Latvialainen olut (K18) ja makkara - Läti ôlu (K18) ja vorst

FIN Meillä on kevät-talvella muutamassa otteessa maisteltu latvialaista olutta ja makkaraa. Makuelämykset ovat olleet miellyttäviä yllätyksiä.

EST Me oleme kevad-talvel môned korrad maitsnud läti ôlut ja vorsti. Maitse-elamused on olnud meile meeldivad üllatused.

FIN Ensimmäisenä söimme Rigas Miesnieks’n (Riikan Teurastajat (Lihamestarit?) (Google kääntäjän avulla käännetty) savumakkaraa katajamarjoilla (paketilla tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, tämä ei kääntynyt Google-kääntäjän avulla suomen kielelle). Tämä konkreettinen makkara on ostettu sokkona. Katajamarjat sen sisällä olivat miellyttävä ja epämiellyttävä yllätys. Sellainen hyvä-paha, kaunis-ruma, on-off -kokemus. Marjat antoivat aika rasvaiselle savumakkaralle pikanttia yllätysmakua, onneksi niitä oli aika vähän makkarassa, koska paremmin maistui makkara ilman niitä. Näin kävi, että puoli makkaraa oli jo maistettu kun ehdin kameran kanssa sitä kuvaamaan. Sen makkaran syömisestä heräsi kuitenkin halukkuus ostaa ja kokeilla muita Rigas Miesnieks’n makkaroita, koska saimme sen tuntuman, että niissä on hyväa laatua ja makua. Sanoisin, että niissä löytyy Keski-Eurooppalaista ymmärrystä lihatuotteista. (Ensimmäinen makkarakuva, Taustalla Cêsu oluen pakkaus. Pitkä tumma makkara on metsäkauriksen lihasta valmistettu täyssavumakkara).

EST Esimesena sôime Rigas Miesnieks’i (Riia Lihunike (Lihameistrite?) (Google-tôlgi abil tôlgitud) suitsuvorsti kadakamarjadega (pakendil tradicinâlâ Dûmdesa, delikatese auksti kûpinata Svêtku, seda ei olnud vôimalik Google-tôlgi abil tôlkida). See konkreetne vorst oli ostetud n.ö. pimedalt, sest ei oska valida ja ei tunne neid tooteid. Kadakamarjad vorsti sees olid meeldiv ja ebameeldiv üllatus. Selline hea-paha, ilus-kole, on-off kogemus. Marjad andsid üsna rasvasele suitsuvorstile pikantset üllatusmaitset, ônneks neid oli vorsti sees üsna vähe sellepärast, et vorst ilma nendeta maitses meile paremini. Nii juhtus, et pool vorsti oli juba ära söödud, kui ma fotoaparaadiga jôudsin seda pildistama. Selle vorsti söömisega ärkas soov osta ja proovida teisigi Rigas Miesnieks’i vorste, sest me saime selle tunde, et neis on kvalieetti ja head maitset. Ütleksin, neis leidub Kesk-Euroopa arusaamist lihatoodetest. (Esimene pilt vorstist, taustal Cêsu ôlle pakend. Samal pildil on pikk tume suitsu-vorst, mis on valmistatud metskitse lihast).

FIN Kului kuukausi ja meidän latvialainen tuttumme A lähetti meille oman kotipaikkakunnan piensavustamossa valmistettua täys-savumakkaraa metsäkauriin lihasta. Saimme sen vielä täysin tuoreena ja pitkä makkarapötkö oli pehmeä. Meidän tuttu A on aktiivinen metsästäjä ja heidän perheelle on riistan syöminen jokapäiväistä. Heidän kylällä sijaitsee piensavustamo, mihin voi viedä lihan sekä pienellä korvauksella valmistetaan siellä ihania lihaherkkuja. Vaikka se oli täys-savumakkara, säilytin sitä kuitenkin jääkaapissa kunnes se kovettui. Sellaisia täyssavumakkaroita voi säilyttää huoneenlämmössä, mutta se hikoili ja valui rasvaa (silmien eteen tulevat Iltalian ym maiden lihatuotteiden myymälät, missä sen tyyppiset makkarat roikkuvat koukussa kiinnitettyinä kattoon).

Yllätysketju latvialaisista makkaroita siitä kun vaan jatkui, koska meidän tuttu A lähetti meille majavan lihasta valmistettuja savumakkaroita. Taas uunituoreita. Tällä kerta minun hermot enää eivät kestäneet, koska savun ja lihan tuoksu, mikä nousi muovikassista, herätti minussa henkiin lihasyöjän luolaihmisen vietit. Pakko oli päästää maistamaan makkaroita ja teimme kotona kauris- ja majavamakkaran testin latvialaisella Aldaris oluella. (Kuva, missä leikkuulaudalla on kaksi makkaraa esiteltynä. Vasemmalla on majavan lihasta ja oikealla on metsäkauriksen lihasta makkara).

Majavan lihasta makkara oli yllättävän pehmeä ja hienomakuista punaista lihaa, missä oli sopivasti rasvaa. Makkara oli hienorakenteinen ja sanoisin, että kuohkea. En osa verrata, minkälaista lihaa se muistuttaa. Laitoimme sitä myös pyttipannuun ja siellä se antoi hyvän savulihan maun kokonaisuuteen. Metsäkauriin lihasta savumakkara oli ehtinyt muuttua kovaksi. Se oli aika voimakasmakuista riistaa, mitä sai pureskella kunnolla. Se oli kuivunutta tummaa lihaa ja vähän jänteistä. Latvialainen Aldaris olut oli makkaroiden kyytipojaksi. Oluella oli vähän makeahko maku, mutta suolaisen ja savumakuisen makkaran kanssa oli se sopiva.

Olemme juoneet toistakin latvialaista olutta Cêsu’a ja se maistui minulle enemmän, koska sillä oli neutraalimpi, miedompi ja rauhallisempi maku, hiilihapot eivät olleet agressiivisia, ne eivät nousseet heti nenään eikä tulleet epämiellyttävänä röyhtäyksenä ulos. Siksi näen Cêsu’t oman kesä-grillipöydän ruokajuomana. Aldaris ja Cêsu ovat Latvian johtavia ja suosittuja olutmerkkejä. Saatavilla mm. kauniissa 4-pullon pakkauksissa.

Mitä lahjoittaa latvialaiselle tutulle Suomesta, jolla on hemmoteltu ja valikoiva makkaran maku? Lahjoitimme hänelle suomalaista mustaa makkaraa ja puolukkahilloa mukana mustan makkaran valmistusohje. A:lle oli musta makkara aika vierasta. Hän muisti hämärästi jostain kaukaa lapsuudesta, miten isovanhemmat valmistivat kotoa mustaa makkaraa sian teurastuksen jälkeen. Ainakin saimme hänessä yllätysreaktion aikaan! Jännittyneesti odotimme palautetta suomalaisesta mustasta makkarasta. Se tuli aika pian, koska meidän ystävämme hermot myös eivät kestäneet kovin kauan mustan makkaran katselemista ja viikonlopuksi hän valmisti perheelle sitä. He tykkäsivät, se maistui heille! Sitä oli kiva kuulla!

P.S. Olkoon lisätty, että majavaa saa Latviassa metsästää. Metsästäjät antavat tilityksen kaadetuista riistaeläimistä paikalliselle metsätalousyhdistykselle. Se kuullosta hyvin liberaalilta suomalaisille, koska Suomessa on majava rauhoitettu. Minulla ei ole tietoa siitä, onko majavat Latviassa jonkunlainen riesa ja niiden populaatio niin suuri, että niitä voi niin vapaasta siellä metsästää. Olen huomannut eestiläisistä ruoka-blogeista, että sielläkin bloggaajat valmistavat metsästäjiltä saadusta majavan lihasta ruokia. Olen kuullut, että Eestissä saa majavia metsästää rajoitetusti. Katsoin Wikipediasta: näin onkin, että Suomessa on Eurooppaanmajavan populaatio huomattavasti pienempi kuin esim. Ruotsissa ja Baltiamaissa.

******

EST Kulus üks kuu ja meie läti tuttav A saatis meile oma kodukoha väikses lihatööstuses metskitse lihast valmistatud täissuitsuvorsti. Saime selle täiesti värskena ja vorst oli veel pehme. Meie tuttav A on aktiivne jahimees ja nende pere sööb uluki liha sageli. Nende külas on väike lihatööstus, kus väikse teenuse eest valmistatakse inimestele nende toodud lihast suurepäraseid delikatesse. Kuigi see oli täissuitsuvorst, säilitasin mina seda külmkapis, kuni see muutus kôvaks. Sellised täissuitsuvorstid säiluvad ka toasoojas, aga see hakkas higistama ja rasva tilkus pôrandale (silmade ette tulevad Itaalia ja teiste Euroopa maade lihapoed, kus sellised vorstid ripuvad laes konksu otsas).

Üllatuse kett läti vorstist jätkus, sest meie tuttav A saatis meile veel kopralihast valmistatud suitsuvorsti. Jälle ”ahjusoojasid”. Seekord minu närvid ei pidanud enam vastu, sest suitsu ja liha lôhn, mis kilekotist tôusis, äratas minus ellu lihasööja koopainimese instinktid. Pidi kohe saada vorste maitsta ja korraldasime kodus metskitse- ja kopralihast suitsuvorstide degusteerimise ôhtu läti Aldaris ôllega. (Pilt, kus lôikelaual on kaks vorsti esitletud. Vasakpoolne on kopralihast ja parempoolne on metskitselihast).

Kopralihast vorst oli pehme ja ôrnamaitseline punane liha, milles oli sobivalt rasva. Vorst oli peenekoeline ja ütleksin, et kohev. Mina ei oska öelda, millise teise liha maitset see meenutab. Lisasime vorsti ka ühepajatoidu sisse, kus see andis head suitsumaitset toidule. Metskitse lihast suitsuvorst oli jôudnud muutuda kôvaks. Sellel oli tugevat ulukilihamaitset ja seda piti korralikult närima. See oli kuivanud tumedat liha ja veidi kôôluseline. Läti Aldaris ôlu oli vorstide söömise kôrvane jook. Ôlul oli veidi magus kôrvalmaitse, aga soolase ja suitsumaitselise vorstiga oli see sobiv.

Oleme joonud ka teist läti ôlut Cêsu’t ja see maitses minule rohkem, sest see oli neutraalsema maistega, mahedam ja rahulikum, süsihape ei olnud nii agressiivne ja ninasse tôusev ega ebameeldivad röhatused tôusnud kohe kurku. Sellepärast mina näen Cêsu paremini oma suve-grilllaual joogiôluna. Aldaris ja Cêsu on Läti turul juhtivad ja populaarsed ôllemärgid. Saadaval mh. ilusates 4 pudeli pakendites.

Mida kinkida läti tuttavale Soomest, kellel on ärahellitatud ja valiv vorstimaitse? Meie kinkisime talle soome verivorsti ja pohlamoosi kaasas valmistusjuhend. A:lle on verivorst üsna vôôras asi. Ta mäletab hämaralt oma lapsepôlvest kui vanavanemad kodus valmistasid verivorsti sea tapmise järel. Vähemalt saime oma tuttavat üllatada! Pônevusega jäime ootama tagasisidet soome verivorstist. See tuli üsna ruttu, sest ka meie tuttava närvid ei pidanud kaua vastu ja ta valmistas perele nädalavahetuseks verivorsti. Neile see meeldis ja maitses! Seda oli tore kuulda!

P.S. Olgu lisatud, et kopraid saab Lätis vabalt küttida. Jahimehed annavad rapordi mahalastud ulukitest kohaliku metsamajanduse osakonnale. See on soomlaste silmis liberaalne, sest Soomes on koprad looduskaitse all. Mina ei tea, kas koprad on Lätis mingisugune nuhtlus ja nende populaatsioon on nii suur, et seda saab vabalt piirata. Olen tähele pannud môningates Eesti toidublogides, et ka eesti blogijad on saanud tuttavatelt jahimeestelt kopraliha ja valmistanud sellest toitu. Olen kuulnud, et Eestis saab kopraid piiranguliselt metsastada. Vaatasin Wikipediast: nii ongi, et Euroopa kopra populatsioon on Soomes märkimisväärselt väiksem kui näiteks Rootsis ja Baltimaades.