Sensuelli ja elegantti ravintola Ribe, Tallinna – Sensuaalne ja elegantne restoran Ribe, Tallinn

FIN Mainospostaus. Yhteistyössä Carmen Grupp ja Ribe.
EST Reklaampostitus. Koostöös Carmen Grupp ja Ribe.

FIN Lue ystävällisesti postaukset Cru 1, Cru 2 ja Platz.
EST Palun loe postitused Cru 1, Cru 2 ja Platz.

FIN Kävin heinäkuussa Carmen Grupin kutsuvieraana tutustumassa heidän neljään ravintolaan. Lauantaina 20.heinäkuuta söin illallisen fine dining ravintolassa Ribe. Minun seuranani oli pitkäaikainen Tallinnan ystävättärin Ruth Koit.

EST Käisin juulikuus Carmen Grupi külalisena tutvumas nende nelja restoraniga. Laupäeval 20. juulil sôin ôhtusöögi fine dining restoranis Ribe. Minu kaaslasena oli minu pikaajaline Tallinna sôbranna Ruth Koit.

FIN Söimme Ruthin kanssa lauantai-illallisen Carmen Grupin fine dining ravintolassa Ribe, joka sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa Vene-kadulla (Vene katu 7). Ribe on CG:n vanhin ravintola ja se on perustettu vuonna 2007. Kuulin jo ennen Ribe-iltaa, että sen sijoitus on korkealla sijalla Viron maut TOP 50 listalla, se on jo suomalaisten keskuudessa tunnettu ravintola ja Suomesta tullaan Tallinnaan juuri Ribeen syömään. Kaiken huipuksi on Ribessa epävirallisten listojen ja alan sisäpiirin asiantuntijoiden arvioiden mukaan yksi Eestin paras keittiömestari Andrei Shmakov. Kaikki ennakkotieto viritti odotukset ja mielentilan korkealle. Menimme jälleen ravintolaan taksilla ja tällä kertaa pääsimme aika lähelle ravintolaa Vene-kadulle katolisen kirkon kohdalle. Sieltä alkoi vanhan kaupungin ajokielto ja meillä oli lyhyt parinkymmenen metrin kävelymatka katua pitkin ravintolaan. Oli kaunis, hiljainen, lämmin ja aurinkoinen kesäilta. Vene-katu on vanhan kaupungin muita katuja leveämpi ja avarampi. Se jää turistien reiteistä vähän sivuun ja sen ansiosta on rauhallisempi. Leveä sivukatu antaa Ribe-ravintolalle ylellistä avaruutta jo ulkoapäin. Ravintolan edessä terassilla oli asiakkaita ja ensisilmäyksellä näki, että ilta ravintolassa on käynnistynyt. (Ulkokuvat on otettu edellisena päivänä).

EST Sôime Ruthiga laupäeva ôhtusöögi Carmen Grupi fine dining restoranis Ribe, mis asub Tallinna vanalinnas Vene tänaval ( Vene tänav 7). Ribe on CG:i vanim restoran ja asutatud aastal 2007. Kuulsin juba enne Ribe-ôhtut, et see on kôrgel kohal Eesti maitsed TOP 50 nimekirjas, see on soomlaste hulgas tuntud restoran ja Soomest tullakse Tallinnasse just Ribesse sööma. Kôige tipuks on Ribes mitteametlike nimekirjade ja ala inimeste arvamuste järgi üks Eesti parim peakokk Andrei Shmakov. Kogu see eelnev informatsioon häälestas minu ootused väga kôrgele. Tavapäraselt läksime restorani taksoga ja seekord pääsesime üsna restorani lähedale Vene tänavale katoliku kiriku kohale. Sealt algas vanalinna sôidukeeld ja meie paarikümne meetrine jalutuskäik tänaval restorani suunas. Oli kaunis, vaikne, soe ja päikseline suveôhtu. Vene tänav on vanalinna laiem ja avaravam tänav. See jääb turistide marsruudist veidi kôrvale ja sellepärast on see rahulikum. Nii annab lai kôrvaltänav Ribele luksuslikku avarust juba väljastpoolt vaadates juurde. Restorani ees terassil oli kliente ja esimesest pilgust sai aru, et ôhtu restoranis on läinud käima. (Välispildid on vôetud eelmisel päeval).

FIN Astuttuamme ravintolan ulko-ovesta sisään meille aukeni avara, elegantti, musta-valkoinen ravintolasali, joka oli rakennettu kahteen tasoon. Rappusista pääsi sen ylätasolle. ”Se on hieno paikka,” sanoin Ruthille.

EST Restorani välis-uksest sisse astudes avanes meile elegantne must-valge restoranisaal, mis oli kaheosaline. Ülemisele tasandile viisid trepid. ”See on peen koht,” ütlesin Ruthile.

FIN Meitä oli odotettu ravintolassa ja pitkä komea miestarjoilija Tanel Turk johti meidät ylätason kulmassa sijaitsevaan ikkunapöytään. Varmalla, ammattitaitoisella ja kohteliaalla tavalla ryhtyi hän meitä palvelemaan ja kauniin lauantai-illan kunniaksi juotiin hänen suosituksellaan starteriksi vaaleanpunaista shampanjaa NV Tribaut Schloesser Rosé Brut 65:ta, joka oli päivän tarjous. Oli epätavallista istua ikkunapöydässä, katsoa ikkunasta ulos vanhan kaupungin kaduilla kulkevia ihmisiä aurinkoisessa illassa ja juoda ravintolassa vaaleanpunaista shampanjaa fiinissä ympäristössä. En uskonut paikkaa ja hetkeä Tallinnaksi ja Eestiksi, koska tunsin olevani elokuvassa. Tämä paikka muokkaa saman tien ajatuksia ja vie arjen ulkopuolelle. Taustalla soitettiin hiljaista jazzimprovisaatiota ja tarjoilijoita pyörii ravintolasalien ja terassin välissä. Oli kevyt ja vähän jalat irti maasta - olo, minkä teki vähän ikäväksi se seikka, että tämä oli minulle ennen kaikkea työmatka. Joten asetinkin kameran ja muistiinpanokirjan ikkunan syvennyksessä olevan tason päälle.

EST Meid oli oodatud restoranis ja pikk kena meeskelner Tanel Turk juhatas meid ülemise taseme nurgas akna all oleva laua juurde . Kindlalt, profesionaalselt ja viisakalt hakkas ta meid teenindama ja ilusa laupäeva ôhtu auks jôime tema soovitusel starteriks roosat shampanjat NV Tribaut Schloesser Rosé Brut 65:t, mis oli selle ôhtu pakkumises. Oli ebatavaline istuda aknaäärses lauas, vaadata aknast välja vanalinna tänaval kôndivaid inimesi ja juua restoranis shampanjat peenes sisekujunduses. Ma ei uskunud kohta ja hetke Tallinnaks ja Eestiks, sest tundsin ennast kui filmilindil. See koht kujundab ühe hetkega môtteid ja viib argipäevast välja. Taustal mängiti vaikselt jazzimprovisatsiooni ja kelnereid pöörles terassi ja restoranisaalide vahet. Oli kerge ja veidi jalad maast tunne sees, mille tegi veidi kurvaks seik, et see oli minule ennekôike tööreis. Nii ma asetasingi kaamera ja märkmiku akna süvenduses oleva taseme peale.

FIN Meille tuotiin keittiön tervehdys, makulusikalla nautatartaria…

Meile toodi lauale köögi tervitus, maitselusikas veisetartar…

FIN … ja sen jälkeen Riben leipä kolmella eri levitteellä.

EST … ja selle järel Ribe leib kolme eri määrdega.

FIN Tarjoilija Tanel tuli kysymään, olemmeko valmiita tilamaan? Halusin kokea illasta mahdollisimman paljon ja siksi kysyin, mikä tekee Ribesta erikoisen ja mikä on heidän bravuurinsa? ”Meillä on hyvät kotimaiset raaka-aineet, ranskalainen tekniikka ja venäläinen kokki. Sellaista kolmikkoa muualla kaupungista ei löydy,” tuli sulava vastaus minulle. Otimme vähän mietintä aikaa, koska olin jo aika kattavan ruokavalikoiman syönyt ja maistanut kahden ravintolakäynnin aikana Crussa ja Platzissa ja seuraavana päivänä oli tulossa lounas kalaravintolassa City Marinassa. Piti vähän miettiä, mitä tältä illalta otetaan. Riben ruokalista ravintolassa on monta kerta suppeampi kuin internetissa heidän kotisivulla oleva ruokalista, siksi jäi vaan muutama vaihtoehto, joita halusin kokeilla. Ja kuten meidän taktiikkaamme Ruthin kanssa oli, tilasimme taas molemmat erilaiset kolmen ruokalain illalliset. Minä tilasin alkupalaksi Vähäsuolaista lohta, annos sisälsi yrttisalaattia, vihreitä herneitä, sitruunaöljyä, mansikoita, tilliä, vaniljamajoneesia. Tilasin graavilohen vaniljamajoneesilla siksi, että olen itsekin kokeillut vaniljan käyttöä suolaisissa ruuissa ja minua kiinnosti, miten Riben keittiömestari on vaniljaa käyttänyt. Graavilohi oli hyvin tuore ja vaniljamajoneesi hyvin mieto. Vaniljan maku oli lempeä ja aavistettava, mutta se oli olemassa. Lohen kanssa tarjottu vaniljamajoneesi oli niin maultaan kuin rakenteeltaan hyvin yhteensopiva silkkinen pehmeä suupala. Lohiviipaleiden päällä oli runsaasti salaattia. Yllätykseksi huomasin, että myös lohiviipaleitä oli paljon, koska niitä vaan tuli ja tuli salaatin alta piilosta esille. Loppujen lopuksi salaatti oli hyvin riittoisa ja Riben leivän kanssa ihana kevyt lounassalaatti jos haluaa tulla tänne sellaista syömään.

EST Kelner Tanel tuli küsima, kas me oleme valmis tegema tellimust? Tahtsin saada ôhtust vôimalikult palju ja sellepärast küsisin, mis teeb Ribest erilise ja mis on nende bravuur? ”Meil on head kodumaised toorained, prantuse tehnika ja vene kokk. Sellist kolmikut mujal linnas ei leidu,” tuli sulav vastus minule. Vôtsime veidi môtlemise aega, sest olin juba üsna rikkaliku menüü söönud kahe eelmise restoranikäigu ajal Crus ja Platzis ja homme ootas meid külaskäik kalarestorani City Marinasse. Pidi veidi môtlema, mida sellelt ôhtult vôtta. Ribe menüü restoranis on mitu korda väiksem kui netis olev ning sellepärast ei jäänud minule eriti palju vôimalusi tellimiseks. Mina tellisin eelroaks Graavilõhe, mis sisaldas ürdisalatit, rohelist hernest, sidruniõli, maasikaid, tilli, vanillimajoneesi. Tellisin graavilôhe vanillimajoneesiga sellepärast et olen isegi proovinud vanilli kasutamist soolastes toitudes ja mind huvitas, kuidas Ribe peakokk on vanillit kasutanud. Graavilôhe oli väga värske ja vanillimajonees väga kerge maitsega. Vanilli maitse oli nôrk ja aimatav, aga see oli olemas. Lôhega oli vanillimajonees nii maitsekoosluse kui struktuuri poolest hästi kokkusobiv siidine ja pehme suutäis. Lôheviilude peal oli rohkelt salatit. Üllatusena märkasin, et ka lôheviilusid selle all oli palju, sest neid tuli ja tuli salati alt esile. Lôppude lôpuks oli see rikkalik salat ja Ribe leivaga tore kerge lôunasöök kui soovitakse tulla sellist siia sööma.

FIN Ruth tilasi alkupalaksi Kampasimpukoita. Lautasella oli niiden lisäksi vielä kurkkua, avokadosalsaa, tilliä, wasabitahnaa, tapiokaa, makeita kirsikkatomaatteja.

EST Ruth tellis eelroaks Kammkarbid. Taldrikul oli nende lisaks kurki, avokaadosalsat, tilli, wasabi-kreemi, tapiocat, magusad kirsstomateid.

FIN Ruth tykkäsi erityisesti samettisesta avokadosalsasta. Riben kampasimpukat olivat erittäin mietoja maultaan, pehmeitä ja kermaisia, jos näin voi sanoa. Minulle tuli mahdollisuus vertailla niitä Platzin kampasimpukoihin, jotka olivat terävästi chilikastikkeella maustettuja. Kiinnostavaa, miten eri tavalla voi valmistaa samaa raaka-ainetta. Ruthin annoslautanen oli visuaalisesti hyvin kaunis. Ohuet pienet kurkkuviipalerullat olivat kuin filigraaneja koristeita lautasella niin, että herralla ravintolan seinällä olevassa taulussa kelpasi hyvin monokkelilla katsoa pikkutarkasti asetettua annoslautasta.

EST Ruthile meeldis väga sametine avokadosalsa. Ribe kammkarbid olid eriti kerged oma maitse poolest, pehmed ja kreemised kui nii vôib öelda. Minule tuli vôrdlusvôimalus Platzi kammkarpidega, mis olid teravalt chilikastmega maitsestatud. Huvitav oli näha, kuidas sama toorainet vôib kahel eri viisil valmistada. Ruthi eelroog oli visuaalselt väga kaunis. Ôhukesed väiksed kurgiviilurullid olid kui filigraan-kaunistused taldrikul, nii et restorani seinal pildil oleval härral kôrbas monokliga väga hästi vaadelda taldrikule pedantselt asetatud portsjonit.

FIN Alkuruoan jälkeen kävin kuvaamassa ravintolan alakerrassa, koska asiakkaita oli vielä vähän enkä halunnut myöhemmin häiritä toisten asiakkaiden illallista. Ravintolan privaattihuoneen seinällä oli kaunis naisen vartalon kuva Vanhan Tallinnan taustalla. Se tuli selväksi, että kaunista ja sensuaalista silmä(ruokaa) ravintola tarjoaa.

EST Eelroa järel käisin pildistamas restorani alumisel korrusel, sest kliente oli veel vähe ja ma ei tahtnud hiljem häirida teiste klientide ôhtut oma pildistamisega. Restorani privaatsaali seinal oli kaunis naise kehakuju Vana Tallinna taustaga. See oli minule selgeks tulnud, et kaunist ja sensuaalset (silma)rooga restoran pakub.

FIN Ribessa minua ruokabloggaajana puhuttelivat kaikkein eniten alakerran kuvat, joissa ihmisten päät olivat pyöreitä lautasia ja kädet leikkivät astioilla. Ruokabloggaajana keksin itse reseptejä ja analysoin toisten valmistamia ruokia. Ideat syntyvät päästä ja lopputulosta analysoivat aivot, ympyrä sulkeutuu. Ruoan laitto ja syöminen on aivotyötä. Mielestäni parhaat ravintolakuvat ikinä, mitä olen nähnyt. Ihastuin niihin täysin. Kuvat ovat valokuvaajan Heikki Laanen käsialaa.

EST Ribes kônetasid mind kui toidublogijat kôige rohkem alumise söögisaali pildid, kus inimeste pead olid ümarad taldrikud ja käed mängisid nôudega. Toidublogijana môtlen välja retsepte ja analüüsin teiste valmistatud toitu. Ideed sünnivad peast ja lôpptulemust analüüsivad ajud, ring sulgub. Toidu valmistamine ja söömine on môttetöö. Minu meelest on need pildid parimad restoranipildid, mida olen iganes näinud. Armusin nendesse täiesti ära. Piltide autor on Heikki Laan.

FIN Vielä alakerran kuvia. Riben metallityöt on tehnyt Jüri Roosa ja ravintolan sisustusarkkitehti on Katrin Koljak.

EST Veel alumise korruse pilte. Ribe metallitööd on teinud Jüri Roosa ja restorani sisekujundaja on Katrin Koljak.

FIN Fiiniä tunnelma myös naisten toaletissa.

EST Peent ôhkonda ka naiste tualetis.

FIN Pääruoaksi päätin lopuksi tilata Glaseerattua porsaanfileetä ja ajattelin, että ilta romahtaa nyt tähän. Syön sianlihaa hienossa ravintolassa, vaikka pitäisi kokea jotain erikoista. Toisin kävi, en tule ikinä katumaan päätöstä, koska se oli parasta possua, mitä olen ikinä syönyt. Sen maku oli niin hento, makeahko, rakenne pehmeä ja suussa sulava. Lautasella oli vielä uusia perunoita, pinaattikiinankaalia, soijapapuja, piparjuuri- crème fraîchea, marinoitua sipulia, ponzu-kastiketta. Tarjoilija Eduard Mihhailov esitteli minulle annoksen ja kaatoi kastikekannusta pöydässä ponzu-kastikkeen annoksen päälle. Se oli hyvin mieleenjäävä ja atraktiivinen esitys. Näen vieläkin silmieni edessä Eduardin kättä valkoisessa hansikassa esittelemässä ateriaa. Keskityin ruoka-annokseen ja havaitsin, miten lautasella oli eestiläinen perinneruoka, perunat, possu, kaali, sinappi ja piparjuuri, mutta täällä trendikkäässä ranskalaisessa muodossa ja olin ällistynyt siitä, että näin voi meidän juhlapöydän klassikon nähdä ja valmistaa. Sanottakoon, että perunat, uunissa paistettu possukylki, hapankaali, sinappi ja piparjuuri kuuluvat eestiläiseen pöytään. Jos synnyt eestiläiseksi, et voi olla syömättä hapankaalia, possua ja perunaa, koska ne ovat eestiläisen ruokapöydän Pyhä Kolmio. Tavanomaisesti on se hyvin raskasta ruokaa, mutta täällä se oli kevyemmässä muodossa ja hapankaali oli korvattu pinaattikiinankaalilla. Sinapinsiemenet olivat keittiössä marinoituja. Lähetin pääruoasta terveiset keittiöön. Tietenkin se kaikki oli erittäin hyvää ja tunnistin jo keittiömestarin ruokakäsialan. Täällä on kaikki mietoa, hentoa, hienorakenteista ja moussemaista suussa sulavaa ruokaa. Kun kotona ajattelin, miten suuresta urakastani selviän, mitä oikein menen etsimään, ryhdynkö ravintolakriitikoksi? Sitten ajattelin, että menen vaan keittiömestarin makumatkaan mukaan ja koen, minkälainen on hänen ruokavisionsa. Olen itsekin kuitenkin sen verran suuri ruoanlaittaja, että tiedän, miten monella tavalla voi maustaa ja periaatteessa se on puhuttelevaa, mitä halutaan tuoda ruoassa esille ja miten? Olivatko Riben maut liian hentoja, liian maustamisen äärirajoilla olevia? Gramma vähemmän ja enää mausteet eivät maistu! Kirjoitan postauksen tekstiä puolitoista kuukautta myöhemmin ja kaikki mieleenjääneet maut palasivat makumuistiini. Ne ovat tallessa ja huomaan, miten haluan niitä lisää. Voi tulla riippuvaiseksi myös miedoista mauista. Siksi suosittelen Ribea ihmisille jotka osaavat arvostaa fiinistelyä ja tuntevat vielä mausteiden makuja niiden äärirajoilla. Se on sama kuin kapellimestarin sävelkorva, joka kuulee korkeat nuotit ja osaa johtaa sen mukaan orkesteria. Nyt tässä ei pidä ajatella, että ruoka Ribessa on vähämausteista ja mautonta. Päinvastoin, se on mielestäni taitavasti maustettua ja kyllä minunkin lautasilla nousi esille vahvempia makuja, mutta puhun nyt kokonaisvaikutelmasta.

Mutta jos haluaa soundia lisää, sitten sitä saa. Naistarjoilija kävi jättimyllyjen kanssa kysymässä, haluammeko suolaa ja pippuria lisää. Minä en halunnut. ”Oikea päätös, pitää luottaa keittiömestarin makuun,” ilmoitti naistarjoilija minulle. Juuri näin se on.

EST Pearoaks otsustasin tellida Glasuuritud seafilee ja môtlesin, et kogu ôhtu ebaônnestub sellega. Söön siin ainult sealiha, kuigi peaks proovima midagi erakordset. Teisiti käis, ja ma ei kahetse kunagi oma otsust, sest see oli parim pôrsas, mida ma olen söönud. Selle maitse oli ôrn, veidi magus, struktuur pehme ja suus sulav. Taldrikul oli veel värskeid kartuleid, paksoid, mädarõigaka crème fraîche’i, marineeritud sibulaid, ponzu-kastet, rohelise herne kreemi. Kelner Eduard esitles minule valgetes kinnastes rooga ja kallas lauas toidu peale ponzu-kastet. See oli väga meeldejääv ja atraktiivne esitlus. Näen veelgi silmade ees Eduardi valgeid kindaid esitlemas toitu. Keskendusin portsjonisse ja märkasin, kuidas taldrikul oli eesti rahvustoit, kartulid, sealiha, kapsas, sinep ja mädarôigas, aga siin trendikal prantuse moel ja olin sônatuks löödud, et nii vôib eesti rahvustoitu näha ja valmistada. Olgu öeldud, et kartul, ahjus küpsetatud seakülg, hapukapsas, sinep ja mädarôigas kuuluvad eestlaste söögilauale. Kui sünnid eestlaseks, siis ei vôi olla söömata hapukapsast, sealiha ja kartulit, sest need on eestlaste toidulaua Püha Kolmainsus. Traditsiooniliselt on see väga raske toit, aga siin taldrikul oli see kergendatud vormis ning hapukapsas oli vahetatud välja paksoiga. Sinepiseemned olid köögis marineeritud. Saatsin selles portsjoni eest oma tervitused kööki. Muidugi oli pearoog hea ja tundsin juba ära peakoka toidutegemise käekirja. Siin on kôik kergem, ôrnem, peenema struktuuriga ja moussesarnane suus sulav toit. Kui ma kodus môtlesin, et kuidas ma suure tööga hakkama saan? Mida ma lähen otsima? Kas hakkan restoranikriitikuks? Siis otustasin, et jälgin peakoka maitseteekonda ja üritan aru saada, mis on tema toidunägemus. Olen ise nii palju toitu valmistanud, et saan aru, kui mitmel viisil vôib seda valmistada ja pôhimôtteliselt on oluline see, mida tahetakse esile tuua. Kas Ribe maitsed olid liiga ôrnad ja olematud, liiga maitsestamise piirjoonel olevad? Gramm vähem ja enam maitseainete maitseid ei tunne! Kirjutan postituse teksti poolteist kuud hiljem ja kôik meeldejäävad maitsed tulevad mu maitsemälus esile. Need on säilunud ja märkan, kuidas ma tahan neid juurde saada. Sellepärast soovitan Ribet inimestele, kes oskavad hinnata peenutsevaid maitseid ja tunnevad veel maitseainete maitseid nende piirimaal. See on sama kui dirigendi kôrv, mis kuuleb kôrgeid noote ja oskab nende järgi juhatada orkestrit. Nüüd ei pea môtlema, et toit Ribes oli vähemaitsestud ja maitsetu. Vastupidi, see oli minu meelest väga oskuslikult maistetatud ja minugi ees olevatelt taldrikutelt tôusis esile tugevamaid maitseid. Kirjutan nüüd üldmuljest.

Aga kui klient Ribes soovis lisamaitset taldrikule, siis ta selle sai. Naiskelner käis hiigelveskitega saalis ringi ja küsis, kas soovime lisa soola ja pipart. Mina ei soovinud. ”Ôige otsus, peab lootma peakoka maitset,” teatas naiskelner minule. Just, nii see on.

FIN Sama mieto makulinja jatkui Ruthin lautasella. Hän tilasi pääruoaksi Paahdettua kuskusia. Kun tarjoilija toi lautasen pöytään, tuli suustamme spontaanisti ”Wow!”, koska yhtäkkiä olisi kuin Etelä-Ranskan aurinko tullut esille. Tämä oli kaiken kaikkiaan hyvin herkullista kasvisruokaa näkö- ja makuaistille ja siinä maistui vihannesten tuore maku. Ruth tykkäsi porkkanapyreestä lautasen reunoilla, valitettavasti sitä vain oli liian vähän. Hän olisi halunnut lisää.

EST Sama kerge maitseliin jätkus Ruthi taldrikul. Ta tellis pearoaks Praetud cous cous’i. Kui Kelner tôi taldriku lauale, siis tuli meie suust spontaanselt ”Wow!”, sest ühtäkki oleks kui Lôuna- Prantuse päike tulnud esile. See on väga maitsev taimetoit nii oma välimuselt kui maitselt ja selles oli tunda juurviljade värskust. Ruthile meeldis porgandipüree taldriku äärtel ja kahjuks oli seda liiga vähe. Oleks soovinud juurde.

FIN Tietenkin tarjottiin kaikkien niiden ruokien kanssa sopivia viinejä. Se paletti meni minulla sen verran kirjavaksi, että listaan tähän mitä juotiin: NV Tribaut Schloesser 1er Cru Brut 56:ta , 2012 Riesling Trocken, Weingut Leitz 29:ä , 2012 Grüner Veltliner Vom Urgestein, Weingut Türk, Kremstal:ia, 2006 Vino Nobile di Montepulciano Riserva, Il Conventino, Toscana:a, Ja ravintolassa juotujen viinipullojen korkit päätyivät korkkimereen ikkunalle.

EST Muidugi serveeriti meile toitudega sobivaid jooke. See palett läks minule kirjuks ja märgin ainult ära, mida tuli joodud: NV Tribaut Schloesser 1er Cru Brut 56:t , 2012 Riesling Trocken, Weingut Leitz 29:t , 2012 Grüner Veltliner Vom Urgestein, Weingut Türk, Kremstal:it, 2006 Vino Nobile di Montepulciano Riserva, Il Conventino, Toscana:t,. Ja restoranis ärajoodud veinipudelite pudelite korgid jôudsid korgimerre aknasüvendisse.

FIN Meitä yllätti, että alkupalan ja pääruoan jälkeen oli meillä vatsa täynnä ja ilmoitimme tarjoilijalle, että haluamme pitää tauon syömisessä. Istuimme, joimme shampanjaa, juttelimme ja katsoimme ympärillemme.

EST Meid üllatas, et pearoa järgi olid meil kôhud niivôrd täis, et teatasime kelneritele, et soovime pidada pausi söömises. Istusime, jôime shampanjat, vestlesime ja vaatasime enda ümber ringi.

FIN Ravintolan yläkerran pöydät olivat täynnä. Ruthin selän takana istui vaatteista päätellen suomalaisia naisia. Vaatteista huomasi, että he olivat ravintolailtaa varten pukeutuneet juhlallisiin kesävaatteisiin. Minun selkäni takana istui kahden hengen pöydässä todennäköisesti japanilaisia turisteja käytännöllisissä kävelyvaatteissa ja rappukaiteiden toisella puolella istui suomalainen lapsiperhe. Yksi lapsi oli vielä ihan pieni ja söi omaa soseruokaa. Kysyin naistarjolijalta kun hän käveli minusta ohi, että mitä lapsille tarjotaan ravintolassa, koska en huomannut lasten ruokalistaa. ”Mutta meillä on kermaista kanaa ja ruokalistalta voi eri ainesosista valita lasten annoksen.” Sepäs mainiota. Meidän pöydän ohi käveli tiiviissä tahdissa tarjoilijoita terassin, yläkerran salin välissä ja menivät rappusia alas, koska alakerran kautta pääsi keittiön. Kaikesta näki, että tarjoilijoilla riitti sinä iltana töitä. Ruthia häiritsi tarjoilijoiden jatkuva ohikulkeminen ja hän istui selkä ulko-ovea päin. Minä taas tykkäsin, että oli niin vilkasta, koska se mielestäni loi tunnelman kulkevasta ravintolaillasta, minä istuin kasvot ulko-ovea ja ala-aulaa päin ja minun oli hyvä seurata menoa. Pahoittelin, koska minun pyynnöstä saimme ravintolan kulmapöydän. Pyysin sitä, että voisin rauhallisesti istua, tehdä muistiinpanoja enkä häiritsisi ravintolan vieraita. Näin erilaiset sitten voivat olla asiakkaiden näkökulmat illan tunnelmasta ja lopuksi rentoutui Ruthkin ja viihtyi hyvin. Laitan postaukseen vähän tärähtäneet kuvat, joissa tarjoilijat ovat liikkeessä, koska ne kuvaavat mielestäni hyvin heidän työtään sinä iltana.

EST Restorani ülemise korruse lauad olid külastajaid täis. Ruthi selja taga lauas istusid riiete järgi otsustades soome naised. Riietuse järgi vôis otsustada, et nad on selle restoraniôhtu jaoks ennast sättinud ja riietunud pidulikematesse suve peoriietesse. Minu selja taga istuisid kahekohalises lauas tôenäöliselt Jaapani turistid vabas tänavariietuses. Trepikäsipuude taga teisel pool saali istus soome lastega pere. Üks laps oli veel nii väike, et sôi oma püreetoitu. Küsisin naiskelnerilt kui ta kôndis minust mööda, et mida lastele restoranis pakutakse, sest ma ei näinud menüüs lastemenüüd. ”Aga meil on koorest kanaa ja menüüst vôib erinevatest koostisosadest tellida laste portsjoni.” See oli suurepärane. Meie lauast kôndisid kiirustades mööda kelnerid terassi, ülemise korruse vahel ja treppidest alla alumisele korrusele, kust pääses kööki. Kôigest märkas, et kelneritel piisas sellel ôhtul tööd. Ruthi häiris kelnerite pidev möödakôndimine ja tema istus seljaga välisukse suunas. Minule jälle meeldis, et oli nii vilgas, sest see lôi meeleolu sujuvast restoraniôhtust ja mina istusin näoga välisukse suunas ja sain jälgida nurgast saalis toimuvat. Vabandasin, sest minu pärast me istusime nurgalauas. Tellisin endale selle, et saaksin rahulikumalt jälgida toimuvat ja tema märkmeid häiritsemata restoranikülalisi. Nii erinevad on siis kahe inimese muljed ühest ôhtust, aga lôpuks harjus Ruthgi ôhtu meeleoluga ära ja tundis ennast hästi. Panen siia postitusse ebaselged pildid kelneritest sellepärast, et nad olid pidevalt liikumas ja minu arust iseloomustavad hästi kelnerite tööd sellel ôhtul.

FIN Meidän syömistauon aikana siivottiin pöytä. Vietiin leipä ja levitteet pois sekä pyyhittiin fiinisti muruset pöydältä. Valitettavasti eivät jäänet kuviin kauniit ja suloiset naistarjoilijat, mutta haluan kuitenkin mainita, että meitä palvelivat Kadri Sômer ja Karin Kens.

EST Meie söömisepausi ajal koristati laud ära. Viidi ära leib ja määrded ning nii peenelt pühiti laudlinalt leivamurud ära. Kahjuks ei jäänud piltidele kaunid ja armsad naiskelnerid, aga meid teenindasid naiskelnerid Kadri Sômer ja Karin Kens.

FIN Ihan kuin joku olisi lukenut meidän ajatuksia, että nyt voisi syödä jälkiruoan, tuotiin se pöytään. Minä tilasin Suklaan, mikä sisälsi erilaisia pieni annospaloja suklaasta (Lämmin suklaafondantti, jäädytettyä suklaamoussea, kaakao- crème fraîchea, suklaarouhetta, suolakaramellijäätelöä). Jälkiruokalautasella oli kaikki hyvää, mutta kun yksi nousee ylivoimaiseksi, sitten se vie huomion ja näin kiinnitti minun huomion suolakaramellijäätelö. Se oli jotain jännää ja erikoista sekä sopi tasapainottamaan muuten niin makeaa jälkiruokaa.

EST Nagu keegi oleks lugenud meie môtteid, et nüüd vôiks süüa magustoitu, ja samal hetkel toodi magustoit lauale. Mina tellisin Shokolaadi, mis sisaldas väikseid portsjone shokolaadist ( sooja šokolaadi-fondant’et, külmutatud šokolaadivahtu, kakao crème fraîche’t, šokolaadipuru, soolakaramelli jäätist). Magustoitutaldrikul maitses kôik minule, aga kui üks tôuseb nii ülekaalukalt teistest esile, siis see viib tähelepanu endale ja nii köitis minu tähelepanu soolakaramellijäätis. See oli midagi pônevat ja erilist ning sobis tasakaalustama muidu nii magusat magustoitu.

FIN Ruth tilasi jälkiruoaksi Marjapurkin (sisälsi Anglaise-tahnaa, kauden marjoja, amarettokeksejä, mustaviinimarjasorbettia, malto-vaahtoa). Ruth tykkäsi eniten malto-vaahdosta, mutta minä maistelin mustaviinimarjasorbettia, joka oli taas hyvin hienorakenteinen ja kreeminen. Meidän illallinen oli loppusuoralla ja päätimme tilata vielä kahvia ja teetä. Ribessa on hyvin laaja teevalikoima. Ruthille aiheutti se valinnan vaikeuksia ja avulias naistarjoilija suositteli Marjapurkin kanssa karamelliteetä.

EST Ruth tellis magustoiduks Marjapurgi (sisaldas Crème anglaise’i, hooaja marju, Amaretto küpsiseid, mustasõstrasorbee’d ja malto-lund). Ruthile meeldis kôige enam malto-lumi, aga mina maitsesin mustsôstrasorbeed, mis s iin oli jälle väga peenestruktuuriga ja kreemjas. Meie ôhtusöök oli finaalis ja otsustasime tellida veel kohvi ja tee. Ribes on väga rikkalik valik teesorte. Ruthile tuli raskusi valiku tegemisega ja abivalmis naiskelner soovitas Marjapurgiga juua karamelliteed.

FIN ”Huomasit, miten täällä tarjoilijat ottivat alusta alkaen meitä omaan otteeseen ja johtivat läpi illallisen,” sanoi Ruth. Huomasin kyllä, koska palveluketju oli saumaton ja jos me emme osanneet tehdä valintapäätöksiä, sitten tarjoilijat ehdottivat ja laittoivat illallisen uudestaan käyntiin. Siitä jäi hyvin mukava ja helpottunut olo, koska niin hienossa ravintolassa vähän jännittää, osaako kaikkea ja oletko kaikessa pätevä? Esimerkiksi juomalista on minulle hepreaa. ”Me emme saa tavanomaista palvelua,” epäili Ruth. Minä taas kurkistin ympärille ja seurasin, minkälaista palvelua saavat toiset ravintolavieraat. ”Minusta taas tuntuu, että täällä on hyvin standardisoitunut saman kaavan mukainen palvelu kaikille, toki tilannekohtainen.” Jos lukija on lukenut minun edellisiä postauksia CG:n ravintolista Crusta ja Platzista, niin olen sielläkin avokätisesti kehunut niiden palvelulaatua ja se ei ole mikään sattuma, vaan suuren työn tulos. Nimenomaan 7 vuotta sitten perustivat entiset Olympia-hotellin tarjoilijat herrat Argo Koppa, Margus Linkgreim ja Veiko Treumann Ribe-ravintolan, koska halusivat tarjota hyvää palvelua hyvässä ravintolassa. Ja vaikka herrat eivät itse enää ole tarjolijoina töissä, heidän perintö elää nykyisessä palvelukulttuurissa edelleen ja kaikki CG:n tarjoilijat saavat yhtiön sisäisen koulutuksen. Ja kyllä sen huomaa, kaikissa ravintoloissa, joissa söin. Tässä Ribessa se korostui erityisesti. Voisi sanoa, että illan aikana nousivat esille tarjoilijoiden omat persoonat ja he eivät jääneet pelkiksi nimettömiksi statisteiksi kokonaisessa ravintolan paletissa. He olivat erinomainen keittiön käyntikortti asiakkaille ja loivat omalla palvelulla ravintolan.

EST ”Kas panid tähele, kuidas kelnerid vôtsid meid algusest alates oma kindlasse haardesse ja juhatasid meid läbi ôhtusöögi,” ütles Ruth. Panin küll tähele, sest teeninduskett töötas kogu aeg ja oli veatu ja siis kui me ei oskanud teha valikuid, siis kelnerid tegid ettepanekuid ja lükkasid ôhtusöögi jälle käima. Sellest jäi hea ja kergendunud mulje sisse, sest veidi nii peenes restoranis närveerib, kas ikka oskad olla tasemel? Näiteks joogikaart on minule heebrea. ”Me ei saa just tavalist teenindust,” kahtlustas Ruth. Mina jälle piilusin enda ümber ringi ja jälgisin, millist teenindust teised restoranikliendid saavad. ” Minule jälle tundub, et siin on väga standariseerunud teenindus samasuguse malli järgi kôigile, muidugi see sôltub veidi olukorrast.” Kui lugejad on tutvunud minu eelmiste postitsutega CG:i restoranidest Cru ja Platz, siis olen nendesgi heldelt kiitnud teeninduse taset ja see ei ole juhus, vaid suure töö tulemus. Nimelt 7 aastat tagasi asutasid endised Olümpia hotelli kelnerid härrad Argo Koppa, Margus Linkgreim ja Veiko Treumann Ribe restorani, sest tahtsid pakkuda head teenindust heas restoranis ja kuigi härrad ise enam ei tööta kelneritena, nende pärand elab edasi ja kôik CG:i kelnerid saavad ettevôtte sisekoolituse. Ja seda märkab kôikides CG:i restoranides, kus söin. Siin Ribes see tuli kôige selgemalt esile. Vôib öelda, et ôhtu jooskul kerkisid esile kelnerite omad isiksused ja nad ei jäänud nimetuteks statistideks restorani paletis. Vastupidi, nad olid suurepärased köögi visiitkaardid klientidele ja tegid oma teenindusega restorani.

FIN Kotona luin netistä minkälaista keskustelua käydään Ribesta. Eestissä rakastetaan seurata Viron makujen lista ravintoloiden TOP 50:stä ja siellä kehutaan, miten Ribe muuttuu vuosi vuodelta paremmaksi kuin hyvä viini. Eestissä ei ole vielä Michelin tähden ravintolaa, mutta Eestin Kulinaariainstituutin puheenjohtaja Dmitri Demjanovin arvion mukaan on muutama vahvaa ehdokasta sitä varten olemassa. Silloin kun Michelin reitti avautuu Eestissä, on siellä liuta ravintoloita ehdolla. Ainakin nettikeskusteluissa asiakkaat haluavat Ribelle Michelin tähteä. Suomalaisetkin ovat ottaneet paljon kantaa Ribesta ja huomasin Reseptitaivaassa kirjoituksen siitä, miten kirjoittajan mielestä Ribe on lähellä täydellisyyttä, vaan se viimeinen ”kick” on jäänyt haaveksi, koska kirjoittaja olisi halunnut enemmän suolaa ja enemmän sokeria… Minä en ole minkäänlainen Michelin asiantuntija, minä menin keittiömestarin makumatkaan mukaan, enkä osaa kaivata siinä matkalla mitään lisää. Nyt kirjoittamisen aikana tuli niihin mietoihin makuihin himo ja haluaisin saada niitä lisää. Minä katsoin ravintolan kokonaisuutta, ruokaa, palvelua ja ilmapiiriä sekä sen perusteella mielestäni Riben mauissa pitääkin olla hentoa ja sensuellia sävyä läpi ruokalistan, koska se on ravintolan idea. Niin kaunista pyykkilautasileää vatsaa hemmotellaan hyvin hienovaraisesti...

EST Kodus lugesin, millist vestlust käiakse Ribest internetis. Eestis armastatakse jälgida Eesti maitsete liste restoranide TOP 50:st ja seal kiidetakse, kuidas Ribe muutub aasta aastalt paremaks nagu hea vein. Eestis ei ole veel Michelin tähe restorani, aga Eesti Kulinaariainstituudi president Dmitri Demjanovi arvestuse järgi peaks Eestis olema môni tugev kandidaat selle jaoks olemas. Siis kui Michelin teekond Eestisse avaneb, on seal liuatäis restorane kandideerimas. Vähemalt internettvestlustes kliendid soovivad Ribele Michelin tähte. Soomlasedki on palju kirjutanud Ribest ja panin tähele Reseptitaivas kirjutist sellest, kuidas kirjutaja meelest Ribe on täiuslikusse lähedal, ainult see viimane ”kick” on jäänud unelmaks, sest kirjutaja oleks soovinud rohkem soola ja rohkem suhkrut…. Mina ei ole mingisugune Michelin ekspert, mina läksin peakoka maitsematkaga kaasa ja ei oska igatseda midagi juurde sellel matkal. Nüüd kirjutamise ajal tuli isu nende ôrnade maitsete järele ja tahakasin neid uuesti kogeda. Mina vaatasin restorani tervikut, toitu, teenindust, atmosfääri ning selle järgi vaadates minu meelest Ribe maitsetes peabgi olema sensuaalset ja ôrna tooni läbi kogu menüü, sest see on restorani idee. Nii kaunist laudsiledat kôhtu hellitatakse väga peenetundeliselt...

FIN Meidän mielestä sinä heinäkuun lauantai-iltana keittiö ja ravintolan henkilökunta svengasi jazzin rytmissä. Volyymiä voi aina säätää lisää tai vähentää. Silloin kun tarjolija Tanel toi keittiön kiitoksen, suklaatryfelit brandylla ja hunajalla pöytään, ja ilmoitti, että suklaa sisältää brandya niin vähän, ettei siitä humallu, halusin sanoa: ”Kuule, olen teistä jo muutenkin humaltunut, brandya enää tässä ei tarvita.”

EST Meie meelest sellel 20.juuli laupäeva ôhtul restorani köök ja personal swingis jazzi rütmis. Vôimsust vôib alati lisada vôi vähendada. Siis kui kelner Tanel tôi meile köögi tänud, shokolaaditrühvid brandy ja meega, lauale ja teatas, et shokolaad sisaldab nii vähe brandyt, et sellest ei jää joobesse, tahtsin talle öelda:” Kuule, olen teist juba joobes, brandyt enam siin ei vajata.”

FIN En osa sanoa muuta kuin, että Michelin tähti on varmasti tervetullut tähän ravintolaan ja Luoja ainoana sen tietää, kohtaavatko Michelin tähti ja Ribe toisensa. Minä sanon vaan: ”Ribe, c’est la vie!” ja näin 3 cm jalat maasta astelin kevyesti ravintolasta ulos vanhan kaupungin kadulle. Mikä maa? Mikä planeetta? Mihin tästä eteenpäin?

EST Ei oska öelda muud, kui Michelin täht on Ribesse kindlasti teretulnud ja Looja ainukesena teab, kas Michelin täht ja Ribe kohtuvad? Mina ütlen ainult seda: ”Ribe, c’est la vie!” ja nii 3 cm jalad maapinnast lahti astusin kergelt välja restoranist vanalinna tänavale. Mis maa? Mis planeet? Kuhu siit edasi?

FIN Tulossa City Marina.

EST Tulemas City Marina.

Illallisen bloggarille ja avecille tarjosi - Ôhtusöögi blogijale ja avecile pakkus: Ribe.

Savuporokeitto - Suitsupôhjapôdrapüreesupp

2-3 annosta
Valmistus 45 minuuttia

70 g poropaistirouhetta
200 g maustamatonta sulatejuusto
3,3 dl ruokakermaa
1 keltasipuli
½ kasviskuutiota
4 dl vettä
jauhettua valkopippuria
iso nippu timjamin lehtiä
timjamin oksia koristelua varten
oliiviöljyä
vaaleta Maizenaa

Kuori sipuli ja paloittele se. Kuullota se kattilan pohjalla kuumassa öljyssä läpikuultavaksi. Lisä vesi, ½ liemikuutiota, valkopippuri ja timjami sekä hauduta noin 10 minuuttia. Lisää poropaistirouhe ja kerma sekä jatkaa hauduttamista miedolla lämmöllä vielä noin 20-30 minuuttia. Lisää sulatejuusto ja anna sillä sulata liemeen. Nosta kattila liedeltä ja valmista sauvasekoittimella tasainen sosekeitto. Nosta kattila liedelle ja sekoita sosekeittoon suurustetta. Anna keitolla pulpahtaa hetken ajan ja nosta kattila liedeltä pois. Tarjoile heti.

***

2-3 portsjonit
Valmistus 45 minutit

70 g hakitud suitsumaitselist pôhjapôdraliha
200 g naturaalset sulatatud juustu
3,3 dl toidukoort
1 sibul
½ köögiviljakuubikut
4 dl vett
jahvatatud valget pipart
suur kimp tüümianilehti
tüümiani oksi kaunistuseks
oliiviôli
valget kastme/supipaksendajat

Koori sibul ja tükelda see. Küpseta sibulat poti pôhjas kuumas ôlis kuni see on läbipaistev. Lisa vesi, ½ köögilviljakuubikut, valget pipart ja tüümiani ning hauta umbes 10 minutit. Lisa pôhjapôdra hakitud liha ja koor ning jätka hautamist madalal temperatuuril veel umbes 20-30 minutit. Lisa sulatatud juust ja anna sellel sulada leeme sisse. Tôsta pott pliidilt ja valmista saumikseriga ühtlane püreesupp. Tôsta pott pliidile ja sega püreesupi sisse paksendaja. Anna supil muliseda môned hetked ja tôsta pott pliidilt ära. Serveeri kohe.

Kaali-porkkana-pekonipiiras - Kapsa-porgandi-peekonipirukas

1 iso pellillinen / 30 palaa
Valmistus noin 2 tuntia

Taikina:
noin 11-12 dl puolikarkeaa vehnäjauhoja tai näin paljon, että taikinasta tulee joustava, pehmeä ja se irtoaa kädestä
5 dl maitoa
150 g sulatettua voita
50 g hiivaa
1 tl suolaa

Täyte:
1 kg keitettyjä porkkanoita
noin 600-700 g suikaloitua ja haudutettua keräkaalia
2 pkt / 280 g paloina paistettua pekonia
2 kananmunaa
hienonnettua tuoretta timjamia
hienonnettua tuoretta salviaa
jauhettua mustapippuria
tarvittaessa suolaa

1 vatkattu kananmuna piirakan voiteluun

Ensiksi valmista yleiskoneella taikina. Kaada yleiskoneen kulhoon kädenlämpöinen vesi, lisää suola ja hiiva. Liota hiiva veteen. Sekoita 1 dl kerrallaan jauhoja veteen kunnes olet lisännyt 8 dl jauhoja. Sen jälkeen laita yleiskone kaikista suurimmalle teholle ja sekoita vellimäistä seosta voimakkaasti pari minuuttia sekä sen jälkeen vähentää taas tehoa. Valuta öljy taikinaan sekä lisää 1 dl kerrallaan loput jauhot. Alusta taikina tasaiseksi. Ripottele taikinan pinnalle vehnäjauhoja sekä jätä se yleiskoneen kulhoon kohoamaan puhtaan keittiön pyyhkeen alle kunnes se on kaksinkertainen.

Valmista taikinan kohoamisen aikana täyte. Raasta keitetty porkkana ja sekoita kulhossa kaikki täytteen ainesosat keskenään. Tarvittaessa voit lisätä suolaa.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli yhdestä osasta jauhotetulla pöydällä suorakaiteen muotoinen taikinalevy ja nosta se varovasti kahdella kädellä syväreunaiselle isolle uunipellille leivinpaperin päälle. Aseta taikina näin, että se kattaa pellin pohjan. Kaada täyte taikinapohjalle ja tasoita se taikinan päälle, mutta jätä taikinan reunat noin 1-1,5 cm vapaaksi. Kauli taikinan toisesta puolesta toinen suorakaiteen muotoinen taikinalevy ja nosta myös se varovasti kahdella kädellä uunipelille täytteen päälle. Käännä taikinan reunat pohjataikinan alle ja muotoile piirakan reunat tasaiseksi. Sivele keittiösudilla kananmunaa piirakan pinnalle ja pistä haarukalla piirakan pinnalle reiät.

Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia kunnes piirakka on saanut pinnalle kauniin kultaisen sävyn ja piirakka on kypsä. Koputtele taikinakuoren päällä, se on kova.

***

1 ahjuplaat / 30 tükki
Valmistus umbes 2 tunti

Taigen:
umbes 11-12 dl nisukroovjahu vôi nii palju, et taignast tuleb vetruv, pehme ja see tuleb käe küljest lahti
5 dl piima
150 g sulatatud vôid
50 g pärmi
1 tl soola

Täidis:
1 kg keedetud porgandeid
umbes 600-700 g viilutatud ja hautatud valget peakaali
2 pkt / 280 g tükeldatud ja praetud toorpeekonit
2 kanamuna
hakitud värsket tüümiani
hakitud värsket salviat
jahvatatud musta pipart
vajaduse korral soola

1 lahtiklopitud muna piruka määrimiseks

Kôigepealt valmista köögikombainiga taigen. Kalla kombaini kaussi käesoe vesi, lisa sool ja pärm ning leota pärm vette. Sega kombainiga 1 dl korraga jahu vette kuni oled lisanud 8 dl. Selle järel pane kombain kôige suuremale vôimsusele ja sega 2 minutit vellitaolist tainast tugevalt ning selle järel vähenda vôimsust. Kalla nôrena taignasse ôli ning lôpud jahust. Anna kombainil sôtkuda ühtlane taigen. Raputa taignale jahu ja jäta see puhta köögirätiku alla kerkima kuni see on kahekordne.

Taigna kerkimise ajal valmista täidis. Riivi porgand ja sega kausis täidise koostisosad omavahel läbi. Vajaduse korral lisa soola.

Jaga taigen kaheks osaks. Rulli ühest osast jahusel töölaual ristküliku kujuline taignaplaat. Tôsta taignaplaat kahe käe abil sügavale suurele ahjuplaadile küpsetuspaberi peale ja aseta taigen ilusti plaadipôhjale nii, et see katab ahjuplaadi pôhja. Kalla täidis taignale ja levita see sinna, aga jäta umbes 1-1,5 cm ääred vabaks. Rulli teisest osast taignast samasugune taignaplaat ja tôsta see ahjuplaadile täidise peale ning keera ääred alumise taignapôhja alla ning silu piruka ääred ühtlaseks. Määri köögipintsliga muna piruka peale ja torka kahvliga väiksed augud pinnale.

Küpseta ahju keskmisel kôrgusel 200 kraadis 30 minutit kuni pirukas on saanud peale ilusa kuldse värvi ning pirukas on küps. Koputa piruka pinnal, see on kôva.

Dynaamisten ihmisten treffipaikka ravintola Platz, Tallinna – Dünaamiliste inimeste kohtumispaik restoran Platz, Tallinn

FIN Mainospostaus. Yhteistyössä Carmen Grupp ja Platz.
EST Reklaampostitus. Koostöös Carmen Grupp ja Platz.

FIN Lue ystävällisesti postaukset Cru 1 ja Cru 2.
EST Palun loe postitusi Cru 1 ja Cru 2.

FIN Kävin heinäkuussa Carmen Grupin kutsuvieraana tutustumassa heidän neljään ravintolaan. Lauantaina 20.heinäkuuta söin lounaan Platzissa.

EST Käisin juulikuus Carmen Grupi külalisena tutvumas nende nelja restoraniga. Laupäeval 20. juulil sôin lôunat Platzis.

FIN Edellisenä iltana, kun istuimme Crussa, Carmen Grupin markkinointijohtaja Tuuli Mathisen sanoi minulle, että he odottavat myös palautetta omista ravintoloistaan. ”Mitä järkeä on antaa vaan hyvää palautetta, silloin ei tiedä, mikä on huonosti ja mitä pitää tehdä toisin.” Just, olen tällä hetkellä Vip-kehittäjänä Suomessa FoodLabissa ja sen lisäksi nyt kehityspalautteen antajana Eestissä Carmen Grupille. Eli, asiakaspalautetta kaivataan ravintoloiden kehittämistä varten molemmin puolen lahtea. Kerrottakoon blogini lukijoille, että olen ensimmäiset A4:t ensipalautteen kanssa Tuulille jo lähettänyt ja seuraavat ovat työn alla. En kirjoita niitä postauksien teksteihin ihan tekstien kuormituksen takia eivätkä ne kuulu tähän. Sanottakoon, että otin annetun tehtävän hyvinkin vakavasti, perusteellinen ihminen kun olen. Koska CG:n kutsu oli kahdelle henkilölle, pyysin ravintolakierrokselle mukaan oman pitkäaikaisen Tallinnan ystävän Ruth Koitin. Meillä oli oma taktiikkamme palautteen antamista varten. Tilasimme molemmat erilaiset kolmen ruokalajin ateriat, maistelimme ja analysoimme molemmat niitä, koska pitkän istumisen aikana näkee paremmin palvelun laadun. Keskityimme joka ikisen babypinaattilehden hengenmaailmaan lautasella, kyselimme henkilökunnalta, jos jotain jäi epäselväksi ja hengitimme itseemme paikan informaatiota, mitä sillä hetkellä ravintolasta irtosi.

EST Eelmisel ôhtul kui istusime Crus Carmen Grupi turundusjuht Tuuli Mathisen ütles minule, et nad ootavad ka tagasisidet oma restoranidest. ”Mis môtet on anda ainult positiivset tagasisidet, siis ei tea, mis on halvasti ja mida peab tegema teisiti.” Just, olen praegusel hetkel Vip-arendaja Soomes FoodLabis ja selle lisaks nüüd arendava vastukaja andja Eestis Carmen Grupile. Ehk teisiti öeldes, klientide vastukaja vajatakse môlemal pool Soome lahte, et arendada oma konsepti. Olgu blogi lugejatele öeldud, et olen esimesed A4 paberilehe suurused arvamused juba ära saatnud ja järgmised leheküljed on töö all. Ma ei kirjuta neid postituste tekstidesse tekstide koormamise pärast ja nende koht ei ole siin. Olgu öeldud, et vôtsin antud ülesannet väga tôsiselt, sest olen pôhjalik inimene. Kuna CG:i küllakutse oli kahele inimesele, siis kutsusin restoranidega tutvuma oma pikaajalise Tallinna sôbranna Ruth Koidu. Meil oli oma taktika vastukaja andmise jaoks, tellisime môlemad erinevad kolmekäiguselised söögid, maitsesime ja anlüüsisime kôike tellitut, sest pika istumise jooksul näeb paremini ka teeninduskvaliteeti, keskendusime iga beebispinatilehe hingemaailma taldrikul, küsisime personalilt, kui midagi jäi ebaselgeks ja hingasime sisse koha informatsiooni, mis sellel hetkel restoranist kättesaadav oli.

FIN Näin aloitimme lauantaina keskipäivällä Ruthin kanssa omatoimisen ravintolakierroksen CG:n à la carte ravintolasta Platz, jonne menimme syömään lounasta. Ravintola Platz sijaitsee Tallinnan keskustassa ihan hotelli Virua vastapäätä Rotermannin kortelissa hyvien kulkuyhteyksien varrella ja aika lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Niin satama ja kuin D-terminaalikaan eivät ole kovin kaukana ja kauniilla kesäsäällä voi vaikka kävellä sinne saakka. Rotermannin keskus edustaa uutta Tallinnaa, siellä on pääsääntöisesti uusia rakennuksia, hotelleja, kauppakeskuksia ja myymälöitä. Aivan ihanteellinen paikka lounas- ja à la carte ravintolalle. Ravintolan edessä on kesäaikana myös iso, sopivasti aukiosta eristetty terassi. Meren puolen tuulilta se on suojattu läpinäkyvällä seinällä. Tänne voi sopia vaikkapa treffejä, juoda kahvikupillisen tai syödä lounaan ja jatkaa matkaansa. Mikä kaikista parasta, taksilla pääsee suoraan ravintolan eteen ja molemmilla puolin ravintolaa ovat isot parkkipaikat autoille. Tänne on helppo tulla, mikä antaa paikalle paljon lisäarvoa. Huomasin netissä Platzin sloganin ”Kaikki ovat Platzissa!”. Tietenkin ovat, kun kaikki pääsevät tänne, kävellen, julkisilla, taksilla ja autolla.

EST Nii alustasime laupäeva keskpäeval Ruthiga restoranide tutvumisringkäiku CG:i à la carte restoranist Platz, kuhu läksime sööma lôunat. Restoran Platz asub Tallinna kesklinnas Viru hotelli vastas üle maantee Rotermanni keskuses suurepäraste ühendusteedega ümbritsetuna ja sealt on üsna lühike jalutuskäik vanalinna. Ka sadam ja D-terminal ei jää eriti kaugele ja ilusal suvepäeval vôib sinnagi kasvôi jalutada. Rotermanni keskus esindab uut Tallinna, seal on peaasjalikult uusi ehitisi, hotelle, kaubanduskeskusi ja poode. Väga suurepärane koht lôuna- ja à la carte restorani jaoks. Peale selle on restorani ette ehitatud avarast platsist just sobivalt eristuv suveterass. Merelt puhuvate meretuulte eest kaitseb terassi läbipaistev sein. Siia vôib kokku leppida kasvôi kohtumisi inimestega, juua oma kassikese kohvi vôi süüa lôunat ja jätkata oma teekonda. Mis kôige mugavam, taksoga pääseb otse restorani ukse ette ja môlemal pool restoraniehitist on avarad parklad. Siia on lihtne tulla, mis annab väga hea lisaväärtuse kohale. Märkasin, kuidas netis oli Platzi sloganiks pandud ”Kôik on Platzis!”. Muidugi on, kui siia pääseb jalgsi, ühiskondliku transpordiga, taksoga ja autoga.

FIN Meille kävi Ruthin kanssa hyvä tuuri, koska lauantaina oli aivan taivaallisen aurinkoinen kesäpäivä, vaikka tuuli olikin vähän viileä. Se ei haitannut menoa, koska tunnelma oli korkealla. Kun ilmoitin tarjoilijalle omista pöytävarauksista, hän kysyi minulta: ”Te olette niitä toimittajia?” Jäin hetkeksi sanattomaksi, mutta menin rooliin nopeasti sisälle ja sanoin: ”Kyllä, sosiaalisesta mediasta!” Näin saimme luvan valita paikat itsellemme ja koska oli kaunis ja aurinkoinen päivä, istuimme tietenkin terassille. Täältä oli kiva seurata ohikulkevia ihmisiä ja autoja ja kaupungin menoa.

EST Meil Ruthiga oli ônne, sest laupäev oli suurepärane päiksepaisteline suvepäev, kuigi merelt puhuv tuul oli veidi läbilôikav ja vilu. See ei häirunud meie ettevôtmist, sest meie tuju on väga kôrgel. Kui teatasin kelnerile oma lauabroneeringutest, küsis kelner: ”Kas teie olete need ajakirjanikud?” Jäin hetkeks sônatuks, aga läksin oma rolli kiiresti sisse ja vastasin: ” Jah, sotsiaalsest meediast!” Nii saime loa valida endale meeldiva laua ja kuna oli ilus suvepäev, siis istusime muidugi terassile. Sealt oli hea jälgida möödakôndivaid inimesi ja autosid ja linna sündmusi.

FIN Kuten ravintoloissa on tapana, alussa tuotiin pöytään leipää ja voita. Ciabatta oli hyvin pehmeää ja tuoretta. Tarjoilijan suosituksella joimme aurinkoiseen päivään sopivaa kevyttä valkoviiniä 2012 Pinot Grigio, Bidoli, Friuli’a.

EST Nii nagu restoranides kombeks, alguses tuuakse lauale leiba ja vôid. Ciabatta oli väga pehme ja värske. Kelneri soovitusel jôime päikeselisse päeva sobivat kerget valget veini 2012 Pinot Grigio, Bidoli, Friuli’t.

FIN Tilasimme kolmen ruokalajin lounaan ruokalistalta. Minä tilasin alkupalaksi Paistettuja kampasimpukoita. Ne olivat juuri oikein paistettuja, sisältä joustavia ja pehmeitä. Niitä tarjottiin chili-rouillea’n kanssa, jossa maistui voimakas chilin maku ja se sai minua ihmettelemään, että alkupala oli maustettu niin rohkeasti ja pelkäsin, että voimakas chilin maku tappaisi makuaistin, mutta raaka ja raikas parsa-raparperi-vesimelonisalaatti puhdisti makuaistin ja lopuksi suuhun jäi puhdas ja kevyt maku.

EST Tellisime kolmekäigulise lôunasöögi menüüst. Mina tellisin eelroaks Praetud kammkarbid. Need olid just ôieti praetud, seest vetruvad ja pehmed. Neid serveeriti chili-rouillea’ga, milles oli tunda tugevat chili maitset. Imestasin kui julgelt on maitsestatud eelroog ja kartsin, et chili tugev maitse tapab maitsemeele ära, aga värske toores spargeli-rabarberi -melonisalat puhastas suu ära ja lôpuks jäi suhu puhas ja kerge maitse.

FIN Ruth tilasi Puhvelimozzarellan. Siinä oli viittä eri lajiketta tomaatteja ja taas ihmeteltiin, miten niin tavanomaisesta klassikkosalaatista voi tehdä kiinnostavan. Tarjoilija esitteli meille, että isot pihvitomaatit ovat tänä aamuna torilta ostettuja kotimaisia tomaatteja. Jännä oli mozzarellapallon ympärillä oleva musta oliivimurska. Sen ansiosta mozzarella muistutti rantakiviä mudassa. Mereltä puhalsikin tuuli yli Platzin aukion, joten se oli merelliseen teemaan sopiva vertauskuva.

EST Ruth tellis Buffalo mozzarella. Selles oli viis eri sorti tomateid ja jälle imestasime, kuidas nii tavalisest traditsioonilisest salatist vôib teha huvitava. Kelner teatas meile, et suured pihvitomatid on täna hommikul turult ostatud kodumaised tomatid. Pônev oli mozzarellapalli ümber olev must oliivipuru. Tänu oliivipurule näis mozzarellapall mustas rannamudas oleva kivina. Merelt puhuski tuul üle Platzi väljaku ja nii oli see vôrdluspilt mere teemaga hästi kokkusobiv.

FIN Pikkuhiljaa merituuli muutti istumisen viileäksi, vaikka aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta. Terassin tuoleilla ja ravintolan ulko-oven vieressä olevalla hyllyllä oli huopia juuri sitä varten, että voi kääriä itsensä huovan sisään ja istua terassilla mukavasti.

EST Meretuul muutis tasapisi istumise terassil viluks, kuigi päike paistis otse sinisest selgest taevast. Terassi toolidel ja restorani välisukse kôrval oleval riiulil oli tekke just selle jaoks, et vôtta need enda ümber ja muuta istumine terassil külma tulles mugavaks.

FIN Tilausten jälkeen ja alkuruoan syömisen aikana oli aika katsoa terassilla ympärillemme. Täällä on mukava istua kahvimukin tai olutlasin kanssa sohvalla…

EST Tellimise ja eelroa järel oli aega rahulikult vaadata terassil ringi. Siin on mônus istuda kohvitassi vôi ôllepokaaliga pehmel diivanil…

FIN … on mukava katsella ohikulkevia ihmisiä ja autoja.

EST … on mugav vaadata möödajalutavaid inimesi ja autosid.

FIN Lisäbonuksena turisteille on varmasti Platzin kanssa pitkässä saneeratussa paasikivirakennuksessa toimiva Eestin suklaatehtaan ”Kalevin” myymälä.

EST Lisaboonusena turistidele on kindlasti Platziga samas pikas renoveeritud paekiviehitises töötav Eesti shokolaaditehase ”Kalevi” esinduspood.

FIN Tykkäsin, että ulkoterassi oli siisti, siihen oli ilmiselvästi panostettu, kalusto oli laadukasta ja painavaa. Huomasin, että keraamisessa astiassa pöydällä olivat kahdet erilaiset veitset, muun muoassa erikseen pihviveitset. Hienoa!

EST Mulle meeldis, et välisterass oli puhas, sellesse oli selgesti pandud resursse, terassimööbel oli kvaliteetne ja raske. Panin tähele, et laual keraamilises purgis olid kahed eritüübilised noad, muu hulgas pihvinoad. Tore!

FIN Katsoin ylös. Oi taivas! Näin vaaleansinistä taivasta ja terassin valkoisia kangasvarjoja. Luksusta! Sinistä ja valkoista ja eikä yhtään paikallisen panimon eikä oluttehtaan logoa. Todellista luksusta Tallinnan kesäterassilla. Katse lepäsi. Platzin kesätassin on suunnitellut sisustusarkkitehti Hanna Karits.

EST Vaatasin üles. Oi taevas! Nägin helesinist taevast ja terassi valgeid kangassirme. Luksus! Sinist ja valget ja ei ühtegi kohaliku ôlletehase logot. Tôelist luksust Tallinna suveterassil. Pilk puhkas. Platzi suveterassi on teinud sisekujundaja Hanna Karits.

FIN Minun luksuslounaani jatkui, koska tilasin pääruoaksi Rapeaa ankan rintafileetä. Lautasella oli pehmeän ja mehevän rintafileen lisäksi vielä belugalinssejä, raparperi-viikunachutneyta, mustaviinimarja-punaviinikastiketta ja paahtoleivällä hanhenmaksaa. Tykkäsin kaikesta. Sitä annosta ei voi muuta kuin vaan kehua ja hanhenmaksa oli rasvainen suussa sulava suupala kaiken kruunuksi.

EST Minu luksuslôuna jätkus, sest tellisin pearoaks Krôbeda pardi rinnafilee. Taldrikul oli pehme ja mahlase rinnafilee lisandiks veel beluugaläätsed, rabarberi-viigimarja-chutney, mustsôstra-punaveinikaste ja röstleival hanemaks. Seal oli kôik, mis mulle meeldis. Seda portsjonit peab ainult kiitma ja hanemaks oli rasvane suussulav suutäis kôige krooniks.

FIN Myöhemmin kun kävin ravintolassa sisällä kuvaamassa, huomasin, että minun tilaamani Rapea ankan rintafilee oli lauantaipäivän keittiömestarin suositus. Platzin keittiömestari on Silver Teeäär.

EST Hiljem kui käisin restorani sees pilte tegemas, märkasin, et minu tellitud Krôbe pardirinnafilee oli laupäeval peakoka soovitus. Platzi peakokk on Silver Teeääre.

FIN Ruth tilasi pääruokasi kasvisvaihtoehdon Kesäkurpitsa-punajuurivuoan. Minusta se tuntui minun luksuspääruokaani verrattuna tylsältä, mutta tietenkin se oli hyvä vaihtoehto jos haluaa syödä kevyen lounaan. Vuoka oli rakennettu taitavasti kerroksittain. Vuoan päällä oli rapea paratha-uunileipä, sen alla tuoreet rapeat pinaatinlehdet, sitten oli kerros napakampaa punajuurta ja pohjalla pehmeää kesäkurpitsaa. Vuoka oli aika mausteinen.

EST Ruth tellis pearoaks taimetoidu Suvikôrvitsa-peedivormi. Minule tundus see oma luksusliku pearoa kôrval igavana, aga see oli muidugi hea vôimalus kui on soovi süüa kerget taimetoitu lôunaks. Vorm oli üles ehitatud osavalt kihtide kaupa. Vormi peal oli krôbe paratha-ahjuleib, selle all värsked spinatilehed, siis oli kiht veidi kôvemat punapeeti ja vormi pôhjas oli kiht pehmet suvikôrvitsat. Toit oli üsna vütsikas ja terav.

FIN Meidän ympärillämme terassipöydät täyttyivät asiakkaista. Minun selkäni taakse pöytään istui kaksi eestiläistä rouvaa ja he kysyivät tarjoilijalta:” Onko tänään kampasimpukoita?” Oletimme, että he ovat kanta-asiakkaita. Toiseen pöytään meidän viereemme istui suomalainen nainen teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Toinen heistä tilasi salaatin ja toinen keiton. Kevyt lounas Tallinnassa. Todennäköisesti syöneet tukevan hotelliaamiaisen, vatsa oli vielä täynnä, mutta päättäneet maistella vähän paikallisen ruokapaikan ruokia. Tiedän tunteen, koska olen itse samalla tavalla toiminut. Seurasimme palvelua. Juuri sopivien taukojen jälkeen meille tuotiin ruokia ja lisää viiniä pöytään. Tarjoilijat olivat juuri sopivasti läheisiä ja etäisiä, tulivat silloin kun heidän oli tultava ja muuten antoivat meidän olla rauhassa. Ja kiitos siitä, koska oli todella mukavaa istua terassilla auringossa lauantaipäivänä ja hengittää sisään raikasta merituulta.

EST Meie ümber olevad terassi lauad täitusid klientidega. Minu selja taha lauda istusid kaks eesti prouat ja küsisid kelneritelt: ”Kas täna on kammkarpe?” Oletasime, et nad olid restorani püsikliendid. Teise lauda meie kôrvale istus üks soome naine oma teismelise tütrega. Üks neist tellis salati ja teine supi. Kerge lôuna Tallinnas. Tôenäoliselt on nad söönud täitva hommikusöögi hotellis, kôht on veel täis, aga otsustanud maitsta veidi kohaliku toidukoha toite. Tean seda tunnet , sest olen ise samamoodi käitunud. Jälgisime ka teenindust. Just sobivate pauside järel toodi toitu ja lisaveini lauale. Kelnerid olid just sobivalt lähedased ja kauged, tulid siis kui neil pidi tulla ja muidu lasid klientidel olla rahus. Ja suur tänu selle eest, sest oli tôeliselt mônus istuda terassil päiksepaistes laupäeva keskpäeval ja hingata sisse värsket meretuult.

FIN Kävin kuvaamassa ravintolaa sisältäpäin. Platz ravintola sijaitsee saneeratussa vanhassa paasikivirakennuksessa. Platzia sisältäpäin ovat suunnittelleet ei vaiheissa eri sisustussuunnittelijat.

EST Käisin pildistamas restorani ka seespoolt. Platz restoran asub renoveeritud vanas paekiviehitises. Platzi on seestpoolt eri ajavahemikes kujundanud erinevad sisekujundajad.

FIN Yhdelle puolelle, rakennuksen taakse, jää vanha ja vielä kunnostamista vaativa Rotermannin keskus….

EST Ühele poole, restorani taha, jääb vana ja veel korrastamist nôudev Rotermanni keskus…

FIN …ja toiselle, terassin puolelle, jää uusi Rotermannin keskus.

EST … ja teisele, terassi poolele, jääb uus Rotermanni keskus.

FIN Minua puhuttelivat ravintolan seinillä olevat neuvostoliiton ajasta kuvat. Minun mielikuvitukseni antoi vielä enemmän tilaa liikkumiselle ja muuttumiselle, mitä ihminen voi saada aikaan. Mielestäni ne kuvat sopivat erinomaisen hyvin Platziin.

EST Mind puudutasid ja kônetasid restorani seintel olevad nôukogude ajast pildid. See andis minu fantaasias veel rohkem ruumi liikumisele ja muutumisele, mida inimene vôib saada aega. Minu arust need pildid sobivad eriti hästi Platzi.

FIN Keittiön ovi…

EST Köögi uks…

FIN Tarjoilija Kristiina Raudrüüt esitteli meille, miten käytetään ”lälläreitä”, radiopuhelimia. Niillä tarjoilijat ovat yhteydessä keittiöön.

EST Kelner Kristiina Randrüüt esitles meile, kuidas kasutatakse ”lällareid”, raadiosaatjaid. Nende vahendusel kelnerid suhtevad köögiga.

FIN Jälkiruoaksi söin Pavlova à la Platz’in. Se oli hieno piste luksuslounaalleni, sen marenki oli ihanasti venyvää, sen päällä oli raparperisorbetti ja se oli piilotettu runsaan mascarpone-limettikastikkeen alle ja kokonaisuus oli hyvin makeaa, paitsi raparperisorbetti. Jälkiruoka oli taas kerran havainto siitä kuinka klassikkojälkiruoasta voi tehdä jännittävän ja mielenkiintoisen.

EST Magustoiduks sôin Pavlova à la Platzi’i. See oli ilus punkt luksuslôunale. Selle besee oli mônusalt veniv, besee peal oli rabarberisorbett ja see oli peidetud suure hulga mascarpone-laimikastme alla ja ühtekokku oli see kôik väga magus, väljaarvatud rabarberisorbett. Magustoit oli jälle tähelepanek sellest, kuidas traditsioonilisest magustoidust vôib teha pôneva ja pilkupüüdva roa.

FIN Tilasin vielä espresson.

EST Tellisin veel espresso.

FIN Ruth tilasi suklaaleivonnaisen (Palan oman kondiittorimme valmistamaa kakkua). Carmen Grupilla on oma kondiittori.

EST Ruth tellis magustoiduks tüki shokolaaditorti (Tordilôik meie kondiitrilt). Carmen Grupil on oma kondiiter.

FIN Jälkiruokien nauttimisen lomassa teimme ensimmäisiä yhteenvetoja ravintolasta. Ruth, joka on järjestänyt kotimaisia ja ulkomaisia koulutuksia, havaitsi heti, että tänne voi sopia vaikka pienimuotoiset neuvottelutapaamiset ja ottaa vaikkapa oman laptopin ja nettitikun mukaan sekä esitellä jotain läppäriltä ja syödä lounasta. ”Täällä on ruoka hyvin järkevä, ei ylilyöntejä, kaikki on loogista, miten pitää sitä syödä. Ruoka on sopivissa pienissä suupaloissa, mitään ei ole lautaselta pomppimassa pöytänaapurin syliin…” ”Jep, esimerkiksi pyöreät oliivit. Ne ovat täällä mozzarellan päällä oliivitahnana,” lisäsin minä. Naurettiin, miten ikäviä tilanteita voi tulla eteen kun tärkeän tapaamisen aikana ruoka läiskyy lautaselta, palat lentävät haarukan ja veitsen alta lattialle jne. Meillä oli hauska. Meille ei ollut kovin tavanomaista aloittaa klo 12 lounasta valkoviinillä. Kun kävelimme Platzilta pois vanhan kaupungin suuntaan, ajattelin, miten oikean tyyppinen eurooppalaisvaikutteinen keittiö on Platzissa. Sataman kautta on aina tullut kaupunkiin Euroopan ja maailman vaikutuksia… Siinä on vanhoja tuttuja klassikoita uudessa kuosissa, kuten Platz itse, vanha rakennus uudessa elämässä. Ruokalistalta löytyi makuja laidasta laitaan, eri rakenteilla, erilaisia tunteita herättäviä, kuten aina muuttuvat tuulet yli Platzin kesäterassin. Palvelussa ja ravintolan toimivuudessa oli kaikki loogista ja luonnollista, itsestään toimiva, ei mitään yliystävällistä, eikä mitään, mitä olisi pitänyt väkisin houkutella esille, niin että välillä jo epäilin, että se on liian tavallista. Sitten heräsin ajatukseen, miten ihana on itsestäänselvyys ja olemisen helppous. Tasokasta ruokaa tasokkaalla palvelulla tasokkaalla terassilla. Mitä vielä voi haluta?! Kiitos Platzin tiimille, että tarjositte meille tämän ylellisen ja ikimuistoisen lounashetken!

EST Magustoidu nautimise ajal tegime esimesi kokkuvôtteid restoranist. Ruth, kes on korraldanud kodu- ja välismaiseid koolitusi, pani kohe tähele, et siia vôib kokku leppida ja kutsuda kasvôi väiksed nôupidamised ja vôtta kaasa oma laptop ja netitikk ning esitelda midagi (omi pakkumisi?) sülearvutist ning süüa lôunat. ”Siin on toit môistlik, ei ole millegagi ülelöödud, kôik on loogiline, kuidas peab toitu sööma. Toit on taldrikul sobivate väikeste tükkidena, midagi ei ole taldrikult välja hüppamas lauanaabri sülle…” ”Jep, näiteks ümarad oliivid on siin oliivipuru vormis mozzarella peal,” lisasin minä. Naersime, milliseid piinlike olukordi vôib restoranilaua taga ette tulla kui tähtsa kohtumise ajal toit läheb üle taldrikuääre, tükid lendavad kahvli ja noa alt pôrandale jne. Meil oli lôbus olla. Meile ei olnud just tavaline alustada kell 12 lôunat valge veiniga. Siis kui jalutasime Platzist vanalinna suunas, môtlesin, kui ôiges stiilis Euroopa môjutustega köök on Platzis. Sadama kaudu on alati tulnud linna Euroopa ja maailma môjutusi… Platzis on vanu tuttavaid traditsioonilisi toite uues kuues, nii nagu Platz ise, vana ehitis uues elus. Menüüst leiab maitseid ühest äärmusest teise, eri struktuuriga, erinevaid tundeid äratavaid, nii nagu alati muutuvad tuuled üle Platzi suveterassi. Teeninduses ja restorani töös oli kôik loogiline ja loomulik, iseenestest töötav, ei midagi pealetükkivat, ega ka midagi, mida oleks pidanud vägisi välja meelitama, nii et vahel kahtlesin, et kas see on liiga tavaline. Siis ärkasin môttega, kui tore on iseenestmôistetavus ja lihtsalt olemise kergus. Kvaliteetset toitu kvaliteetse teenindusega kvaliteetses restoranis. Mida veel soovida?! Suur tänu Platzi meeskonnale, et pakkusite meile selle luksusliku meeldejääva lôunahetke!

FIN "Das Platz" tarkoittaa saksaksi "tilaa", "paikkaa". "Plats" on eestiä ja tarkoittaa suomeksi aukiota ja myös tilaa, paikkaa. Se on sanaleikkiä ja voi lukijoille suositella: Nehmen Sie den Platz! Vôtke platsi! Istuge lauda! Istukaa alas! Käykää pöytään!

EST "Das Platz" tähendab saksa keeles "ruumi", "kohta". "Plats" on eesti keelt ja tähendab kohta ja väljakut. See on sônademäng ja vôib lugejatele soovitada: Nehmen Sie den Platz! Vôtke platsi! Istuge lauda! Istukaa alas! Käykää pöytään!

FIN Tulossa Ribe.

EST Tulemas Ribe.

Lounaan bloggarille ja avecille tarjosi - Lôuna blogijale ja avecile pakkus: Platz.

Paksu ja kermainen kantarellikastike - Paks ja koorene kukeseenekaste

4-5 annosta
Valmistus 30 minuuttia

1 l kantarelleja
4-5 dl kuohukermaa tai ruokakermaa
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
voita
kuivattua timjamia
rouhittua valkopippuria

Puhdista kantarellit huolella roskista ja hienonna ne. Sulata kuumalla pannulla nokare voita ja nosta kantarellit pannulle. Kypsennä ja sekoita kantarelleja kunnes sienistä irronnut neste haihtuu pannulta. Ripottele kantarellien päälle vehnäjauhot ja sekoita se sienien joukkoon. Lisää kerma, timjami, pippuri ja suola sekä hauduta kastiketta miedolla lämmöllä kunnes kastike on paksuuntunut ja poreilee hiljaisesti pannulla. Tarjoile keitettyjen perunoiden ja jauhelihapihvien kera.

***

4-5 portsjonit
Valmistus 30 minutit
1 l kukeseeni
4-5 dl rôôska koort vôi toidukoort
1 sl nisujahu
soola
vôid
kuivatatud tüümiani
jahvatatud valget pipart

Puhasta kukeseened korralikult prahist ja haki need peenemaks. Sulata kuumal pannil tükk vôid ja tôsta kukeseened pannile. Küpseta kukeseeni ja sega neid kuni seentest eemaldunud vedelik on aurustunud ära. Raputa kukeseente peale jahu ja sega see seente hulka. Kalla pannile koor, lisa soola, tüümian, pipar ja sega koor ja kukeseened omavahel hästi läbi. Anna haududa väiksel temperatuuril kuni kaste on muutunud paksuks ja muliseb vaikselt. Serveeri keedetud kartulite ja hakklihapihvidega.