torstai 24. huhtikuuta 2014

Keväinen persikka-mango-rahkapiiras - Kevadine virsiku-mango-kohupiimakook


Postaus sisältää tuotesijoituksia. Ilmaiset tuotteet on tarjonnut Marsaana Communications’in välityksellä Illy ja Modo.

Tästä teille seuraava superhyvä ja -helppo resepti! Leivoin Keväisen persikka-mango-rahkapiiraan Pääsiäiseksi, mutta tietenkin sitä voi leipoa milloin vaan, koska kaikki raaka-aineet löytyvät läpi vuoden kaupoissa ja ovat kohtuuhintaisia. Piiras oli todella herkullinen ja näyttävä sekä kaikki Pääsiäisen vieraani tykkäsivät siitä.

Vaihtettiin Pääsiäisen alla Marsaanan kanssa Pääsiäistervehtyksiä ja matkaani sain mukaan purkin italiasia Illy’n espressopapuja sekä pullon Modo hasselpähkinän makuista siirappia. Illyn’n pavut ovat kyllä hyvin korkealaatuisia. Ne ovat minulle jo ennalta tuttuja, koska olen ostanut niitä silloin tällöin. Modo siirappi on kotimaista siirappia, mikä sopii kahvien, juomasekoituksien, ruokien ja leivonnaisten maustamiseen.


Täyte:
500 g vaniljarahkaa
50 g sulanut voita
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
6 sokeriliemessä mangoviipaletta
1 purkki persikkaviipaleita

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
150 g voita
1 dl sokeria
suolaa

Koristelu:
100 g tummaa leivontasuklaata
koristekukkakuvioita

Sekoita kulhossa sokeri ja vehnäjauhot keskenään. Lisää jääkaappikylmä voi kuutioina ja nypi se sormin, kunnes seos on murumaista. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle (irtopohjallinen, halkaisija 27 cm). Älä painele taikinaa liian tiukaksi, jätä se sopivasti murumaiseksi, silloin myös piirakan pohja tulee ihanan murea. Esipaista pohjaa 175 asteessa uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Sekoita piirakan täytteen aineet keskenään kulhossa (paitsi persikan ja mangon viipaleita). Leikkaa mangonviipaleista pienemmät palat ja aseta ne piirakan pohjalle. Kaada täyte pohjalle ja tasoita se pohjalle. Aseta persikkaviipaleet täytteen päälle. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 30 minuuttia tai kunnes piiras on kypsä. Irrota vuoan pohja. Anna jäähtyä.

Sulata mikrossa kulhossa suklaa ja kaada se pieneen muovikassiin. Sulje kassi tiiviisti ja leikkaa yhteen kärkeen pieni aukko, mistä suklaa pääsee ulos. ”Kehrää” suklaata (sujuvat vapaat käden liikkeet) edestakaisin piirakan päällä, niin, että piirakan päälle tulevat hienot ohuet suklaanauhat. Käännä pikkaisen piirakkaa edessäsi ja ”kehrää” vinottain lisää. Koristele koristekukkakuvioilla. Nosta piiras jääkaappiin, missä suklaa kovettuu. Irrota piiras vuoan pohjasta ja työnnä piiras varovasti tarjoilualustalle.

***

Postitus sisaldab toodenäidiseid. Tasuta näidised on pakkunut Marsaana Communications’i kaudu Illy ja Modo.

Siit teile järgmine superhea ja -lihtne retsept! Küpsetasin Kevadise virsiku-mango-kohupiimakoogi Ülestôusmispühadeks, aga seda vôib küpsetada muidugi ükskôik kuna, sest piruka toorained on kogu aeg poes müügil ja kôigele lisaks veel môistliku hinnaga. Kook oli tôesti maitsev ja ilusa väljanägemisega ning see maitses minu kôikidele Ülestôuspühde külalistele.

Vahetsime siin Marsaanaga Ülestôuspühade tervitusi ja sain kaasa purgi Itaalia Illy espressoube ja pudeli Soome Modo sarapuupähklisiirupit. Illy kohvioad on küll väga kôrge kvaliteediga. Need on minule juba eelnevalt tuttavad, sest olen ostnud neid vahetevahel. Modo siirup on soome toode, mis sobib kohvide, joogisegude, toitude ja küpsetiste maitsestamiseks.


Täidis:
500 g vaniljekohupiima
50 g sulanud vôid
2 kanamuna
1 tl vaniljesuhkrut
1 dl suhkrut
6 suhkruleemes konservmangoviilusid
1 purk suhkruleemes konservvirsikuid

Taigen:
3 dl nisujahu
150 g vôid
1 dl suhkrut
soola

Kaunistus:
100 g tumedat kondiitrishokolaadi
lillekujulisi dekoore

Sega kausis suhkur ja nisupüül omavahel läbi. Lisa külmkapikülm vôi kuubikutena ja murenda see sôrmede vahel kuni segu on ühtlaselt sômer. Vajuta taigen vormipôhjale (eemaldatav põhi, läbimôôt 27 cm). Ära vajuta tainast liiga kôvasti vormi pôhjale, kui see jääb sobivalt pehme, siis tuleb ka pôhi mônusalt mure. Esiküpseta pôhja 175 kraadises ahjus keskmisel kôrgusel 10 minutit.

Sega kausis koogi täidise ained omavahel läbi (välja arvatud virsiku ja mangoviilud). Lôika mangoviilud väiksemateks tükkideks ja aseta need koogi pôhjale. Kalla täidis peale ja tasanda see pôhjale. Aseta virsikuviilud täidise peale ja küpseta ahju keskmisel kôrgusel 175 kraadis 30 minutit vôi nii kaua kuni kook on küps. Eemalda vormi pôhi. Anna jahtuda.

Sulata mikroahjus kausi sees shokolaad ja kalla see väiksesse kilekotti. Keera kilekott korralikult kinni ja lôika ühte nurka väike auk sisse. ”Ketra” (sujuvad vabad liigutused shokolaadiga koogi peal) shokolaadiga koogi peal edasi-tagasi, nii et shokolaadinired katavad ühtlaselt kogu koogi. Keera koogile uus nurk ja ”ketra” shokolaadi koogi peale veidi kaldurivid. Kaunista lilledekooriga ja tôsta külmkappi, kus shokolaad muutub kôvaks. Eemalda kook vormi pôhjast noaga ja lükka kook ettevaatlikult serveermise alusele.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Tropical mysli muffinit – Tropical müsli muffinid


Postaus sisältää tuotenäytteen. Ilmaisen tuotenäytteen on tarjonnut Myllärin Luomu.

Suomessa on kiva olla ruokabloggaaja, koska yhtenä päivä sun ovikello soi, menet avaamaan ja oven takana oleva lähettiläs ilmoittaa, että sinulle on lähetetty paketti. Suuret kiitokset Myllärin Luomulle miellyttävästä yllätyksestä lähettää vielä leivontakilpailun (syksy 2013-kevät 2014) jälkeen minulle omia tuotteita. Paketti sisälsi kahta myslisekoitusta: Tropical mysliä ja Marjaista muromysliä. Päätin heti leipoa Tropical myslistä jotain ja näin päätyin leipomaan taas muffinia ihan sen takia, että kaikki muut raaka-aineet löytyivät kotona. Tropical mysli ja Marjainen muromysli ovat gluteenittomia myslejä ja niistä voi leipoa myös gluteenittomia leivonnaisia jos käyttää reseptissä kaurajauhoa. Sitäkin oli minulla kotona, mutta kuitenkin päätyin vehnäjauhoon. Koska mysli sisältää myös isoja paloja trooppisia hedelmiä (rusinoita, banaania, kookoslastuja, ananasta ja lisäksi kokonaisia hasselpähkinöitä), sitten muffinit tulivat hyvin ruokaisia ja kuitupitoisia. Naapurityttö 5 v. käy tyttäreni 5 v. kanssa usein meillä leikkimässä. Mulla on nyt kaksi suloista 5 v. tyttöä. Tarjosin muffineita heille. Ensimmäisessä järjestyksessä he söivät tietenkin suklaakuorrutteen muffinien päältä pois ja sen jälkeen muffineita. Ne maistuivat heille ja havaitsin, että nämä ovatkin hyviä pikkaisen terveellisempiä muffineita juuri lapsille jos ei halua lapsille syöttää aina pelkkää vehnää, sokeria ja kovia rasvoja. Loppujen lopuksi hyvin onnistuneet ekstempore-muffinit, mitkä maistuivat ihanille trooppisille hedelmille. Runsaista kuituista johtuen vatsa tulee helposti täyteen, siksi ne ovat hyviä makeita välipaloja.

Koska leivoin muffineita Pääsiäisen alla, sitten koristelu tuli Pääsiäisen aiheinen. Koristele muffinit niin, miten itse haluat. Koristelin tyttäreni kanssa yhdessä muffinit molempien makumieltymyksien mukaan. Ne tulivat sunnuntaimuffinit.

Sitä vielä mietin, mitä Marjaisesta muromyslistä valmistan vai syömme sen maidon kera pois.


12 muffinia
Valmistus 40 minuuttia + suklaakuorrutteen kovettumisen aika

4 dl Myllärin Luomun Tropical mysliä
2 ½ dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl mantelijuomaa
ripaus suolaa
50 g sulanut voita


Kuorrute:
170 g tummaa suklaata
loraus rypsiöljyä
monivärisiä suklaaströsseleitä
suklaaraemunia

Vaahdota yleiskoneen kulhossa kananmuna ja sokeri tasaiseksi vaahdoksi. Lisää sulanut voi ja mantelimaito joukkoon sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet (ei mysliä). Lopuksi kääntele joukkoon mysli.

Laita yksi paperista muffinivuoka ison muffinssivuoan jokaiselle paikalle ja jaa taikina vuokiin.

Paista 225 asteessa uunin keskiritilätasolla noin 15 minuuttia. Voit kokeilla puutikulla ovatko muffinit kypsiä. Jos tikkuun ei tartu taikinaa, silloin ne ovat valmiita. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute. Paloittele suklaa kulhoon ja sulata se mikrossa. Sekoita joukkoon loraus öljyä. Levitä lusikalla jokaisen muffinin pinnalle suklaata ja lopuksi koristele muffinit suklaaströsseleillä ja suklaaraemunilla. Nosta muffinit jääkaappiin, missä suklaakuorrute kovettuu.

***


Postitus sisaldab toodenäidise. Tasuta toodenäidise on pakkunud Myllärin Luomu.

Soomes on tore olla toidublogija, sest ühel päeval sinu uksekell heliseb, lähed avama ja ukse taga seisev saadik teatab sulle, et sinule on saadetud pakk. Suur tänu Myllärin Luomule meeldiva üllatuse eest saata veel küpsetiste vôistluse (sügis 2013 - kevad 2014) lôppemise järgi minule oma tooteid. Pakk sisaldas kahte müslisegu: Tropical müslit ja Marjast müslit. Otsustasin kohe küpsetada Tropical müslist midagi ja lôpuks tegin jälle valiku muffinite kasuks, sest kôik ülejäänud koostisosad leidusid minul köögikappides. Tropical müsli ja Marjane müsli on gluteenitud müslid ja neist on suurepärane küpsetada gluteenituid muffineid ja kaerajahu oli minul ka köögikapis olemas, aga otsustsin siiski kasutada nisujahu. Kuna Tropical müslis on sees muuhulgas suured troopiste puuviljade (rosinate, banaani, kookoslaastude, ananassi ja lisaks saksapähklite) tükid, siis muffinid tulid väga toitvad ja kiudaineterohked välja. Meie naabritüdruk (5-aastane) käib minu tütrega (5-aastane) sageli meil mängimas. Mul on nüüd kaks armast 5-aastast tüdrukut. Pakkusin muffineid nendele. Esimeses järjekorras sôid nad pealt ära shokolaadiglasuuri ja selle järel muffinid. Muffinid meeldisid neile ja siis ma avastasin, et need ongi veidi tervislikumad muffinid just lastele siis, kui ei taha lastele sisse sööta ainult nisujahu, suhkrut ja kôvasid rasvasid. Lôppude lôpuks väga ônnestunud ekstempore-muffinid, mis maitsevad meeldivatele troopilistele puuviljadele. Rikkaliku kiudainete sisalduse pärast tuleb kôht ruttu täis ja sellepärast on need head magusad vahepalad.

Kuna küpsetasin muffinid enne Ülestôusmispühi, siis kaunistusse tuli Ülestôusmispühade teemat. Vôid kaunistada muffinid nii nagu ise soovid. Minä kaunistasin muffinid koos oma tütregameie môlema maitse järgi. Need tulid pühapäeva muffinid.

Seda veel môtlen, mida ma Marjasest müslist valmistan vôi sööme selle piimaga ära.


12 muffinit
Valmistus 40 minutit + shokolaadiglasuuri kôvenemise aeg

4 dl Myllärin Luomu Tropical müslit
2 ½ dl nisujahu
3 kanamuna
1 tl vaniljesuhkrut
2 dl suhkrut
1 tl küpsetuspulbrit
1 dl mandlipiima
veidi soola
50 g sulanud vôid


Glasuur:
170 g tumedat shokolaadi
lonks rüpsiôli
mitmevärvilist shokolaadidekoori
shokolaadimune

Vahusta köögikombainiga kanamunad ja suhkur ühtlaseks vahuks. Lisa sulanud vôi ja mandlipiim ning omavahel segatud kuivad ained (ei müslit). Viimasena sega sisse müsli.

Aseta iga suure muffinivormi kohale üks paberist muffinivorm. Jaga taigen muffinivormidesse.

Küpseta 225 kraadises ahjus keskmisel kôrgusel umbes 15 minutit. Vôid puutikuga proovida kas need on valmis? Kui tikule ei jää tainast, siis need on valmis. Anna jahtuda.

Valmista glasuur. Tükelda shokolaad kaussi ja sulata mikroahjus ära. Sega sisse lonks rüpsiôli ja määri lusikaga iga muffini peale sulanud shokolaadi. Lôpuks kaunista shokolaadidekooriga ja shokolaadimunaga. Tôsta muffinid külmkappi, kus shokolaad kôveneb.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Cocktailpalat sillin mädillä - Väiksed soolased suupisted heeringamarjaga


Tästä teille mainiot suolaiset suupalat, missä olen mätivaihtoehtona käyttänyt sillin mätiä. Cocktailpalat sillin mädillä olivat minun idée-fixe jo pitkää aikaa kunnes lopuksi päätin valmistaa niitä Pääsiäiseksi. Kaiken kaikkea hyvät maukkaat suolaiset suupalat rapeilla ruislastuilla. Suosittelen!

Minun kotipihani "pupu" (kuvassa) toivottaa teille: "Hyvää Pääsiäistä!"

14 cocktailpalaa
Valmistus 15 minuuttia

Täyte:
85 g sillin mätiä
200 g maustamatonta tuorejuustoa tai mascarponea
2 rkl majoneesia
jauhettua mustapippuria
sitruunamehua
nippu tilliä
nippu ruohosipulia
ripaus sokeria

2 keitettyä kananmunaa viipaleina
pala silliä
14 kpl ruislastuja
koristeeksi sillin mätiä
koristeeksi pieniä tillin oksia


Sekoita kulhossa huoneenlämpöinen tuorejuusto, majoneesi, 2 isoa rkl sillin mätiä, hienonnetut tilli ja ruohosipuli, jauhettu mustapippuri, ripaus sokeria ja sitruunan mehu keskenään. Lusikoi täyte pursotinpussiin, missä on suutinosa ja pursota jokaisen ruislastun päälle mätitäytettä. (Jaa tahna sillä tavalla, että puolet siitä on alimmainen kerros ja toinen puoli on päällimmäinen kerros). Aseta yksi kanamunan viipale jokaisen ruislastun täytteen päälle. Leikkaa isommasta sillipalasta noin 1x1 cm kokoiset sillipalat ja aseta jokaisen kananmunan viipaleen päälle pieni sillipala sekä lopuksi pursota loput mätitäytteestä jokaisen sillipalan päälle. Koristele cocktailpalat sillin mädillä ja pienillä tillioksilla.

***


Siit teile suurepärased soolased suupisted, kus ma olen kalamarjavariandina kasutanud heeringamarja. Väiksed soolased suupisted heeringamarjaga on olnud minu idée-fixe juba pikka aega kuni lôpuks otsustasin need valmistada Ülestôusmispühaks. Lühidalt öeldes väga maitsvad soolased suupisted rabetatel rukkilaastudel. Soovitan!

Minu koduôue "jänku" (pildil) soovib teile: "Häid Ülestôusmispühi!"

14 soolast suupistet
Valmistus 15 minutit

Täidis:
85 g heeringa marja
200 g maitsestamata toorjuustu vôi mascarponet
2 sl majoneesi
jahvatatud musta pipart
sidrunimahla
kimp tilli
kimp murulauku
veidi suhkrut

2 keedetud kanamuna viiludena
tükk heeringat
14 rukkilaastu
kaunistuseks heeringa marja
kaunistuseks väikseid tilli oksi

Sega kausis toatemperatuuriga toorjuust, majonees, 2 suurt sl heeringa marja, hakitud tilli ja murulauku, jahvatatud must pipart, veidi suhkrut ja sidrunimahl omavahel läbi. Tôsta täidis tordipritsi, millel on otsik ja pritsi iga rukkilaastu peale pooled täidisest. (Jaga täidis nii, et pooled sellest on suupistete alumine kiht ja teine pool pealmine kiht). Lôika suurem heeringatükk 1x1 cm suurusteks tükkideks. Aseta üks kanamuna viil iga suupala täidise peale ning iga kanamuna viilu peale väike heeringatükk. Lôpuks pritsi iga heeringatüki peale teine osa täidisest. Kaunista suupisted heeringa marja ja väikeste tilliokstega.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Vuokamunakas parsalla – Vormiomlett spargeliga


2-4 annosta
Valmistus 20 minuuttia

4 kananmunaa
3 dl maitoa
½ pkt Brodway Sourcream-Onion dip’ia
5 parsatankoa
voita
jauhettua mustapippuria

Huuhtele parsatangot, leikkaa niiltä kuivat kannat pois ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia. Valuta vesi pois.

Voitele pieni uunivuoka. Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niitä haarukalla. Lisää maito ja dippisekoitus sekä vatkaa joukkoon. Kaada munasekoitus uunivuokaan ja aseta parsatangot vuokaan munasekoituksen joukkoon. Jauhaa pinnalle mustapippuria ja aseta pinnalle pieniä voinokareita.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10-15 minuuttia kunnes munakas on hyytynyt. Tarjoile paistetun pekonin ja raastetun parmesaanin kera.

***


2-4 portsjonit
Valmistus 20 minutit

4 kanamuna
3 dl piima
½ pkt Brodway Sourcream-Onion dip’i
5 sparglit
vôid
jahvatatud musta pipart

Loputa sparglid vee all, lôika nende kuivat varreosad ära ja keeda neid soolaga maitsestatud vees umbes 2 minutit. Nôruta vesi pealt ära.

Määri väike ahjuvorm vôiga. Löö kanamunad kausi sisse katki ja klopi kahvliga lahti. Lisa piim ja dipisegu ning klopi ained omavahel läbi. Kalla munasegu ahjuvormi ja aseta spargelid selle sisse. Jahvata pinnale musta pipart ja pane peale väikseid vôitükke.

Küpseta ahju keskmisel kôrgusel 200 kraadis umbes 10-15 minutit kuni omlett on hüüpinud. Serveeri praetud peekoni ja riivitud parmesani juustuga.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Yrttiset kananpojan koipireidet, Suomen paras kotiruoka-kilpailu, mikä on minulle suomalainen ruoka – Ürdised kanakoivad, Soome parim kodune toit vôistlus, mida minule on Soome toit


Tämä on sponsoroitu postaus ja resepti osallistuu Hyvää Suomesta: Suomen paras kotiruoka- kilpailuun. Kilpailun järjestää Ruoka.fi ja Ruokatieto Yhdistys ry. Mukana on Hyvää Suomesta merkkisarja. Kilpailussa pitää käyttää vähintään kolme Hyvää Suomesta merkittyä tuotetta. Kilpailussa osallistunut ruokabloggaaja sai 10 euron lahjakortin S-ryhmän markettiin.

Huikeat 42 ruokabloggaajaa tarttui haasteeseen. Kaikki kilpailuun osallistuvat reseptit ovat tästä päivästä alkaen Ruoka.fi sivustolla esillä. Käy äänestä omaa suosikkiasi Suomen parhaaksi kotiruoaksi 24.4.2014 mennessä ja voit voittaa ravintolalahjakortin. Äänestysaikaa on kaiken kaikkiaan reilut kaksi viikkoa ja voittaja-annoksen ja neljä eniten ääniä saanutta julkaistaan 5.5.2014. Kilpailuun kuuluu, että ruokabloggaaja myös kirjoittaa mikä on hänelle suomalainen ruoka ja mitä se hänelle merkitsee (minun teksti on reseptin jälkeen). Ruoka.fi:n ja Ruokatieto Ry:n tuomaristo valitsee niistä parhaan kirjoituksen.


Minä valmistin viikonlopun kotiruoan, missä maistuvat yrttiset ihanat kananpojan koipireidet ja paahdetut uunijuurekset. Ruuan kruunaa paksu sinihomejuustokastike. Käytin ruuan valmistamisella minulle niin tuttuja raaka-aineita. Kananpojan koipireidet ovat Kariniemeltä ja yrtit Järvikylältä. Sinihomejuustokastikkeessa käytin yhtä oma lempijuustoa Valion Auran sinihomejuustoa ja tällä kertaa murennettuna. Kastikkeessa käytin vielä Arla Ingmanin ykkösmaitoa ja Järvikylän yrttejä. Kokonaisuus on täyttävää, muttei rasvaista kotiruokaa. Mielestäni viikonlopun kotiruoka pitää olla juuri sellainen.

3 annosta
Valmistus 1 tunti ja 30 minuuttia

Yrttiset koipireidet:
3 kpl Kariniemen kananpojan koipireittä / noin 870 g
oliiviöljyä
iso nippu tuoretta Järvikylän timjamia
iso nippu tuoretta Järvikylän ruohosipulia
iso nippu tuoretta Järvikylän persiljaa
1 iso kokonainen valkosipuli
pippuriseosta
sitruunamehua
merisuolaa

Paahdetut juurekset:
3 pientä keltasipulia
3 isompaa porkkanaa
3 palsternakkaa
6 keskikokoista yleisperunaa
suolaa
jauhettua mustapippuria
loraus oliiviöljyä

Sinihomejuustokastike:
1 iso rkl voita
1 iso rkl vehnäjauhoa
4 dl Arla Ingmanin 1%:stä maitoa
100 g Valion Aura murennettua sinihomejuustoa
mausteista kanalientä koipireisien paistamisen vuosta
sitruunamehua
jauhettua mustapippuria
tuoretta Järvikylän ruohosipulia
tuoretta Järvikylän persiljaa
tuoretta Järvikylän timjamia

Valmista koipireisien yrttinen sekoitus. Leikkaa sekoituksen yrtit paloiksi ja laita mortteliin. Kuori valkosipuli ja hienonna se. Lisää suola, pippuriseos, sitruunamehu ja murskattu valkosipuli sekä valmista morttelissa kaikesta tasainen yrttinen sekoitus. Näin yrttien ja valkosipulin maut ja aromit irtoavat paremmin. Lopuksi lisää loraus oliiviöljyä. Sekoita yrttiseos tasaiseksi. Levitä yrttiseos kauttaaltaan koipireisille ja aseta koipireidet isoon uunivuokaan leivinpaperin päälle. Anna maustua kunnes uuni lämpenee 200 asteeseen. Paista koipireisiä uunin keskitasolla noin 1 tunti tai kunnes liha on pehmeä ja kypsä. Käännä koipireisiä paistamisen puolessa välissä.

Silloin kun koipireidet ovat uunissa, kuori sipulit, perunat, palsternakat ja porkkanat. Huuhtele ne vedessä ja leikkaa niistä samankokoiset isommat palat. Leikkaa sipulit isoiksi lohkoiksi. Aseta juurekset isolle uunipellille leivinpaperin päälle, mausta suolalla ja pippurilla sekä valuta pinnalle oliiviöljyä. Paista uunissa ylätasolla 200 asteessa noin 40 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. (Vuoan kanapojan koipireisien kanssa voit nostaa uunin alimmaiselle tasolle).

Sen jälkeen kun koipireidet ja uunijuurekset ovat kypsiä sekä ovat vähän jäähtymässä keittiön tasolla, valmista sinihomejuustokastike. Sulata hellan levyllä keskilämmöllä pienen paksupohjaisen kasarin pohjassa voi. Lisää jauhot sekä sekoita voin joukkoon. Lisää maito jatkuvasti vispilällä sekoittaen kunnes kastikepohja paksuuntuu. Lisää sinihomejuusto, sekoita joukkoon ja anna sen sulata kastikkeeseen kastiketta jatkuvasti vispilällä sekoittaen. Lopuksi lisää pippuri, sitruunamehu, koipireisien vuoan pohjalla oleva mausteinen liemi (maun mukaan, huomioi liemen ja sinihomejuuston suola, älä lisää rasvaa) ja hienonnetut yrtit sekä sekoita kastikkeeseen.

Tarjoile koipireisiä uunijuureksien ja sinihomejuustokastikkeen kera. Koristele annos timjamin oksilla.

***

Mikä minulle on suomalaista ruokaa ja mitä se minulle merkitsee

Minulle on suomalaista ruokaa ennen kaikkea se ruoka, mitä valmistan ja syön jokapäiväisesti kotona. Syön tietenkin myös ulkona, mutta siitä en nyt kirjoita. Suomalainen ruoka ei ole minulle pelkkää perinneruokaa, koska olen nykyajan ruokabloggaaja ja sitä kautta olen kehittynyt hyvinkin ruoka- ja tuotemerkkitietoiseksi. Sosiaalisella ja suurella medialla on suuri rooli asiassa, koska käytettävissä on aivan valtava määrää aineistoa ruuanlaitosta ja maailman keittiöistä. Juuri ruokablogini pitämisen neljän vuoden aikana olen enemmän kiinnittänyt huomiota raaka-aineiden alkuperään, niiden monipuolisuuteen sekä hinnan ja laadun suhteeseen, koska silloin kun olen päättänyt tehdä postauksen ruokareseptistä blogissani, on se ruoan julkisuuteen esillepano sekä sillä pitää täyttää minun valintakriteerit. Ruokablogin pitämisen aikana on tullut minulle ruuanlaitosta tietyntyyppinen jatkuva maratoni, koska joka ikisessä reseptissä pitää huomioita monia tekijöitä alkuideasta esillepanon saakka. Silloin pitää olla aineilla, mitä käsittelen hyviä, että ne kestävät sen prosessin erittäin hyvin. Minustakin on tullut aika vaativa ruuanlaittaja ja juuri hyvät raaka-aineet ja elintarvikkeet auttavat pitämään valmistamani ruuan tasalaatua yllä. Loppujen lopuksi valmistan jo ruokaa, mitä haluan itse syödä ja sen pitää olla hyvä.

Kun sain kutsun osallistua Suomen paras kotiruoka kilpailuun, ajattelin että se on helpompi kilpailu koskaan, mihin olen osallistunut, koska enemmistö Joutsenmerkin tuotteista ovat minulle tuttuja. Mutta sitten menikin valintaprosessi hankalaksi ja tuli kilpailuideoiden kanssa valintavaikeuksia, koska voisin lähettää melkein joka ikisen reseptin kilpailuun. Lopuksi päätin lähettää yhden reseptin, koska minulta tulee jatkuvasti liukuhihnalta kotiruokaa, missä on käytän kotimaisia raaka-aineita. Tätä kisaa varten ostin ekstra Joutsenmerkillä elintarvikkeita, mutta minulla oli keittiön kaapeissa jo ennen sitä saman merkin tuotteita. Eli tämä on niin itsestäänselvyys, että käytän hyviä suomalaisia raaka-aineita ruuanlaitossa. Kilpailuun kuuluu, että ruokabloggaaja kirjoittaa kilpailureseptin lisäksi, mitä hänelle on suomalainen ruoka ja mitä se hänelle merkitsee. Päätin sitten alkaa avaamaan, miksi olen tehnyt sellaisia raaka-aineiden ostopäätöksiä, mitä käytän usein ruuanlaitossa.

Suomalaiset tuotteet ovat ennen kaikkea tuttuja ja turvallisia. Ne ovat moneen kertaan maisteltuja ja testattuja, niiden hintahaarukka kaupoissa on tiedossa, mikä helpottaa työpäivän jälkeen tai pyhien aattona markettien ruuhkassa ostopäätöksien tekoa. Maut ovat tulleet niin tutuiksi, että makumuisti osaa heti yhdistää eri aineiden omia makuja, päässä syntyy makuyhdistelmiä sekä aika pitkälle valmistettavan ruuan loppumaku. Se on ruuanlaittajalle erittäin tärkeä työväline ja säästää paljon resursseja. Suomessa asumisen kolmentoista vuoden aikana minä en ole löytänyt suomalaisista tuotteista mitään ikävää (hiiriä, matoja, toukkia jne.), niin että minulle olisi jäänyt joku tuotekammo päälle. Mielestäni se näyttää, miten laadukkaat ovat suomalaiset tuotteet ja niissä on olemassa varma laatutakuu. Tietenkin se sitoo kuluttajaa tuotteeseen ja kuluttaja on herkkä ostamaan uudestaan ja uudestaan samaa tuotetta. Syntyy hyvälaatuinen ”noitakehä”.


Minullekin on tärkeäksi noussut elintarvikeketjun läpinäkyvyys. Tietenkin olen seurannut monia keskusteluja, joita käydään terveellisen, ekoloogisen ja eettisen ruuan tuottamisesta. Olen itse osallistunut tilaisuuksiin, missä puhutaan lähi- ja luomuruuasta. Ne keskustelut kehittävät ja tietenkin jättää minuun oman jälkensä. Ehkä kuulostaa ruokabloggaajan suusta yllätyksenä, mutta mielestäni osittain menevät ne keskustelut liiallisuuksiin, missä teemaa tutkinut ihminen näkee ruokaa liian omasta näkökulmasta. Kaikkea saamani ruokatietoa olen itse fuusioinut päässäni ja oman elämän pragmaattisuuden kautta tehnyt kauppareissuilla valintapäätöksiä. Nykyajan ihmisellä pitää olla hyvinkin ruokatietoinen, jos haluaa omalle rahalle toivottavaa vastinetta. Marketeissa alkaa tietoviitakko, mikä sekoittaa ostajan mieliä ja tekee kaupassakäynnistä tieteellisen prosessin. Kuluttajalle luodaan mielikuvia, mihin halutaan hänen uskovan. Siksi on hyödyllistä tehdä itselle selväksi ruuan tuotannon ympärillä julkisuudessa käytävät suuret keskustelulinjaukset. Se opettaa ja auttaa loppupäässä omassa arjessa valintapäätöksien tekemisellä vaikkapa esimerkiksi siellä viikonlopun ruuhkassa kärryrallin aikana väsynyt lapsen kanssa hyllyjen välissä...

Mielellään syön vaan onnellisten teuraselämien ja siipikarjan lihaa, mutta tiedän että syön monenlaisella elämänkaarella kotieläimien ja –lintujen lihaa. Minä en edellytä, että joka ikiseen navetaan ja pellon kulmalle laitetaan kamera, että kuluttaja näkee oman raaka-aineen kasvuprosessin kasvattajan nettisivulla. Tietenkin kirjoitetaan kaikki tuotannon lisäkulut tuotteen hintaan. Median välityksellä kuullee silloin tällöin, miten Suomen ostoskorin hintaa nousee taas, mutta pääministeri kehottaa kansalaisia maltillisiin palkankorotuksiin. Ja onnelliset ne, joilla on töitä. Miten kaikki porsaat voivat kasvaa onnellisina kuin kaikilla ihmisillä ei ole siihen aina mahdollisuuksia?!

Mielellään syön aina luomua niiden tuotteiden aidon maun takia, mutta kun kotimaiset luomutuotteet ovat melkein puolet kalliimpia tehotuotetuista tuotteista, silloin hinta tulee joskus vastaan. Ostan silloin tällöin valmisruokaa, koska aina en jaksa valmistaa alusta alkaen itse ruokaa. Elintarviketeollisuuden valmisruuille on minun ruokapöydällä oma paikka, koska ne ovat käteviä ja helpottavat arkea monina päivinä vuodessa. Joskus on hyvä mennä sieltä, missä aita on matalin. Sitä paitsi mielestäni ei ole epäterveellistä silloin tällöin syödä valmisruokaa, vaikka niissä käytetyt raaka-aineet herättävät joskus kuluttajassa ennakkoluuloja. Mielestäni on kuitenkin turvallista se, että tuotanto kulkee valvotusti ja lakisääteisesti. Näin omassa lempiohjelmassa 4. tuotantokauden MasterChef Austarliassa, miten yksi tuomariston jäsen George Calombaris valmisti gourmée-ruuan käyttäen siinä kokonaisen kanan. Hän käytti ateriassa kaikkia kanan osia, mm. uppopaisti kanan ruokatorven ja käärisi fileen kanan nahkaan. Hyvä, vaikka se on gourmée'ta, mutta miksi ei voi hyväksyä suurtuotannossa käytetyt eläinruhon kaikki syömäkelpoiset osat?!

Suomalaisella ruualla menee hyvin, koska täällä voi käydä monipuolista ruokakeskustelua. Loppujen lopuksi ne ovat hyviä tilaisuuksia, koska laittavat tuottajat skarppaamaan ja pitävät kuluttajat hereillä. Se antaa uskon, että suomalainen ruoka on eettistä ja turvallista sekä työntekijät saavat hyväksyttävän palkan työstään. Siksi on suomalaista ruokaa hyvää syödä.

Mutta isänmaallisuutta ei voi syödä, koska ruokaa syödään. Isänmaallisuus on koetuksella kun näkee edullisempia tuontitavaroita. Olen niitäkin syönyt ja siksi on hyvä niitä verrata kotimaiseen ruokaan. Mielestäni suomalaiset elintarviketuottajat ovat tehneet aivan valtavan suuren kehityksen vajaat kymmenessä vuodessa. Muistan selvästi, miten olen tehnyt juusto- ja leikkelevertailuja Eesti-Saksa-Alankomaat-muu maailma ja Suomi. Mielestäni Suomi on noussut tasavertaiseksi juustojen ja leikkeleiden tuottajamaaksi muiden rinnalle. Ehdottomasti minun suosikkileikkeleet ovat ohuen ohuet viipaleet. Viimeksi kun valmistin cocktailpaloja italialaiseen tapaan ilmakuivatusta kinkusta, kävelin kauan juustohyllyn edessä sekä lopuksi valitsin laajasta juustovalikoimasta ulkomaisten ja kotimaisten juustojen joukosta luonteikkaan ja maukkaan Valion Salaneuvoksen, mikä sopii erinomaisen hyvin siihen reseptiin. Valintapäätöksen takana oli minun makuvaatimus ja tunnetila. Eli teen omia ostopäätöksiä myös tunteiden perusteella, koska ruoka on hyvin fyysistä ja emotsionaalista ainesta. Tunteet nousevat silloinkin pintaan kun huomaan tarjouksia, silloin käsi menee spontaanisesti ottamaan tarjoustavaraa. Monikertaisesti polvet notkuvat ja tunteet nousevat pintaan kun tarjouksessa on omia kotimaisia lempimerkkejä. Hyvä on saada myös suomalaista ruokaa edullisesti, pakko myöntää. Joskus on näin, että on se must-juttu, ilman mitä en voi kuvitella tekeväni ruokaa. Yksi sellainen must-juttu on minulle Valion Aura-juusto. Jos minulta kysytään, mikä on sinihomejuuston vaihtoehto Auralle, jos halua käyttää sinihomejuustoa ruuanlaitossa, alkaa minulla miettiminen. Toki on niitä edullisempia sinihomejuuston vaihtoehtoja, mutta jos haluan sen tietyn laadun ja maun, silloin valitsen ehdottomasti Auran. Sillä tavalla tarjouksissa tai sen ulkopuolella voi tehdä automaattisia tunneperäisiä isänmaalisia ostoksia ja ne pitävät yllä suomalaista identiteettiä. Voi kuulostaa taas hassulle, että yksi eestiläinen puhuu suomalaisesta identiteetistä, mutta puolet minusta on sitä ja sellainen herääminen itsellekin on tullut suurena yllätyksenä sekä suomalaisella ruualla on siinä oma sormensa pelissä…

Eli nyt on tullut tärkein minulle esille. Suomalainen ruoka on laadukas, tuttu, turvallinen, maukas, käytännöllisyyden ja tunteiden symbioosi ja auttaa pitämään yllä minun elämänlaatua eri elämäntilanteissa sekä auttaa pitämään ruokabudjettia tasapainossa. Suomalainen ruoka on kerta kaikkea luotettavaa jokapäiväistä leipää, mikä onneksi pysyy kilpailukykyisenä ja antaa minulle elämän turvallisuuden ja nautinnot. Aina en jaksa sitä asiaa miettiä ja se on itsestään selvä, etten jaksa aina sitä miettiä. Ja silloin kun jaksan miettiä, on hyvä miettiä hyvää asiaa ja se on itsestäänselvyys, että suomalainen ruoka on hyvä asia.

***

See on sponsoreeritud postitus ja resept osaleb Hyvää Suomesta (Head Soomest): Soome parim kodune toit vôistluses. Vôistlust korraldavad Ruoka.fi ja Ruokatieto Yhdistys ry. Kaasa lööb ka Hyvää Suomesta märgitud toodetesari. Vôistluses peab kasutama vähemalt kolme Hyvää Suomesta märgitud toodet. Vôistluses osalenud toidublogija sai 10 euro kinkekaardi S-rühma marketisse.


Koguni 42 toidublogi vôttis vastu üleskutse ja osaleb vôistlusel. Kôikide vôistlejate osalevad retseptid on tänasest alates Ruoka.fi kodulehel väljas. Käi hääletamas oma lemmikut Soome paremaks koduseks toiduks ja vôid vôita kinkekaardi restorani. Hääletada saab 24.aprillini 2014 ja kinkekaardi saab Soomes asuv isik. Hääletusaega on kaks nädalat ja vôitja-portsjon ja neli kôige rohkem saanud häält avaldatakse 5.5.2014. Vôistluse juurde kuulub, et toidublogija kirjutab, mis on temale Soome toit ja mida see temale tähendab (tekst on retsepti järgi). Ruoka.fi ja Ruokatieto Ry zürii liikmed valivad nende hulgast välja parima kirjutatud jutu.

Mina valmistasin nädalavahetuse koduse toidu, kus maitsevad ürdised mônusad kanapoja koivad ja röstitud ahjujuurviljad. Toidu kroonib paks sinihallitusjuustukaste. Kasutasin toidu valmistamisel minule nii tuttavaid tooraineid. Kanapoja reied on Kariniemen ja ürdid Järvikylält. Sinihallitusjuustukastmes kasutasin oma ühte lemmikjuustu Valio Aura sinihallitusjuustu ja seekord murendatuna. Kastmes kasutasin veel Arla Ingmani 1%:st piima ja Järvikylä ürte. Tervik on kôhtu täitev, aga mitte rasvane kodune toit. Minu arust nädalavahetuse kodutoit peab olla just selline.

3 portsjonit
Valmistus 1 tund ja 30 minutit

Ürdised kanakoivad:
3 kpl Kariniemen kanakoibi / umbes 870 g
oliiviôli
suur kimp värsket Järvikylä tüümiani
suur kimp värsket Järvikylä murulauku
suur kimp värsket Järvikylä peterselli
1 suur ümar küüslaugu küüs
piprasegu
sidrunimahla
meresoola

Röstitud juurviljad:
3 väikest mugulsibulat
3 väiksemat porgandit
3 pastinaaki
6 keskmise suurusega kartulit
soola
jauhvatatud musta pipart
lonks oliiviôli

Sinihallitusjuustukaste:
1 sl vôid
1 suur sl nisujahu
4 dl Arla Ingmani 1%:st piima
100 g Valio Aura murendatud sinihallitusjuustu
hästi maitsestatud kanakoibade leent ahjuvormist
sidrunimahla
jahvatatud musta pipart
värsket ja hakitud Järvikylä murulauku
värsket ja hakitud Järvikylä peterselli
värsket ja hakitud Järvikylä tüümiani

Valmista kanakoibade ürdisegu. Lôika segu ürdid ja pane uhmrisse. Koori küüslauk ja haki see ära. Lisa sool, piprasegu, sidrunimahl ja purustatud küüslauk ning valmista uhmris kôigest ühtlane segu. Nii ürtide ja küüslaugu maitsed tulevad paremini välja. Lôpuks lisa lonks oliiviôli. Sega ürdisegu ühtlaseks. Määri ürdisegu kanakoibadele ja pane need suurde ahjuvormi küpsetuspaberi peale. Anna maitsestuda nii kaua kuni ahi kuumeneb 200 kraadini. Kûpseta kanakoibi ahju keskmisel kôrgusel umbes 1 tund vôi nii kaua kuni liha on küps. Pööra kanakoibadele teine pool küpsetamise poole peal.

Koori sibulad, pastinaagid ja porgandid. Pese need vee all ja lôika need samasuurusteks tükkideks. Lôika sibulad suurteks sektoriteks. Pane juurviljad suurele ahjuplaadile küpsetuspaberi peale, maitsesta soola ja pipraga ning nôruta pinnale oliiviôli. Rösti ahju ülemisel kôrgusel 200 kraadis umbes 40 minutit vôi nii kaua kuni juurviljad on küpsed. (Ahjuvormi kanakoibadega vôib tôsta ahju alumisele tasandile).

Selle järgi kui kanakoivad ja ahjujuurviljad on küpsed ja pehmed ning veidi jahtumas kuumaaluste peal, valmista sinihallitusjuustukaste. Sulata pliidil paksu väikse kastruli pôhjas vôi. Lisa jahu ja sega vôiga. Lisa piim pidevalt vispliga segades kuni kastmepôhi muutub paksuks. Lisa sinihallitusjuust ja anna sellel sulada kastmesse. Sega kastet. Lôpuks lisa pipar, sidrunimahl, kanakoibade ahjuvormi pôhjast leent (ei rasva) ja hakitud ürdid ning sega kastme sisse.

Serveeri kanakoivad ahjujuurviljade ja sinihallitusjuustukastmega. Kaunista tüümiani okstega.

***


Mida minule on Soome toit ja mida see minule tähendab

Minule on Soome toit enne kôike see toit, mida valmistan ja söön iga päev kodus. Muidugi ma söön ka väljas, aga sellest ma praegu ei kirjuta. Soome toit ei ole minule ainult soome rahvustoit, sest olen kaasaegne toidublogija ja selle kaudu olen arenenud vägagi teadlikuks toidust ja toodete märkidest. Sotsiaalsel ja suurel meedial on suur roll selles, sest tänapäeva inimeste kasutuses on tohutu suur hulk infot toidutegemisest ja maailma köökidest. Just toidublogi pidamise nelja aasta jooksul olen üha rohkem kinnitanud oma tähelepanu toorainete päritolule, nende mitmekülgsusele ning hinna ja kvaliteedi suhtele, sest kui olen otsustanud teha postituse retseptist oma blogis, on see toidu avalikkuse ette välja panemine ning see peab täitma minu valikukriteeriumid. Toidublogi pidamise ajal on tulnud minule toidutegemisest teatud vaimne maraton, sest igas retseptis peab tähelepanu kinnitama mitmele tegijale ideest kuni väljapanemiseni. Siis peavad olema toorained, mida käsitlen head, et need kannavad selle protsessi algusest lôpuni suurepäraselt välja. Minust on tulnud väga nôudlik toidutegija ning just head toorained ja toiduained aitavad hoida minu valmistatud toidu tasast kvaliteeti ühtlasena. Lôppude lôpuks teen ju toitu, mida tahan ise süüa ja see peab olema hea.

Kui sain kutse osaleda Soome parim kodune toit-vôistlusel, môtlesin, et see on kôige lihtsam vôistlus, millest ma vôtan osa, sest enamik Joutsenmerkki-tooted (Luik-tooted) on minule tuttavad. Aga siis muutus vaikuprotsess keeruliseks ja tuli vôistluse idee valimisega valikuraskusi, sest praktiliselt ma vôiksin saata peaaegu iga oma retsepti vôistlusele. Lôpuks otsustasin saata ühe retsepti, sest minult tuleb pidevalt kodust toitu, kus on kasutatud kodumaiseid tooraineid. Selle vôistluse jaoks ostsin ekstra Joutsenmerkki-toiduaineid, aga minul oli köögi kappides juba enne seda sama märgi tooteid olemas. Ehk teisiti öeldes, on nii iseenesest môistetav, et kasutan häid Soome tooraineid toiduvalmistamisel. Vôistluse juurde kuulub, et toidublogija kirjutab vôistluse resepti lisaks, mida temale on Soome toit ja mida see temale tähendab. Otsustasin siis hakata avama, miks ma olen teinud sellaiseid toodete ostmise valikuid, mida kasutan sageli oma toiduvalmistamisel.

Soome tooted on enne kôike tuttavad ja turvalised. Need on mitmeid kordi maitstud ja testitud, nende hinnaskaala poodides on ette teada, mis teeb kergemaks tööpäeva järgi vôi enne pühi marketite rahvarohkuses valikute tegemise. Maitsed on tulnud nii tuttavateks, et maitsemälu oskab kohe ühendada eri ainete oma maitsed, peas sünnib neist maitsekooslusi ning valmistatava toidu lôppmaitse. See on toiduvalmistajale eriti tähtis töövahend ja säästab palju ressursse. Soomes elamise kolmeteistkümne aasta jooksul mina ei ole Soome toodetest leidnud midagi ebameeldivat (hiiri, usse, tôuke jne) ja sellepärast ei ole jäänud minule nendest toodete vastumeelsust peale. Minu arust see näitab, kui kvaliteetsed on Soome tooted ja nendes on olemas kindel kvaliteedigarantii. Muidugi see seob kulutaja toote külge ja kulutaja on herk uuesti ja uuesti ostma sama toodet. Sünnib healoomuga ”nôiaring”.

Minulegi on tähtsaks muutunud toiduainetetööstuse kogu tootmisprotsessi läbinähtavus. Muidugi olen jälginud mitmeid vestlusringe, mida käiakse tervisliku, ökoloogilise ja eetilise toidu tootmisest. Olen ise osalenud vestlusringides, kus räägitakse lähi- ja mahetoodetud toidust. Need vestlusringid arendavad mind ja muidugi jätavad minusse oma jälje. Vôib-olla see kôlab toidublogija suust üllatavana, aga minu arust vähemalt osaliselt need vestlused lähevad juba liialdusteni, kus teemat uurinud inimene näeb toitu liiga omast vaatenurgast. Kôike minu kasutuses olevat toiduinfot olen ise filtreerinud oma peas ja oma elu pragmatismi kaudu teinud poeskäikudel oma ostuvalikuid. Tänapäeva inimene peab olema väga toiduteadlik kui soovib oma rahale soovitatavat vastet saada. Marketites algab infodzungel, mis teeb ostja meeled segaseks ja poeskäigust teadusliku protsessi. Kulutajale luuakse illusiooni, kuhu tahetakse et ta usub. Sellepärast on kasulik teha endale selgeks tänapäeval toidu tootmise ümber käivad tähtsamad vestlusteemad. See ôpetab ja aitab lôpuks oma elu argipäevas valikute tegemisel näiteks kasvôi siis seal nädalavahetuse rahvamassis käruralli ajal väsinud lapsega riiulite vahel…

Meeleldi söön ainult ônnelike tapaloomade ja linnukarja liha, aga ma tean, et söön mitmesuguse elukaarega koduloomade ja –linduse liha. Mina ei eelda, et iga lauda ja pôllu nurka on üles pandud kaamera, et kulutaja selle vahendusel näeb oma tooraine kasvuprotsessi kasvataja kodulehel. Muidugi kirjutatakse kôik kulud toote hinna sisse. Meedia kaudu kuuleb aegajalt, kuidas Soome ostukorvi hind jälle tôuseb, aga peaminister soovitab kodanikel teha môôdukaid palgatôusu lahendusi iga aastastel töötegijate ja tööandjate palgafoorumitel. Ja ônnelikud need, kellel töid on. Kuidas kôik pôrsad vôivad kasvada ônnelikena kui kôigil inimestel ei ole selleks alati vôimalust?!

Meeleldi söön alati mahetoodetud tooteid nende oma ehtsa maiste pärast, aga kui kodumaine mahetoode on peaaegu poole kallim kui tôhusalt toodetud tooted, siis hind tuleb vahest vastu. Ostan vahetevahel valmistooteid, sest ma ei jaksa alati ise toitu valmistada algusest lôpuni. Toiduainetetööstuse valmistoodetele on minu laual olemas oma kindel koht, sest need on praktilised ja teevad igapäevase elu lihtsamaks. Vahest on hea minna sealt, kus aed on madalam. Pealegi ei ole ebatervislik süüa vahetevahel valmistoitu, kuigi nendes kasutatud tooraine vôib tekitada kulutajas eelarvamust. Minu arust on siiski turvaline se, et toodangut valvatakse. Nägin oma lemmiksaates 4.toodanguaasta MasterCgef Australias, kuidas üks zürii liige George Calomaris valmistas gourmée-toitu kasutades selles ära kogu kana. Ta kasutas toiduvalmistamisel ära kôik kana osad, mh. küpsetas ôlis kana söögitoru ja kääris filee kananaha sisse. Hästi, see on gourmée, aga miks ei vôi aksepteerida suurtoodangus kasutatud kôiki tapalooma söömiskôlblikke osasid?!

Soome toidul läheb hästi, sest siin vôib käia mitmekülgset vestlust toidu ümber. Lôppude lôpuks on need head foorumid, mis sunnivad tootjaid pingutama ja peavad kulutajad ärkvel. See annab usu, et Soome toit on eetiline ja turvaline ning töötajad saavad hea palga oma töö eest. Sellepärast on Soome toitu hea süüa.

Aga isamaalisust ei vôi süüa, sest toitu süüakse. Isamaalisus on pandud proovile kui näeb odavamaid sissetoodud produkte. Olen neidgi söönud ja sellepärast on hea neid vôrrelda kodumaiste toodetega. Minu arust on Soome toiduainetetööstus teinud tohutu suure arenguhüppe kümne aasta jooksul edasi. Mäletan hästi, kuidas ma olen teinud juustude ja vorstide/sinkide vôrdlusi Eesti-Saksa-Madalmaad-muu maailm ja Soome. Minu arust Soome on tôusnud vôrdväärseks juustude ja vorstide tootjamaaks teiste rinnale. Loomulikult on minu lemmikud ôhukesest ôhemad viilud. Viimane kord kui valmistasin väikseid soolaseid suupisteid ôhukäes kuivatatud singiga, käisin kaua poes juusturiiuli ees edasi tagasi ning lôpuks valisin laiast juustuvalikust välismaiste ja kodumaiste juustude hulgast karakteriga ja maitsva Valio Salaneuvos-juustu, mis sobib eriti hästi sellesse resepti. Valiku taga oli minu maitsenôudlus ja emotsionaalne tunnepôhi. Ehk teisiti öeldes, teen oma oste ka tunnete pôhjal, sest toit on väga füüsiline ja emotsionaalne aine.


Tunded tôusevad ka siis pinnale kui panen tähele sooduspakkumisi, siis läheb käsi spontaanselt haarama soodushinnaga toiduaineid. Pôlved nôtkuvad mitmekordselt ja tunded tôusevad pinnale kui sooduspakkumises on minu kodumaine lemmiktoode. Peab tunnistama, et vahest on hea saada ka Soome toitu odavamalt. Vahest on nii, et on see must-asi, ilma milleta ei kujuta ette toidutegemist. Üks selline on minule Valio Aura-juust. Kui minult küsitakse, mis on sinihallitusjuustu teine variant Aurale, kui soovin kasutada sinihallitusjuustu toidutegemises, siis ma pean môtlema, mitä see oleks. Muidugi on odavamaid variante, aga kui soovin saada teatud kindla kvaliteedi ja maitse, siis valin kindlasti Aura. Niiviisi sooduspakkumiste vôi lihtsalt müügil oleva kauba kaudu vôib teha automaatseid tunnete pôhjal isamaalisi oste ja need peavad üleval Soome identiteetti. Vôib kôlada jälle üllatavalt, et üks eestlane räägib Soome identiteedist, aga pooled minust on seda ja selline ärkamine on endalegi tulnud suure üllatusena ning Soome toidul on selles oma sôrm mängus…

No nüüd on tulnud kôige tähtsam minule välja. Soome toit on kvaliteetne, tuttav, turvaline, maitsev, praktilisuse ja tunnete sümbioos ja aitab minul üleval hoida minu elu kvaliteeti erinevates eluolukordades ning aitab pidama minu toidubudjetti tasakaalus. Soome toit on lihtsalt öeldes loodetav igapäevane leib, mis ônneks püsib konkurentsivôimelisena ja annab minule elu turvalisuse ja naudingud. Alati ma ei jaksa seda asja môelda ja on iseenesest môistetav, et ei jaksa seda môelda. Ja siis kui ma jaksan seda môelda, on hea môelda head asja ja see on iseenesest môistetav, et Soome toit on hea asi.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Testissä Arcos puukuitulauta – Testimisel Arcos puukuidust lôikelaud



Tämä on sponsoroitu postaus ja sisältää ilmaisen tuotenäytteen. Ilmaisen Arcos puukuitulaudan on minulle testattavaksi lähettänyt Chez Marius.

Sain Blogatin kautta Chez Mariukselta testattavaksi Arcos puukuidusta leikkuulaudan (30,5x23 cm). Tuoteselostuksesta lukee, miten puukuitulaudan etuna on sen tavallista massiivipuulautaa parempi kosteudensieto. Lisäksi biopuukuidusta valmistetun leikkuulaudan voi pestä huoletta astianpesukoneessa eikä sitä tarvitse hioa taikka öljytä kuten perinteistä massiivipuulautaa. Arcoksen puukuitulauta on huomattavasti perinteisiä puulautoja ohuempi, se on kevyt ja kätevä ja tuntuu alkuun veitsen alla kovalta, mutta pehmenee nopeasti käytössä eli on muovileikkuulautaa ystävällisempi veitsen terälle. Puristetun puukuidun lämmönkesto on myös huomattavasti korkeampi kuin perinteisen puulaudan, joten sitä voi huoletta käyttää myös pannunalustana. Biopuukuitulaudat ovat saaneet NSF hyväksynnän ja täyttävät siis tiukat hygieniamääräykset.


Olen testannut puukuitulauta nyt muutaman viikon, leikannut sillä vihanneksia ja hedelmiä, yrttejä, kalaa ja lihaa. Leikkuulauta on veitsen terän alla kova ihan kuin leikkaisi raaka-aineita kovalla kivipinnalla. Alussa tuntui se oudolle, koska pinta oli minulle liian kova, mutta kaikkeen tottuu. Nyt Arcos puukuitulaudan päällä leikkaaminen on ihan tavallista hommaa. Olen pessyt sitä muutaman kerran astianpesukoneessa ja monia kertoja juoksevan lämpimän veden alla lavuaarissa. Mielestäni Arcos puukuitulauta on ihanan kevyt kädessä, sillä on hyvä napakka leikata raaka-aineita ja sitä on helppo huuhdella. Menin Blogatin Arcos-kampanjaan mukaan siksi, koska halusin itselleni uusia leikkuulautoja. Minulla on kotona kaksi melkein loppuun käytettyä ja rumaa muovista leikkuulauta sekä ne pitää heittää kohta pois. Siksi oli minulle ajankohtaista kokeilla uusia leikkuulautoja. Muutaman viikon testaamisen jälkeen suunnittelen vakavasti omilla rahoillaan toisen Arcos puukuitulaudan ostamista, koska niin paljon olen tyytyväinen tavaraan. Arcos puukuitulauta on monta kerta helpompi pestaa ja sille ei tartu raaka-aineista pikkupaloja ja raaka-aineiden oma väri ei värjää sitä epämiellyttävän näköiseksi kuten muovisille leikkuulautoille usein tapahtuu. Se on kevyempi ja kätevämpi kuten esimerkiksi puusta raskas leikkuulauta. Kaiken lisäksi on sen väri tumma minkä ansiosta se on tyylikäs ja sopiva nykyaikaiseen keittiöön. Kaiken lisäksi se ei ota keittiössä paljon tilaa ja sen voi ripustaa kokkuun. Tuotetakuu 10 vuotta!

***

See on sponsoreeritud postitus ja sisaldab tasuta toodenäidise. Tasuta Arcos puukuidust lôikelaua on minule testimiseks saatnud Chez Marius.

Sain Blogati kaudu Chez Mariuselt testimiseks Arcos puukuidust lôikelaua (30,5x23 cm). Tootejuhendis loeb, kuidas puukuidust lôikelaua eelis on selle tavalisest massiivipuust parempi niiskuse vastuvôtu vôime. Lisaks vôib biopuukuidust valmistatud lôikelauda pesta ilma vaevata nôudepesumasinas ning seda ei ole vaja lihvida ega ôlitada nagu traditsioonilist massiivipuust lôikelauda. Arcose puukuidust lôikelaud on tunduvalt ôhem traditsioonilisest puust lôikelauast. See on kergem ja seda on käes parem hoida ja alguses tundub see kôva noa all, aga pehmeneb kiiresti kasutuse käigus ehk teisiti öeldes on plastmassist lôikelauast noa terale sôbralikum. Pressitud puukuidu temperatuurikindlus on ka tunduvalt kôrgem kui traditsioonilise puust lôikelaua oma, nii et seda vôib hooleta kasutada ka pannialusena. Biopuukuidu lauad on saanud NSF heakskiidu ja täidavad ranged hügeenianôuded.


Olen testinud puukuidust lôikelauda nüüd môned nädalat, lôikanud sellel köögi- ja puuvilju, ürte, kala ja liha. Lôikelaud on kôva noa all. On tunne nagu lôikaks tooraineid kôval kivipinnal. Alguses tundus see imelikuna, sest pind oli minule liiga kôva, aga kôigega harjub ära. Nüüd on Arcos puukuidust lôikelaual lôikamine täiesti tavaline töö. Olen pesenud seda môned korrad nôudepesumasinas ja mitmed korrad sooja jooksva vee all. Minu arust Arcose puukuidust lôikelaud on käes mônus kerge, selle peal on hea kindel lôigata ja seda on lihtne loputada vee all ära. Otsustasin osaleda Blogati Arcos-kampaanias sellepärast, et tahtsin endale uusi lôikelaudu saada. Minul on kodus kaks kulunud ja vana plastmassist lôikelauda ja need peab varsti ära viskama, sest need on muutunud koledateks. Sellepärast oli minule aktuaalne proovida uusi lôikelaudade variante. Mône nädalase proovimise järgi plaanin tôsiselt oma rahaga osta veel ühe Arcose puukuidust lôikelaua juurde, sest olen sellega väga rahul. Seda on mitu korda lihtsam pesta ja sellele ei jää väikseid tooraine tükke külge ja toorainest tulev värv ei imendu lôikelauda ja ei värvi seda ebameeldivaks nii nagu plastmassist lôikelaudadega alati juhtub. See on kergem ja praktilisem kui näiteks raske puust lôikelaud. Kôige lisaks on selle värv tume, tänu millele see on stiilne ja sobib kaasaegsesse kööki väga hästi. See ei vôta köögis palju ruumi ja selle vôib riputada konksu otsa. Toote garantii 10 aastat!


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Vip Food Lab 1.-11.4.2014 ja suoralippu paratiisiin! – Vip Food Lab 1.-11.4.2014 ja otsepääs paradiisi!

Sain iloista yllätyspostia Food Labista:

”Sinun kehittämäsi tuote valittiin Smoothdog Machinen VIP-kehittäjien laatimaan kampanjaa 1.4. – 11.4.2014. Kisa oli kova ja ehdotuksia tuli todella runsaasti, mutta ideasi erottui joukosta maun ja vision ansiosta!”

Siellä listalla nämä minun kehittämäni tuotteet ovat Food Labin tuunattuina. Ai-ai! Sieltä teille Kariibian meren ja Jamaikan makuja ja engelin juomaa! Suoralippu paratiisiin!

[JERK PORK DOG] 5,90€ by URVE
Nyhtöpossua, rustic-sämpylä, mango-ananassalsaa, chilimajoa, jerk-tahnaa ja tuoreita yrttejä

[ANGEL SMOOTHIE] 5,50€ by URVE
Mansikkaa, appelsiinia, chia-siemeniä, tuoretta taatelia, vaniljaa ja mantelimaitoa


***

Sain rôômsat üllatusposti Food Labist:

”Sinu arendatud toode valiti Smoothdog Machinen Vip-arendajate laaditud kampaaniasse 1.-11.4.2014. Vôistlus oli tihe ja ettepanekuid tuli väga palju, aga sinu idee eraldus teiste hulgast oma maitse ja nägemuse poolest!”

Seal menüüs need minu arendatud tooted Food Labi poolt tuunitult siis on. Ai-ai! Sealt teile Kariibia mere ja Jamaika maitseid ning inglijooki. Otsepääs paradiisi!

[JERK PORK DOG] 5,90€ by URVE
”Nyhtöpossua” ehk pehme sealiha, rustic-kukkel, mango-ananassalsa, chilimajoneesi, jerk-täidis ja värsked ürdid

[ANGEL SMOOTHIE] 5,50€ by URVE
Maasiakas, apelsin, chia-seemned, värsked taatelid, vanilje ja mandlipiima
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...