Tämä ohje on jäänyt reseptikansion väliin pyörimään jo kesästä alkaen kun kokeilin vaniljan käyttöä suolaisissa ruuissa. Näin kerran televisiosta, miten juuri vasikanlihan mausteena käytettiin vaniljaa. Se kuulosti niin jännältä, että päätin itsekin kotona kokeilla vaniljan käyttöä liharuuissa ja ihan sattumalta oli meidän lähikaupassamme myynnissä vasikanlihaa. Keväällä valmistin vasikanlihaa vaniljaisessa punaviinikastikkeessa ja kesällä vaniljaisessa kermakastikkeessa sekä nyt tämän kokeilun jälkeen voin sanoa, että vanilja on erittäin hyvä lihan mauste, koska se antaa lihalle pehmeän ja syvemmän maun. Suu on syömisen jälkeen vähän kuin paikallispuudutuksen jälkeen pikkasen tunnoton.
Teen tähän väliin välispiikin omasta kirjoittamisen ja ruokien makujen kuvaamisen tyylistä. Sain muutama postausta sitten yhden sarkastisen eestinkielisen kommentin, missä kirjoittaja epäili minua nauttineen jonkunlaisia huumausaineita, koska teksti oli hänen mielestään niin typerä. Se oli sen verran ala-arvoinen kommentti, että poistin sen blogista. Kommentti kommentiksi, enkä ihmettele, että piikittelevä kommentti tuli juuri eestinkielisenä, mutta en halua kirjoittaa siitä.
Haluan kirjoittaa omasta kirjoittamisen tyylistään, koska toden totta on näin, että en ole enää sama ihminen kuin 3,5 vuotta sitten, silloin, kun aloitin ruokablogilla. Muutos on tapahtunut vuosien varrella ja itsellekin huomaamatta. Mausteet, yrtit, raaka-aineiden värit, ruokien tuoksut, värit ja maut, ruoan kuvaaminen ja kuvakäsittely tietokoneella, erilaisten makujen ja makuyhdistelmien miettiminen, televisiosta kokkiohjelmien seuraaminen, keittokirjojen lukeminen jne., ne kaikki ovat muokanneet ja avanneet minua uudella tavalla. Yhtäkkiä huomasin, miten teen työtä aistien kanssa, koska niin miten hyvin tiedetään jos arvioidaan ruokaa, sitten ensimmäisenä sen tuoksua, sitten ulkonäköä ja lopuksi makua. Blogissa on mahdollisuus tuoda esille ensisijaisesti ruuan ulkonäköä kuvan kautta ja sitten kuvata sanoilla sen makua ja tuoksua. Tietenkin kun vuodesta toiseen kirjoittaa ruuasta, silloin ei voi käyttää vaan sanoja ”se on hyvä” ja ”nam-nam”.
Olen seurannut kokkiohjelmia ja ulkomaisissa ohjelmissa juontajat, tv-kokit, tuomariston jäsenet jne. käyttävät hyvinkin värikkäitä ilmaisuja ja sanoja kuvaamaan ruokaa. He korostavat sanoja intensiivisellä kehonkielellä, hyvin emotsionaalisilla eleillä ja ovat täysillä mukana toiminnassa. He ovat vapaita, avoimia ja hyvin ammattitaitoisia. Ei ole enää mitään uutta, että ruuan valmistamista verrataan musiikkiin tai taiteeseen. Valkosipuli on ”basso”, ”maut soivat suussa”, ”maut räjäyttävät tajunnan”, ”suussa tapahtuu jotain maagista”, ruoan valmistamisen oikea rytmittäminen on hyvin tärkeä, kokonaisuus pitää tarjota huippumakuelämyksen. Englanninkielisissä ohjelmissa kuulee usein kiroilemista ja käydään ylikierroksilla. Tällä hetkellä olen koukussa MasterChef Australian 3. tuotantokauteen. Blogissa ei ole mahdollista käyttää kehonkieltä, jäävät vaan kuvat ja sanat. Minä sentään en kiroile ja ylikierroksia käyn tasoittamassa lenkkipolulla. Palautusjuomaksi juon lasillisen maitoa. Muuten en jaksaisi sitä työtä tehdä. Niin, että minun pääni on täynnä makuja ja lenkkipolulta saatua happea ja täältä ei kannata odottaa kaunokirjallisuuden tasoista tekstiä.
Vanilja suolaisten ruokien mausteena on yksi helppo tapa kokeilla pippurin, laakerinlehden ja suolan lisäksi eksoottisia mausteita liharuokien käytössä ja laajentaa näin tajuntaa. Tervetuloa avoimien ihmisten joukkoon!!!
Valmistin lihan lisukkeeksi vaihtoehtoisesti bataattisosetta (perunasoseen valmistamisen periaatteella), mikä tuli kyllä vähän kuin vauvaruoka, mutta oli hyvä pehmeämakuisen kermakastikkeen kanssa. Toiseksi lisukkeeksi en keksinyt muuta kuin laitoin pienessä uunivuoassa kirsikkatomaatteja yrttiöljyn kera uuniin (250 g kirsikkatomaatteja, oliiviöljyä, oreganoa, suolaa, pippuria, 225 astetta, uunin keskitaso ja 30 minuuttia). Aika hyvä sekin tuli.
2-3 annosta
Valmistus 2 tuntia
600 g vasikan paahtopaistia
7 dl vettä
2 rkl vehnäjauhoja
½ vaniljatanko + siemenet
1 pkt / 28 g nautanlihan fondia
kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
2 salottisipulia
1 iso valkosipulin kynsi
nippu tuoretta timjamia
nippu tuoretta salviaa
nippu tuoretta oreganoa
2 dl kuohukermaa
ruokaöljyä tai voita
tarvittaessa vaaleta kastikkeen suurustetta
Kuori sipuli ja valkosipuli. Paloittele ne.
Huuhtele lihapala kylmällä vedellä ja kuivaa se talouspaperilla (painaa paperia lihan päällä, vesi imeytyy lihasta paperiin). Leikkaa lihasta suuremmat samankokoiset kuutiot (3x3 cm). Ripottele lihapalojen pinnalle ohut kerros vehnäjauhoja ja ruskista liha kuumalla pannulla öljyssä tai voissa sekä nostaa kattilaan. Huuhtele paistinpannu vedellä sekä kaada vesi kattilaan lihan päälle. Silloin kun veden pinnalle nousee vaahtoa, kuori se pois, näin liemi jää kirkas. Leikkaa vaniljatanko pitkittäin halki, kaavi veitsenterällä siemen pois sekä lisää molemmat, niin vaniljatanko kuin siemenet liemen joukkoon. Lisää myös muut mausteet, naudanlihan fondi, sipuli ja valkosipuli sekä hauduta lihaa noin 1 tunti keskilämmöllä. Nosta vaniljatanko liemestä ulos. Lisää kerma ja hauduta lisää kunnes liha on murea ja kypsä.
Nosta reikäkauhalla lihapalat liemestä lautaselle sekä siivilöi liemi. Kaada liemi kattilaan takaisin ja lisää vispilällä kastiketta sekoittaen kastikkeen suurustetta kunnes olet saanut tasaisen riittävän joustavan ja paksun kastikkeen. Anna poreilla muutaman hetken ja lisää kastikkeen joukkoon lihapalat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Anna poreilla muutaman hetken ja nosta kattila liedeltä pois.
Tarjoile bataatti- tai perunamuusin sekä uunissa paistettujen kirsikkatomaattien kera.
***
See retsept on jäänud suvest alates retseptikaante vahele, kui proovisin vanilli kasutamist soolaste toitude valmistamisel. Nägin üks kord televiisorist, kuidas just vasikaliha maitseainena kasutati vanillit. See tundus nii pônevana, et otsustasin isegi kodus katsetada vanillit lihatoitude valmistamisel. Täiesti juhuslikult oli meie lähipoes müügil vasikaliha. Kevadel valmistasin vasikaliha vanillises punase veini kastmes ja suvel vanillises koorekastmes ning nüüd selle proovimise järel vôin öelda, et vanilli sobib väga hästi soolase lihatoidu maitseaineks, sest see annab lihale pehme ja sügavama maitse. Suu on söömise järgi nagu kohaliku tuimestuse järgi veidi tuim.
Teen siin kohal väikse vaherepliigi oma kirjutamise ja toitude maitsete kirjeldamise stiilist. Sain môned postitused tagasi ühe sarkastilise eestikeelse kommentaari, kus kirjutaja kahtles, et olen nautinud mingisuguseid narkootilisi aineid, sest tekst on niivôrd jabur. See oli niivôrd halvustav kommentaar, et eemaldasin selle blogist. Kommentaar kommentaariks ja ma ei imesta üldse, et just eestikeelsena selline kommentaar tuli, aga sellest ei taha ma kirjutada.
Tahan kirjutada oma kirjutamise stiilist, sest tôesti nii on käinud, et ma ei ole enam see inimene, kes olin 3,5 aastat tagasi, siis kui alustasin blogiga. Muutus on tulnud aastate jooksul ja endalegi märkamatult. Maitseained, ürdid, toorained, toitude lôhnad, värvid, maitsed, toidu pildistamine ja nende käsitlemine arvutil, erinevate maitsete ja maitseühenduste väljamôtlemine, televiisorist köögisaadete vaatamine, kokaraamatute lugemine jne., need kôik on kujundanud ja avanud mind uuel moel. Korraga märkasin, kuidas teen tööd aistingutega, sest nagu väga hästi teatakse, et siis kui analüüsitakse toitu, siis esimesena selle lôhna, seejärel väljanägemist ja lôpuks maitset. Blogis on vôimalus esitleda ennekôike toidu väljanägemist pildi kaudu ja siis sônadega kirjeldada selle maitset ja lôhna. Muidugi kui aastast teise kirjutada toidust, siis ei vôi kasutada ainult sônu ”see oli hea” ja ”nami-nami”.
Olen jälginud kokasaateid ja välismaa saadetes saatejuhid, telekokad, zürii liikmed jne. kasutavad vägagi värvilisi väljendeid ja sônu toidu kirjeldamisel. Lisaks nad rôhutavad kôike intensiivselt oma kehakeelega, väga emotsionaalse miimikaga ja on täie hingega tegevuses sees. Nad on vabad, avatud ja väga profesionaalsed. Ei ole enam midagi uut, et toidu valmistamist vôrreldakse muusikaga vôi kunstiga. Küüslauk on ”basskitarr”, ”maitsed helisevad suus”, ”maitsed plahvatavad taju”, ”suus toimub midagi maagilist”, toidu valmistamise ôige rütmitamine on väga tähtis, tervik peab pakkuma maitse-elamuste kulminatsiooni. Inglise keelsetes saadetes kuuleb sageli vandumist ja käiakse liiga suurtel ülekeerdudel. Praegusel hetkel jälgin hoolega MasterChef Austraalia 3. toodanguhooaega. Blogis ei ole vôimalik kasutada kehakeelt ja miimikat, jäävad pildid ja sônad. Mina vähemalt ei vannu ja ülekeerud käin maandamas Espoo terviseradadel. Taastusjoogina joon klaasi piima. Muidu ei jaksaks seda tööd teha. Nii, et minu pea on täis maitseid ja terviseradadelt saadud hapnikku ja siit blogist ei tasu oodata ilukirjandusega vôrreldatavat teksti.
Vanilli soolaste toitude maitseainena on üks lihtne viis proovida pipra, loorberilehe ja soola lisaks eksootilisi maitseaineid lihatoitude valmistamisel ja laiendada nii oma taju. Tere tulemast avatud ja vabade inimeste hulka!!!
Valmistasin liha lisandiks seekord vaheldusena bataadipüreed (kartulipüree valmistamise pôhimôttel), mis tuli välja veidi kui beebitoit, aga oli siiski hea pehmemaitselise koorekastmega. Teiseks lisandiks ei suutnud muud välja môelda kui pistsin väikses ahjuvormis kirsstomatid ürdiôliga ahju (250 g kirsstomateid, oliiviôli, punet, soola, pipart, 225 kraadi, ahju keskmine kôrgus ja 30 minutit). Seegi tuli üsna hea.
2-3 portsjonit
Valmistus 2 tundi
600 g pehmet vasikaliha
7 dl vett
2 sl nisujahu
½ vanillikauna + seemned
1 pkt / 28 g veiselihafondi
musti terapipraid
2 loorberilehte
2 salottsibulat
1 suur küüslauguküüs
kimp värsket tüümiani
kimp värsket salveid
kimp värsket punet
2 dl rôôska koort
toiduôli vôi vôid
vajaduse korral valget kastmepaksendajat
Koori sibul ja küüslauk. Tükelda need.
Loputa liha külma vee all ja kuivata see majapidamispaberiga (vajuta paberit liha peal, vesi imendub paberisse). Lôika lihast suuremad samasuurused tükid (3x3 cm). Raputa liha peale nisujahu ja kata seda ôrnalt ühtlase tuhksuhkru sarnase kihina liha peale. Pruunista liha kuumas ôlis vôi vôis praepannil ja tôsta lihatükid potti. Loputa pann veega ja kalla see vesi potti liha peale. Koori leemelt vaht, nii jääb leem selgeks. Lôika vanillikaun pikuti pooleks ja kraabi noateraga seemned seest välja. Lisa nii kaun kui seemned potti leeme hulka. Lisa ka teised maitseained, sibul, küüslauk, veiselihafond ja hauta keskmisel temperatuuril umbes 1 tund. Tôsta vanillikaun leemest välja. Lisaa leemele koor ja hauta veel nii kaua kuni liha on mure ja pehme.
Tôsta vahukulbiga lihatükid leemest välja ning kurna leem ära. Kalla leem uuesti potti ning vajadusel vôid lisada kastmele valget kastmesuurendajat kastet pidevalt vispliga segades. Lôpuks tôsta lihatükid potti tagasi ja anna muliseda môned hetked. Tôsta pott pliidilt kôrvale.
Serveeri bataadi- vôi kartulipüreega ning ahjus küpsetatud kirsstomatitega.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti