletid
4-6 annosta
Valmistusaika noin 45 minuuttia
750 g nauta- tai sika-nauta jauhelihaa
2 kananmunaa
1 iso hienonnettu keltasipuli
1 iso kokonainen hienonnettu valkosipulin kynsi
rouhittua pippuria
suolaa
korppujauhoja tai maidossa pehmitettyä vaaleaa leipää 3-4 viipaletta
loraus vettä
voita ja öljyä paistamiseen
2 keltasipulin renkaat
hienonnettua ruohosipulia
Valmista jauhelihataikina sekoittamalla käsin kaikki taikinan ainesosat isossa kulhossa. Loppuvaiheessa lisää tarvittaessa, kun taikina on liian kova ja kuiva loraus kylmää vettä, mikä tekee taikinan vähän pehmeämmäksi. Muotoile käsillä samankokoiset jauhelihapallot sekä painaa ne litteiksi. (Kotletteja voi vielä pyöritellä korppujauhossa.) Paista kotletit keskikuumalla voi-öljypannulla kypsäksi ja kullanruskeaksi. Nosta ne tarjoiluastialle.
Puhdista paistinpannu. Lisää pannulle voita ja loraus öljyä sekä paista sipulirenkaat keskikuumalla pannulla kauniin ruskeaksi. Lisää suolaa ja rouhittua pippuria. Nosta paistetut sipulirenkaat kotlettien päälle. Koristele ne vielä ruohosipulilla.
Tarjoile jauhelihakotletteja uuniperunamuusin ja vaalean maitokastikkeen kera.
****
4-6 portsjonit
Valmistusaeg umbes 45 minutit
750 g veise- vôi veise-seahakkliha
2 kanamuna
1 suur hakitud mugulsibul
1 suur Hiina hakitud küüslauguküüs
värskelt jahvatatud pipart
soola
riivsaia vôi 3-4 viilu piimas leotatud saia
lonks vett
vôid ja rapsiôli praadimiseks
2 mugulsibulat rôngastena
hakitud murulauku
Valmista hakklihataigen segades suures kausis käega kôik taigna koostisained. Lôpupoole lisa vajaduse korral kui taigen on liiga kôva ja kuiv lonks külma vett, mis teeb taigna veidi pehmemaks. Pöörita kätevahel samasuurused hakkpallid ja vajuta need kotlettideks. (Kotlette vôib veel pööritada riivsaias). Prae kotlette môlemalt poolt keskimise kuumusega vôi-ôlipannil kuldpruuniks ja küpseks. Tôsta kotletid serveerimisealusele.
Puhasta praepann. Lisa pannille vôid ja lonks ôli ning prae sibularôngad keskmisel kuumusel kuldpruuniks. Lisa soola ja pipart. Tôsta praetud sibularôngad kotlettide peale. Kaunista need veel hakitud murulauguga.
Serveeri hakk-kotlette ahjukartulipudruga ja valge piimakastmega.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Lammaspata annosruukussa - Lambahautis portsjoninôus
Sama ruoka vuoassa.
Sama toit ahjuvormis.
Lammaspadan voi valmistaa myös isossa uunivuoassa lisäämällä raaka-aineita sopivan määrän.
2 annosruukkua / 2x5 dl
Valmistusaika 2 tuntia ja 15 minuuttia
300 g karitsan tai lampaan luutonta lihaa paloina
4 maa-artisokkaa paloina
2 pienempää porkkanaa paloina
1 punasipuli suikaleina
1 iso kokonainen valkosipulin kynsi hienonnettuna
tomaattimurskaa
ruokakermaa (sen voi korvata punaviinillä)
tuoretta hienonnettua rosmariini tai kuivattua rosmariinia
hienonnettua persiljaa
rouhittua pippuria
suolaa
oliiviöljyä
2 laakerinlehteä
vehnäjauhoja
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Kuumenna öljy pannulla ja lisää öljyyn rosmariini, suola, pippuri ja laakerinlehti. Anna kuumalla öljyllä maustua hetken. Lisää pannulle lihapalat sekä ruskista niitä. Jaa lihapalat ja vihannekset annosruukkuihin. Sekoita kulhossa tomaattimurska, jauhot, kerma ja persilja keskenään sekä kaada se ruukkuihin. Voit huuhdella paistinpannun ja lisätä osan veden ruukkuihin. Jätä noin 2-3 cm vapaata tilaa ruukun päälle, että neste ei tulisi kypsymisen aikana kannen reunan välistä ulos. Laita kansi ruukkujen päälle sekä nosta ne uuniin keskitasolle ja anna hautua noin 2 tuntia kunnes liha ja vihannekset ovat pehmeitä. Käy välillä tarkistamassa makua, lisää mausteita tarvittaessa ja kääntele vähän pata ruukuissa. Lopuksi koristele persiljalla. Syö lusikalla.
****
Lambahautise vôib valmistada ka suures ahjuvormis lisades tooraineid sobival määral.
2 savist portsjoninôud / 2x5 dl
Valmistusaeg 2 tunti ja 15 minutit
300 g talle vôi lamba pehmet liha tükkidena
4 maapirni tükkidena
2 väiksemat porgandit tükkidena
1 punasibul lôikudena
1 suur küüslauguküüs hakituna
tomatikastet
toidukoort (selle vôib asendada ka punase veiniga)
värsket hakitud rosmariini vôi kuivatatud rosmariini
hakitud peterselli
jahvatatut karget pipart
soola
oliiviôli
2 loorberilehte
nisujahu
Kuumuta ahi 200 kraadini.
Kuumuta ôli pannil ja lisa rosmariin, sool, pipar ja loorberilehed. Anna hetke maitseainetel maitsestada ôli. Lisa lihatükid ning pruunista need. Jaga liha- ja köögiviljatükid nôudesse. Sega kausis omavahel tomatikaste, jahu, koor ja petersell ning vala segu nôudesse. Vôid loputada praepanni veega ja lisada osa vett nôudesse. Jäta 2-3 cm vaba ruumi nôude peale, et vedelik ei tuleks haudumise ajal kaane vahelt välja. Anna haududa umbes 2 tunti kuni liha ja köögiviljad on pehmed. Käi vahetevahel kontrollimas maitset ja lisa maitseaineid vajaduse korral. Sega ka ettevaatlikult hautist nôude sees. Lôpuks kaunista peterselliga. Söö lusikaga.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)