EST Reklaampostitus. Koostöös Carmen Grupp ja Ribe.
FIN Lue ystävällisesti postaukset Cru 1, Cru 2 ja Platz.
EST Palun loe postitused Cru 1, Cru 2 ja Platz.
FIN Kävin heinäkuussa Carmen Grupin kutsuvieraana tutustumassa heidän neljään ravintolaan. Lauantaina 20.heinäkuuta söin illallisen fine dining ravintolassa Ribe. Minun seuranani oli pitkäaikainen Tallinnan ystävättärin Ruth Koit.
EST Käisin juulikuus Carmen Grupi külalisena tutvumas nende nelja restoraniga. Laupäeval 20. juulil sôin ôhtusöögi fine dining restoranis Ribe. Minu kaaslasena oli minu pikaajaline Tallinna sôbranna Ruth Koit.
FIN Söimme Ruthin kanssa lauantai-illallisen Carmen Grupin fine dining ravintolassa Ribe, joka sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa Vene-kadulla (Vene katu 7). Ribe on CG:n vanhin ravintola ja se on perustettu vuonna 2007. Kuulin jo ennen Ribe-iltaa, että sen sijoitus on korkealla sijalla Viron maut TOP 50 listalla, se on jo suomalaisten keskuudessa tunnettu ravintola ja Suomesta tullaan Tallinnaan juuri Ribeen syömään. Kaiken huipuksi on Ribessa epävirallisten listojen ja alan sisäpiirin asiantuntijoiden arvioiden mukaan yksi Eestin paras keittiömestari Andrei Shmakov. Kaikki ennakkotieto viritti odotukset ja mielentilan korkealle. Menimme jälleen ravintolaan taksilla ja tällä kertaa pääsimme aika lähelle ravintolaa Vene-kadulle katolisen kirkon kohdalle. Sieltä alkoi vanhan kaupungin ajokielto ja meillä oli lyhyt parinkymmenen metrin kävelymatka katua pitkin ravintolaan. Oli kaunis, hiljainen, lämmin ja aurinkoinen kesäilta. Vene-katu on vanhan kaupungin muita katuja leveämpi ja avarampi. Se jää turistien reiteistä vähän sivuun ja sen ansiosta on rauhallisempi. Leveä sivukatu antaa Ribe-ravintolalle ylellistä avaruutta jo ulkoapäin. Ravintolan edessä terassilla oli asiakkaita ja ensisilmäyksellä näki, että ilta ravintolassa on käynnistynyt. (Ulkokuvat on otettu edellisena päivänä).
EST Sôime Ruthiga laupäeva ôhtusöögi Carmen Grupi fine dining restoranis Ribe, mis asub Tallinna vanalinnas Vene tänaval ( Vene tänav 7). Ribe on CG:i vanim restoran ja asutatud aastal 2007. Kuulsin juba enne Ribe-ôhtut, et see on kôrgel kohal Eesti maitsed TOP 50 nimekirjas, see on soomlaste hulgas tuntud restoran ja Soomest tullakse Tallinnasse just Ribesse sööma. Kôige tipuks on Ribes mitteametlike nimekirjade ja ala inimeste arvamuste järgi üks Eesti parim peakokk Andrei Shmakov. Kogu see eelnev informatsioon häälestas minu ootused väga kôrgele. Tavapäraselt läksime restorani taksoga ja seekord pääsesime üsna restorani lähedale Vene tänavale katoliku kiriku kohale. Sealt algas vanalinna sôidukeeld ja meie paarikümne meetrine jalutuskäik tänaval restorani suunas. Oli kaunis, vaikne, soe ja päikseline suveôhtu. Vene tänav on vanalinna laiem ja avaravam tänav. See jääb turistide marsruudist veidi kôrvale ja sellepärast on see rahulikum. Nii annab lai kôrvaltänav Ribele luksuslikku avarust juba väljastpoolt vaadates juurde. Restorani ees terassil oli kliente ja esimesest pilgust sai aru, et ôhtu restoranis on läinud käima. (Välispildid on vôetud eelmisel päeval).
FIN Astuttuamme ravintolan ulko-ovesta sisään meille aukeni avara, elegantti, musta-valkoinen ravintolasali, joka oli rakennettu kahteen tasoon. Rappusista pääsi sen ylätasolle. ”Se on hieno paikka,” sanoin Ruthille.
EST Restorani välis-uksest sisse astudes avanes meile elegantne must-valge restoranisaal, mis oli kaheosaline. Ülemisele tasandile viisid trepid. ”See on peen koht,” ütlesin Ruthile.
FIN Meitä oli odotettu ravintolassa ja pitkä komea miestarjoilija Tanel Turk johti meidät ylätason kulmassa sijaitsevaan ikkunapöytään. Varmalla, ammattitaitoisella ja kohteliaalla tavalla ryhtyi hän meitä palvelemaan ja kauniin lauantai-illan kunniaksi juotiin hänen suosituksellaan starteriksi vaaleanpunaista shampanjaa NV Tribaut Schloesser Rosé Brut 65:ta, joka oli päivän tarjous. Oli epätavallista istua ikkunapöydässä, katsoa ikkunasta ulos vanhan kaupungin kaduilla kulkevia ihmisiä aurinkoisessa illassa ja juoda ravintolassa vaaleanpunaista shampanjaa fiinissä ympäristössä. En uskonut paikkaa ja hetkeä Tallinnaksi ja Eestiksi, koska tunsin olevani elokuvassa. Tämä paikka muokkaa saman tien ajatuksia ja vie arjen ulkopuolelle. Taustalla soitettiin hiljaista jazzimprovisaatiota ja tarjoilijoita pyörii ravintolasalien ja terassin välissä. Oli kevyt ja vähän jalat irti maasta - olo, minkä teki vähän ikäväksi se seikka, että tämä oli minulle ennen kaikkea työmatka. Joten asetinkin kameran ja muistiinpanokirjan ikkunan syvennyksessä olevan tason päälle.
EST Meid oli oodatud restoranis ja pikk kena meeskelner Tanel Turk juhatas meid ülemise taseme nurgas akna all oleva laua juurde . Kindlalt, profesionaalselt ja viisakalt hakkas ta meid teenindama ja ilusa laupäeva ôhtu auks jôime tema soovitusel starteriks roosat shampanjat NV Tribaut Schloesser Rosé Brut 65:t, mis oli selle ôhtu pakkumises. Oli ebatavaline istuda aknaäärses lauas, vaadata aknast välja vanalinna tänaval kôndivaid inimesi ja juua restoranis shampanjat peenes sisekujunduses. Ma ei uskunud kohta ja hetke Tallinnaks ja Eestiks, sest tundsin ennast kui filmilindil. See koht kujundab ühe hetkega môtteid ja viib argipäevast välja. Taustal mängiti vaikselt jazzimprovisatsiooni ja kelnereid pöörles terassi ja restoranisaalide vahet. Oli kerge ja veidi jalad maast tunne sees, mille tegi veidi kurvaks seik, et see oli minule ennekôike tööreis. Nii ma asetasingi kaamera ja märkmiku akna süvenduses oleva taseme peale.
FIN Meille tuotiin keittiön tervehdys, makulusikalla nautatartaria…
Meile toodi lauale köögi tervitus, maitselusikas veisetartar…
FIN … ja sen jälkeen Riben leipä kolmella eri levitteellä.
EST … ja selle järel Ribe leib kolme eri määrdega.
FIN Tarjoilija Tanel tuli kysymään, olemmeko valmiita tilamaan? Halusin kokea illasta mahdollisimman paljon ja siksi kysyin, mikä tekee Ribesta erikoisen ja mikä on heidän bravuurinsa? ”Meillä on hyvät kotimaiset raaka-aineet, ranskalainen tekniikka ja venäläinen kokki. Sellaista kolmikkoa muualla kaupungista ei löydy,” tuli sulava vastaus minulle. Otimme vähän mietintä aikaa, koska olin jo aika kattavan ruokavalikoiman syönyt ja maistanut kahden ravintolakäynnin aikana Crussa ja Platzissa ja seuraavana päivänä oli tulossa lounas kalaravintolassa City Marinassa. Piti vähän miettiä, mitä tältä illalta otetaan. Riben ruokalista ravintolassa on monta kerta suppeampi kuin internetissa heidän kotisivulla oleva ruokalista, siksi jäi vaan muutama vaihtoehto, joita halusin kokeilla. Ja kuten meidän taktiikkaamme Ruthin kanssa oli, tilasimme taas molemmat erilaiset kolmen ruokalain illalliset. Minä tilasin alkupalaksi Vähäsuolaista lohta, annos sisälsi yrttisalaattia, vihreitä herneitä, sitruunaöljyä, mansikoita, tilliä, vaniljamajoneesia. Tilasin graavilohen vaniljamajoneesilla siksi, että olen itsekin kokeillut vaniljan käyttöä suolaisissa ruuissa ja minua kiinnosti, miten Riben keittiömestari on vaniljaa käyttänyt. Graavilohi oli hyvin tuore ja vaniljamajoneesi hyvin mieto. Vaniljan maku oli lempeä ja aavistettava, mutta se oli olemassa. Lohen kanssa tarjottu vaniljamajoneesi oli niin maultaan kuin rakenteeltaan hyvin yhteensopiva silkkinen pehmeä suupala. Lohiviipaleiden päällä oli runsaasti salaattia. Yllätykseksi huomasin, että myös lohiviipaleitä oli paljon, koska niitä vaan tuli ja tuli salaatin alta piilosta esille. Loppujen lopuksi salaatti oli hyvin riittoisa ja Riben leivän kanssa ihana kevyt lounassalaatti jos haluaa tulla tänne sellaista syömään.
EST Kelner Tanel tuli küsima, kas me oleme valmis tegema tellimust? Tahtsin saada ôhtust vôimalikult palju ja sellepärast küsisin, mis teeb Ribest erilise ja mis on nende bravuur? ”Meil on head kodumaised toorained, prantuse tehnika ja vene kokk. Sellist kolmikut mujal linnas ei leidu,” tuli sulav vastus minule. Vôtsime veidi môtlemise aega, sest olin juba üsna rikkaliku menüü söönud kahe eelmise restoranikäigu ajal Crus ja Platzis ja homme ootas meid külaskäik kalarestorani City Marinasse. Pidi veidi môtlema, mida sellelt ôhtult vôtta. Ribe menüü restoranis on mitu korda väiksem kui netis olev ning sellepärast ei jäänud minule eriti palju vôimalusi tellimiseks. Mina tellisin eelroaks Graavilõhe, mis sisaldas ürdisalatit, rohelist hernest, sidruniõli, maasikaid, tilli, vanillimajoneesi. Tellisin graavilôhe vanillimajoneesiga sellepärast et olen isegi proovinud vanilli kasutamist soolastes toitudes ja mind huvitas, kuidas Ribe peakokk on vanillit kasutanud. Graavilôhe oli väga värske ja vanillimajonees väga kerge maitsega. Vanilli maitse oli nôrk ja aimatav, aga see oli olemas. Lôhega oli vanillimajonees nii maitsekoosluse kui struktuuri poolest hästi kokkusobiv siidine ja pehme suutäis. Lôheviilude peal oli rohkelt salatit. Üllatusena märkasin, et ka lôheviilusid selle all oli palju, sest neid tuli ja tuli salati alt esile. Lôppude lôpuks oli see rikkalik salat ja Ribe leivaga tore kerge lôunasöök kui soovitakse tulla sellist siia sööma.
FIN Ruth tilasi alkupalaksi Kampasimpukoita. Lautasella oli niiden lisäksi vielä kurkkua, avokadosalsaa, tilliä, wasabitahnaa, tapiokaa, makeita kirsikkatomaatteja.
EST Ruth tellis eelroaks Kammkarbid. Taldrikul oli nende lisaks kurki, avokaadosalsat, tilli, wasabi-kreemi, tapiocat, magusad kirsstomateid.
FIN Ruth tykkäsi erityisesti samettisesta avokadosalsasta. Riben kampasimpukat olivat erittäin mietoja maultaan, pehmeitä ja kermaisia, jos näin voi sanoa. Minulle tuli mahdollisuus vertailla niitä Platzin kampasimpukoihin, jotka olivat terävästi chilikastikkeella maustettuja. Kiinnostavaa, miten eri tavalla voi valmistaa samaa raaka-ainetta. Ruthin annoslautanen oli visuaalisesti hyvin kaunis. Ohuet pienet kurkkuviipalerullat olivat kuin filigraaneja koristeita lautasella niin, että herralla ravintolan seinällä olevassa taulussa kelpasi hyvin monokkelilla katsoa pikkutarkasti asetettua annoslautasta.
EST Ruthile meeldis väga sametine avokadosalsa. Ribe kammkarbid olid eriti kerged oma maitse poolest, pehmed ja kreemised kui nii vôib öelda. Minule tuli vôrdlusvôimalus Platzi kammkarpidega, mis olid teravalt chilikastmega maitsestatud. Huvitav oli näha, kuidas sama toorainet vôib kahel eri viisil valmistada. Ruthi eelroog oli visuaalselt väga kaunis. Ôhukesed väiksed kurgiviilurullid olid kui filigraan-kaunistused taldrikul, nii et restorani seinal pildil oleval härral kôrbas monokliga väga hästi vaadelda taldrikule pedantselt asetatud portsjonit.
FIN Alkuruoan jälkeen kävin kuvaamassa ravintolan alakerrassa, koska asiakkaita oli vielä vähän enkä halunnut myöhemmin häiritä toisten asiakkaiden illallista. Ravintolan privaattihuoneen seinällä oli kaunis naisen vartalon kuva Vanhan Tallinnan taustalla. Se tuli selväksi, että kaunista ja sensuaalista silmä(ruokaa) ravintola tarjoaa.
EST Eelroa järel käisin pildistamas restorani alumisel korrusel, sest kliente oli veel vähe ja ma ei tahtnud hiljem häirida teiste klientide ôhtut oma pildistamisega. Restorani privaatsaali seinal oli kaunis naise kehakuju Vana Tallinna taustaga. See oli minule selgeks tulnud, et kaunist ja sensuaalset (silma)rooga restoran pakub.
FIN Ribessa minua ruokabloggaajana puhuttelivat kaikkein eniten alakerran kuvat, joissa ihmisten päät olivat pyöreitä lautasia ja kädet leikkivät astioilla. Ruokabloggaajana keksin itse reseptejä ja analysoin toisten valmistamia ruokia. Ideat syntyvät päästä ja lopputulosta analysoivat aivot, ympyrä sulkeutuu. Ruoan laitto ja syöminen on aivotyötä. Mielestäni parhaat ravintolakuvat ikinä, mitä olen nähnyt. Ihastuin niihin täysin. Kuvat ovat valokuvaajan Heikki Laanen käsialaa.
EST Ribes kônetasid mind kui toidublogijat kôige rohkem alumise söögisaali pildid, kus inimeste pead olid ümarad taldrikud ja käed mängisid nôudega. Toidublogijana môtlen välja retsepte ja analüüsin teiste valmistatud toitu. Ideed sünnivad peast ja lôpptulemust analüüsivad ajud, ring sulgub. Toidu valmistamine ja söömine on môttetöö. Minu meelest on need pildid parimad restoranipildid, mida olen iganes näinud. Armusin nendesse täiesti ära. Piltide autor on Heikki Laan.
FIN Vielä alakerran kuvia. Riben metallityöt on tehnyt Jüri Roosa ja ravintolan sisustusarkkitehti on Katrin Koljak.
EST Veel alumise korruse pilte. Ribe metallitööd on teinud Jüri Roosa ja restorani sisekujundaja on Katrin Koljak.
FIN Fiiniä tunnelma myös naisten toaletissa.
EST Peent ôhkonda ka naiste tualetis.
FIN Pääruoaksi päätin lopuksi tilata Glaseerattua porsaanfileetä ja ajattelin, että ilta romahtaa nyt tähän. Syön sianlihaa hienossa ravintolassa, vaikka pitäisi kokea jotain erikoista. Toisin kävi, en tule ikinä katumaan päätöstä, koska se oli parasta possua, mitä olen ikinä syönyt. Sen maku oli niin hento, makeahko, rakenne pehmeä ja suussa sulava. Lautasella oli vielä uusia perunoita, pinaattikiinankaalia, soijapapuja, piparjuuri- crème fraîchea, marinoitua sipulia, ponzu-kastiketta. Tarjoilija Eduard Mihhailov esitteli minulle annoksen ja kaatoi kastikekannusta pöydässä ponzu-kastikkeen annoksen päälle. Se oli hyvin mieleenjäävä ja atraktiivinen esitys. Näen vieläkin silmieni edessä Eduardin kättä valkoisessa hansikassa esittelemässä ateriaa. Keskityin ruoka-annokseen ja havaitsin, miten lautasella oli eestiläinen perinneruoka, perunat, possu, kaali, sinappi ja piparjuuri, mutta täällä trendikkäässä ranskalaisessa muodossa ja olin ällistynyt siitä, että näin voi meidän juhlapöydän klassikon nähdä ja valmistaa. Sanottakoon, että perunat, uunissa paistettu possukylki, hapankaali, sinappi ja piparjuuri kuuluvat eestiläiseen pöytään. Jos synnyt eestiläiseksi, et voi olla syömättä hapankaalia, possua ja perunaa, koska ne ovat eestiläisen ruokapöydän Pyhä Kolmio. Tavanomaisesti on se hyvin raskasta ruokaa, mutta täällä se oli kevyemmässä muodossa ja hapankaali oli korvattu pinaattikiinankaalilla. Sinapinsiemenet olivat keittiössä marinoituja. Lähetin pääruoasta terveiset keittiöön. Tietenkin se kaikki oli erittäin hyvää ja tunnistin jo keittiömestarin ruokakäsialan. Täällä on kaikki mietoa, hentoa, hienorakenteista ja moussemaista suussa sulavaa ruokaa. Kun kotona ajattelin, miten suuresta urakastani selviän, mitä oikein menen etsimään, ryhdynkö ravintolakriitikoksi? Sitten ajattelin, että menen vaan keittiömestarin makumatkaan mukaan ja koen, minkälainen on hänen ruokavisionsa. Olen itsekin kuitenkin sen verran suuri ruoanlaittaja, että tiedän, miten monella tavalla voi maustaa ja periaatteessa se on puhuttelevaa, mitä halutaan tuoda ruoassa esille ja miten? Olivatko Riben maut liian hentoja, liian maustamisen äärirajoilla olevia? Gramma vähemmän ja enää mausteet eivät maistu! Kirjoitan postauksen tekstiä puolitoista kuukautta myöhemmin ja kaikki mieleenjääneet maut palasivat makumuistiini. Ne ovat tallessa ja huomaan, miten haluan niitä lisää. Voi tulla riippuvaiseksi myös miedoista mauista. Siksi suosittelen Ribea ihmisille jotka osaavat arvostaa fiinistelyä ja tuntevat vielä mausteiden makuja niiden äärirajoilla. Se on sama kuin kapellimestarin sävelkorva, joka kuulee korkeat nuotit ja osaa johtaa sen mukaan orkesteria. Nyt tässä ei pidä ajatella, että ruoka Ribessa on vähämausteista ja mautonta. Päinvastoin, se on mielestäni taitavasti maustettua ja kyllä minunkin lautasilla nousi esille vahvempia makuja, mutta puhun nyt kokonaisvaikutelmasta.
Mutta jos haluaa soundia lisää, sitten sitä saa. Naistarjoilija kävi jättimyllyjen kanssa kysymässä, haluammeko suolaa ja pippuria lisää. Minä en halunnut. ”Oikea päätös, pitää luottaa keittiömestarin makuun,” ilmoitti naistarjoilija minulle. Juuri näin se on.
EST Pearoaks otsustasin tellida Glasuuritud seafilee ja môtlesin, et kogu ôhtu ebaônnestub sellega. Söön siin ainult sealiha, kuigi peaks proovima midagi erakordset. Teisiti käis, ja ma ei kahetse kunagi oma otsust, sest see oli parim pôrsas, mida ma olen söönud. Selle maitse oli ôrn, veidi magus, struktuur pehme ja suus sulav. Taldrikul oli veel värskeid kartuleid, paksoid, mädarõigaka crème fraîche’i, marineeritud sibulaid, ponzu-kastet, rohelise herne kreemi. Kelner Eduard esitles minule valgetes kinnastes rooga ja kallas lauas toidu peale ponzu-kastet. See oli väga meeldejääv ja atraktiivne esitlus. Näen veelgi silmade ees Eduardi valgeid kindaid esitlemas toitu. Keskendusin portsjonisse ja märkasin, kuidas taldrikul oli eesti rahvustoit, kartulid, sealiha, kapsas, sinep ja mädarôigas, aga siin trendikal prantuse moel ja olin sônatuks löödud, et nii vôib eesti rahvustoitu näha ja valmistada. Olgu öeldud, et kartul, ahjus küpsetatud seakülg, hapukapsas, sinep ja mädarôigas kuuluvad eestlaste söögilauale. Kui sünnid eestlaseks, siis ei vôi olla söömata hapukapsast, sealiha ja kartulit, sest need on eestlaste toidulaua Püha Kolmainsus. Traditsiooniliselt on see väga raske toit, aga siin taldrikul oli see kergendatud vormis ning hapukapsas oli vahetatud välja paksoiga. Sinepiseemned olid köögis marineeritud. Saatsin selles portsjoni eest oma tervitused kööki. Muidugi oli pearoog hea ja tundsin juba ära peakoka toidutegemise käekirja. Siin on kôik kergem, ôrnem, peenema struktuuriga ja moussesarnane suus sulav toit. Kui ma kodus môtlesin, et kuidas ma suure tööga hakkama saan? Mida ma lähen otsima? Kas hakkan restoranikriitikuks? Siis otustasin, et jälgin peakoka maitseteekonda ja üritan aru saada, mis on tema toidunägemus. Olen ise nii palju toitu valmistanud, et saan aru, kui mitmel viisil vôib seda valmistada ja pôhimôtteliselt on oluline see, mida tahetakse esile tuua. Kas Ribe maitsed olid liiga ôrnad ja olematud, liiga maitsestamise piirjoonel olevad? Gramm vähem ja enam maitseainete maitseid ei tunne! Kirjutan postituse teksti poolteist kuud hiljem ja kôik meeldejäävad maitsed tulevad mu maitsemälus esile. Need on säilunud ja märkan, kuidas ma tahan neid juurde saada. Sellepärast soovitan Ribet inimestele, kes oskavad hinnata peenutsevaid maitseid ja tunnevad veel maitseainete maitseid nende piirimaal. See on sama kui dirigendi kôrv, mis kuuleb kôrgeid noote ja oskab nende järgi juhatada orkestrit. Nüüd ei pea môtlema, et toit Ribes oli vähemaitsestud ja maitsetu. Vastupidi, see oli minu meelest väga oskuslikult maistetatud ja minugi ees olevatelt taldrikutelt tôusis esile tugevamaid maitseid. Kirjutan nüüd üldmuljest.
Aga kui klient Ribes soovis lisamaitset taldrikule, siis ta selle sai. Naiskelner käis hiigelveskitega saalis ringi ja küsis, kas soovime lisa soola ja pipart. Mina ei soovinud. ”Ôige otsus, peab lootma peakoka maitset,” teatas naiskelner minule. Just, nii see on.
FIN Sama mieto makulinja jatkui Ruthin lautasella. Hän tilasi pääruoaksi Paahdettua kuskusia. Kun tarjoilija toi lautasen pöytään, tuli suustamme spontaanisti ”Wow!”, koska yhtäkkiä olisi kuin Etelä-Ranskan aurinko tullut esille. Tämä oli kaiken kaikkiaan hyvin herkullista kasvisruokaa näkö- ja makuaistille ja siinä maistui vihannesten tuore maku. Ruth tykkäsi porkkanapyreestä lautasen reunoilla, valitettavasti sitä vain oli liian vähän. Hän olisi halunnut lisää.
EST Sama kerge maitseliin jätkus Ruthi taldrikul. Ta tellis pearoaks Praetud cous cous’i. Kui Kelner tôi taldriku lauale, siis tuli meie suust spontaanselt ”Wow!”, sest ühtäkki oleks kui Lôuna- Prantuse päike tulnud esile. See on väga maitsev taimetoit nii oma välimuselt kui maitselt ja selles oli tunda juurviljade värskust. Ruthile meeldis porgandipüree taldriku äärtel ja kahjuks oli seda liiga vähe. Oleks soovinud juurde.
FIN Tietenkin tarjottiin kaikkien niiden ruokien kanssa sopivia viinejä. Se paletti meni minulla sen verran kirjavaksi, että listaan tähän mitä juotiin: NV Tribaut Schloesser 1er Cru Brut 56:ta , 2012 Riesling Trocken, Weingut Leitz 29:ä , 2012 Grüner Veltliner Vom Urgestein, Weingut Türk, Kremstal:ia, 2006 Vino Nobile di Montepulciano Riserva, Il Conventino, Toscana:a, Ja ravintolassa juotujen viinipullojen korkit päätyivät korkkimereen ikkunalle.
EST Muidugi serveeriti meile toitudega sobivaid jooke. See palett läks minule kirjuks ja märgin ainult ära, mida tuli joodud: NV Tribaut Schloesser 1er Cru Brut 56:t , 2012 Riesling Trocken, Weingut Leitz 29:t , 2012 Grüner Veltliner Vom Urgestein, Weingut Türk, Kremstal:it, 2006 Vino Nobile di Montepulciano Riserva, Il Conventino, Toscana:t,. Ja restoranis ärajoodud veinipudelite pudelite korgid jôudsid korgimerre aknasüvendisse.
FIN Meitä yllätti, että alkupalan ja pääruoan jälkeen oli meillä vatsa täynnä ja ilmoitimme tarjoilijalle, että haluamme pitää tauon syömisessä. Istuimme, joimme shampanjaa, juttelimme ja katsoimme ympärillemme.
EST Meid üllatas, et pearoa järgi olid meil kôhud niivôrd täis, et teatasime kelneritele, et soovime pidada pausi söömises. Istusime, jôime shampanjat, vestlesime ja vaatasime enda ümber ringi.
FIN Ravintolan yläkerran pöydät olivat täynnä. Ruthin selän takana istui vaatteista päätellen suomalaisia naisia. Vaatteista huomasi, että he olivat ravintolailtaa varten pukeutuneet juhlallisiin kesävaatteisiin. Minun selkäni takana istui kahden hengen pöydässä todennäköisesti japanilaisia turisteja käytännöllisissä kävelyvaatteissa ja rappukaiteiden toisella puolella istui suomalainen lapsiperhe. Yksi lapsi oli vielä ihan pieni ja söi omaa soseruokaa. Kysyin naistarjolijalta kun hän käveli minusta ohi, että mitä lapsille tarjotaan ravintolassa, koska en huomannut lasten ruokalistaa. ”Mutta meillä on kermaista kanaa ja ruokalistalta voi eri ainesosista valita lasten annoksen.” Sepäs mainiota. Meidän pöydän ohi käveli tiiviissä tahdissa tarjoilijoita terassin, yläkerran salin välissä ja menivät rappusia alas, koska alakerran kautta pääsi keittiön. Kaikesta näki, että tarjoilijoilla riitti sinä iltana töitä. Ruthia häiritsi tarjoilijoiden jatkuva ohikulkeminen ja hän istui selkä ulko-ovea päin. Minä taas tykkäsin, että oli niin vilkasta, koska se mielestäni loi tunnelman kulkevasta ravintolaillasta, minä istuin kasvot ulko-ovea ja ala-aulaa päin ja minun oli hyvä seurata menoa. Pahoittelin, koska minun pyynnöstä saimme ravintolan kulmapöydän. Pyysin sitä, että voisin rauhallisesti istua, tehdä muistiinpanoja enkä häiritsisi ravintolan vieraita. Näin erilaiset sitten voivat olla asiakkaiden näkökulmat illan tunnelmasta ja lopuksi rentoutui Ruthkin ja viihtyi hyvin. Laitan postaukseen vähän tärähtäneet kuvat, joissa tarjoilijat ovat liikkeessä, koska ne kuvaavat mielestäni hyvin heidän työtään sinä iltana.
EST Restorani ülemise korruse lauad olid külastajaid täis. Ruthi selja taga lauas istusid riiete järgi otsustades soome naised. Riietuse järgi vôis otsustada, et nad on selle restoraniôhtu jaoks ennast sättinud ja riietunud pidulikematesse suve peoriietesse. Minu selja taga istuisid kahekohalises lauas tôenäöliselt Jaapani turistid vabas tänavariietuses. Trepikäsipuude taga teisel pool saali istus soome lastega pere. Üks laps oli veel nii väike, et sôi oma püreetoitu. Küsisin naiskelnerilt kui ta kôndis minust mööda, et mida lastele restoranis pakutakse, sest ma ei näinud menüüs lastemenüüd. ”Aga meil on koorest kanaa ja menüüst vôib erinevatest koostisosadest tellida laste portsjoni.” See oli suurepärane. Meie lauast kôndisid kiirustades mööda kelnerid terassi, ülemise korruse vahel ja treppidest alla alumisele korrusele, kust pääses kööki. Kôigest märkas, et kelneritel piisas sellel ôhtul tööd. Ruthi häiris kelnerite pidev möödakôndimine ja tema istus seljaga välisukse suunas. Minule jälle meeldis, et oli nii vilgas, sest see lôi meeleolu sujuvast restoraniôhtust ja mina istusin näoga välisukse suunas ja sain jälgida nurgast saalis toimuvat. Vabandasin, sest minu pärast me istusime nurgalauas. Tellisin endale selle, et saaksin rahulikumalt jälgida toimuvat ja tema märkmeid häiritsemata restoranikülalisi. Nii erinevad on siis kahe inimese muljed ühest ôhtust, aga lôpuks harjus Ruthgi ôhtu meeleoluga ära ja tundis ennast hästi. Panen siia postitusse ebaselged pildid kelneritest sellepärast, et nad olid pidevalt liikumas ja minu arust iseloomustavad hästi kelnerite tööd sellel ôhtul.
FIN Meidän syömistauon aikana siivottiin pöytä. Vietiin leipä ja levitteet pois sekä pyyhittiin fiinisti muruset pöydältä. Valitettavasti eivät jäänet kuviin kauniit ja suloiset naistarjoilijat, mutta haluan kuitenkin mainita, että meitä palvelivat Kadri Sômer ja Karin Kens.
EST Meie söömisepausi ajal koristati laud ära. Viidi ära leib ja määrded ning nii peenelt pühiti laudlinalt leivamurud ära. Kahjuks ei jäänud piltidele kaunid ja armsad naiskelnerid, aga meid teenindasid naiskelnerid Kadri Sômer ja Karin Kens.
FIN Ihan kuin joku olisi lukenut meidän ajatuksia, että nyt voisi syödä jälkiruoan, tuotiin se pöytään. Minä tilasin Suklaan, mikä sisälsi erilaisia pieni annospaloja suklaasta (Lämmin suklaafondantti, jäädytettyä suklaamoussea, kaakao- crème fraîchea, suklaarouhetta, suolakaramellijäätelöä). Jälkiruokalautasella oli kaikki hyvää, mutta kun yksi nousee ylivoimaiseksi, sitten se vie huomion ja näin kiinnitti minun huomion suolakaramellijäätelö. Se oli jotain jännää ja erikoista sekä sopi tasapainottamaan muuten niin makeaa jälkiruokaa.
EST Nagu keegi oleks lugenud meie môtteid, et nüüd vôiks süüa magustoitu, ja samal hetkel toodi magustoit lauale. Mina tellisin Shokolaadi, mis sisaldas väikseid portsjone shokolaadist ( sooja šokolaadi-fondant’et, külmutatud šokolaadivahtu, kakao crème fraîche’t, šokolaadipuru, soolakaramelli jäätist). Magustoitutaldrikul maitses kôik minule, aga kui üks tôuseb nii ülekaalukalt teistest esile, siis see viib tähelepanu endale ja nii köitis minu tähelepanu soolakaramellijäätis. See oli midagi pônevat ja erilist ning sobis tasakaalustama muidu nii magusat magustoitu.
FIN Ruth tilasi jälkiruoaksi Marjapurkin (sisälsi Anglaise-tahnaa, kauden marjoja, amarettokeksejä, mustaviinimarjasorbettia, malto-vaahtoa). Ruth tykkäsi eniten malto-vaahdosta, mutta minä maistelin mustaviinimarjasorbettia, joka oli taas hyvin hienorakenteinen ja kreeminen. Meidän illallinen oli loppusuoralla ja päätimme tilata vielä kahvia ja teetä. Ribessa on hyvin laaja teevalikoima. Ruthille aiheutti se valinnan vaikeuksia ja avulias naistarjoilija suositteli Marjapurkin kanssa karamelliteetä.
EST Ruth tellis magustoiduks Marjapurgi (sisaldas Crème anglaise’i, hooaja marju, Amaretto küpsiseid, mustasõstrasorbee’d ja malto-lund). Ruthile meeldis kôige enam malto-lumi, aga mina maitsesin mustsôstrasorbeed, mis s iin oli jälle väga peenestruktuuriga ja kreemjas. Meie ôhtusöök oli finaalis ja otsustasime tellida veel kohvi ja tee. Ribes on väga rikkalik valik teesorte. Ruthile tuli raskusi valiku tegemisega ja abivalmis naiskelner soovitas Marjapurgiga juua karamelliteed.
FIN ”Huomasit, miten täällä tarjoilijat ottivat alusta alkaen meitä omaan otteeseen ja johtivat läpi illallisen,” sanoi Ruth. Huomasin kyllä, koska palveluketju oli saumaton ja jos me emme osanneet tehdä valintapäätöksiä, sitten tarjoilijat ehdottivat ja laittoivat illallisen uudestaan käyntiin. Siitä jäi hyvin mukava ja helpottunut olo, koska niin hienossa ravintolassa vähän jännittää, osaako kaikkea ja oletko kaikessa pätevä? Esimerkiksi juomalista on minulle hepreaa. ”Me emme saa tavanomaista palvelua,” epäili Ruth. Minä taas kurkistin ympärille ja seurasin, minkälaista palvelua saavat toiset ravintolavieraat. ”Minusta taas tuntuu, että täällä on hyvin standardisoitunut saman kaavan mukainen palvelu kaikille, toki tilannekohtainen.” Jos lukija on lukenut minun edellisiä postauksia CG:n ravintolista Crusta ja Platzista, niin olen sielläkin avokätisesti kehunut niiden palvelulaatua ja se ei ole mikään sattuma, vaan suuren työn tulos. Nimenomaan 7 vuotta sitten perustivat entiset Olympia-hotellin tarjoilijat herrat Argo Koppa, Margus Linkgreim ja Veiko Treumann Ribe-ravintolan, koska halusivat tarjota hyvää palvelua hyvässä ravintolassa. Ja vaikka herrat eivät itse enää ole tarjolijoina töissä, heidän perintö elää nykyisessä palvelukulttuurissa edelleen ja kaikki CG:n tarjoilijat saavat yhtiön sisäisen koulutuksen. Ja kyllä sen huomaa, kaikissa ravintoloissa, joissa söin. Tässä Ribessa se korostui erityisesti. Voisi sanoa, että illan aikana nousivat esille tarjoilijoiden omat persoonat ja he eivät jääneet pelkiksi nimettömiksi statisteiksi kokonaisessa ravintolan paletissa. He olivat erinomainen keittiön käyntikortti asiakkaille ja loivat omalla palvelulla ravintolan.
EST ”Kas panid tähele, kuidas kelnerid vôtsid meid algusest alates oma kindlasse haardesse ja juhatasid meid läbi ôhtusöögi,” ütles Ruth. Panin küll tähele, sest teeninduskett töötas kogu aeg ja oli veatu ja siis kui me ei oskanud teha valikuid, siis kelnerid tegid ettepanekuid ja lükkasid ôhtusöögi jälle käima. Sellest jäi hea ja kergendunud mulje sisse, sest veidi nii peenes restoranis närveerib, kas ikka oskad olla tasemel? Näiteks joogikaart on minule heebrea. ”Me ei saa just tavalist teenindust,” kahtlustas Ruth. Mina jälle piilusin enda ümber ringi ja jälgisin, millist teenindust teised restoranikliendid saavad. ” Minule jälle tundub, et siin on väga standariseerunud teenindus samasuguse malli järgi kôigile, muidugi see sôltub veidi olukorrast.” Kui lugejad on tutvunud minu eelmiste postitsutega CG:i restoranidest Cru ja Platz, siis olen nendesgi heldelt kiitnud teeninduse taset ja see ei ole juhus, vaid suure töö tulemus. Nimelt 7 aastat tagasi asutasid endised Olümpia hotelli kelnerid härrad Argo Koppa, Margus Linkgreim ja Veiko Treumann Ribe restorani, sest tahtsid pakkuda head teenindust heas restoranis ja kuigi härrad ise enam ei tööta kelneritena, nende pärand elab edasi ja kôik CG:i kelnerid saavad ettevôtte sisekoolituse. Ja seda märkab kôikides CG:i restoranides, kus söin. Siin Ribes see tuli kôige selgemalt esile. Vôib öelda, et ôhtu jooskul kerkisid esile kelnerite omad isiksused ja nad ei jäänud nimetuteks statistideks restorani paletis. Vastupidi, nad olid suurepärased köögi visiitkaardid klientidele ja tegid oma teenindusega restorani.
FIN Kotona luin netistä minkälaista keskustelua käydään Ribesta. Eestissä rakastetaan seurata Viron makujen lista ravintoloiden TOP 50:stä ja siellä kehutaan, miten Ribe muuttuu vuosi vuodelta paremmaksi kuin hyvä viini. Eestissä ei ole vielä Michelin tähden ravintolaa, mutta Eestin Kulinaariainstituutin puheenjohtaja Dmitri Demjanovin arvion mukaan on muutama vahvaa ehdokasta sitä varten olemassa. Silloin kun Michelin reitti avautuu Eestissä, on siellä liuta ravintoloita ehdolla. Ainakin nettikeskusteluissa asiakkaat haluavat Ribelle Michelin tähteä. Suomalaisetkin ovat ottaneet paljon kantaa Ribesta ja huomasin Reseptitaivaassa kirjoituksen siitä, miten kirjoittajan mielestä Ribe on lähellä täydellisyyttä, vaan se viimeinen ”kick” on jäänyt haaveksi, koska kirjoittaja olisi halunnut enemmän suolaa ja enemmän sokeria… Minä en ole minkäänlainen Michelin asiantuntija, minä menin keittiömestarin makumatkaan mukaan, enkä osaa kaivata siinä matkalla mitään lisää. Nyt kirjoittamisen aikana tuli niihin mietoihin makuihin himo ja haluaisin saada niitä lisää. Minä katsoin ravintolan kokonaisuutta, ruokaa, palvelua ja ilmapiiriä sekä sen perusteella mielestäni Riben mauissa pitääkin olla hentoa ja sensuellia sävyä läpi ruokalistan, koska se on ravintolan idea. Niin kaunista pyykkilautasileää vatsaa hemmotellaan hyvin hienovaraisesti...
EST Kodus lugesin, millist vestlust käiakse Ribest internetis. Eestis armastatakse jälgida Eesti maitsete liste restoranide TOP 50:st ja seal kiidetakse, kuidas Ribe muutub aasta aastalt paremaks nagu hea vein. Eestis ei ole veel Michelin tähe restorani, aga Eesti Kulinaariainstituudi president Dmitri Demjanovi arvestuse järgi peaks Eestis olema môni tugev kandidaat selle jaoks olemas. Siis kui Michelin teekond Eestisse avaneb, on seal liuatäis restorane kandideerimas. Vähemalt internettvestlustes kliendid soovivad Ribele Michelin tähte. Soomlasedki on palju kirjutanud Ribest ja panin tähele Reseptitaivas kirjutist sellest, kuidas kirjutaja meelest Ribe on täiuslikusse lähedal, ainult see viimane ”kick” on jäänud unelmaks, sest kirjutaja oleks soovinud rohkem soola ja rohkem suhkrut…. Mina ei ole mingisugune Michelin ekspert, mina läksin peakoka maitsematkaga kaasa ja ei oska igatseda midagi juurde sellel matkal. Nüüd kirjutamise ajal tuli isu nende ôrnade maitsete järele ja tahakasin neid uuesti kogeda. Mina vaatasin restorani tervikut, toitu, teenindust, atmosfääri ning selle järgi vaadates minu meelest Ribe maitsetes peabgi olema sensuaalset ja ôrna tooni läbi kogu menüü, sest see on restorani idee. Nii kaunist laudsiledat kôhtu hellitatakse väga peenetundeliselt...
FIN Meidän mielestä sinä heinäkuun lauantai-iltana keittiö ja ravintolan henkilökunta svengasi jazzin rytmissä. Volyymiä voi aina säätää lisää tai vähentää. Silloin kun tarjolija Tanel toi keittiön kiitoksen, suklaatryfelit brandylla ja hunajalla pöytään, ja ilmoitti, että suklaa sisältää brandya niin vähän, ettei siitä humallu, halusin sanoa: ”Kuule, olen teistä jo muutenkin humaltunut, brandya enää tässä ei tarvita.”
EST Meie meelest sellel 20.juuli laupäeva ôhtul restorani köök ja personal swingis jazzi rütmis. Vôimsust vôib alati lisada vôi vähendada. Siis kui kelner Tanel tôi meile köögi tänud, shokolaaditrühvid brandy ja meega, lauale ja teatas, et shokolaad sisaldab nii vähe brandyt, et sellest ei jää joobesse, tahtsin talle öelda:” Kuule, olen teist juba joobes, brandyt enam siin ei vajata.”
FIN En osa sanoa muuta kuin, että Michelin tähti on varmasti tervetullut tähän ravintolaan ja Luoja ainoana sen tietää, kohtaavatko Michelin tähti ja Ribe toisensa. Minä sanon vaan: ”Ribe, c’est la vie!” ja näin 3 cm jalat maasta astelin kevyesti ravintolasta ulos vanhan kaupungin kadulle. Mikä maa? Mikä planeetta? Mihin tästä eteenpäin?
EST Ei oska öelda muud, kui Michelin täht on Ribesse kindlasti teretulnud ja Looja ainukesena teab, kas Michelin täht ja Ribe kohtuvad? Mina ütlen ainult seda: ”Ribe, c’est la vie!” ja nii 3 cm jalad maapinnast lahti astusin kergelt välja restoranist vanalinna tänavale. Mis maa? Mis planeet? Kuhu siit edasi?
FIN Tulossa City Marina.
EST Tulemas City Marina.
Illallisen bloggarille ja avecille tarjosi - Ôhtusöögi blogijale ja avecile pakkus: Ribe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti