Hei pitkästä aikaa! Teen lyhyen postauksen, koska se ei ole ruokakeskeinen. Minä olen saanut oman vastuskuminauhan treenivauhdin taas käyntiin ja olen vaihtanut mediumin stongiin. Viime syksyllä kaikki alkoi siitä, että halusin saada oman niska-hartiaseudun auki ja vaikka joulukuu jäi minulla melkein väliin työn ja elämän kiireiden vuoksi, olen aloittanut uudestaan treenillä. Minulla on pakko sanoa, että minulla on nyt parempi lihaskunto ja tietenkin enemmän voimaa. Mikä kaikista paras, olen polttanut paljon rasvaa. Tietenkin on minulla parempi olo. Miksi treenaan? Arjessa jaksamista varten. Treenaaminen kannattaa aina, koska se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Haluan syödä perushyvää ruokaa ja sellaista ruokaa löytyy tästä blogista. En syö mitään sen kummallisempaa treenin vuoksi. Seuraan omaa sydäntäni ja teen sen mukaan.
Kävin tänä Helsingin keskustassa Galerie Forsblomissa katsomassa Niko Luoman valokuvataidetta. Se oli blogini kautta tullut viesti. Olin lumottu. Kauniita puhtaita värejä, rytmiä ja tasapainoa. Tykkäsin eniten kuvasta Self titled adaptation of The Young Ladies of Avignon (1907). Kauniita naisellisia sävyjä. Otin siitä kuvan, mutta en saa jakaa sitä julkisesti, mutta se löytyy täältä. Jos sinulla on aikaa ja halukkuutta, sitten ehdit vielä näyttelyyn. Se on auki 7.2.16 asti.
***
Tere pika aja tagant! Teen lühikese postituse, sest see ei ole toidukeskne. Mina olen saanud oma kummilindi treeningu jälle käima ja olen vahetanud keskmise raskuse tugevaks. Alustasin eelmisel sügisel, sest tahtsin oma kaela-ôlavöö lahti saada ja kuigi jôulukuu jäi töö- ja elukiiruse tôttu prakitiselt vahele, olen ma saanud jaanuaris rütmi uuesti sisse. Ma pean ühtlema, et mul on nüüd lihased paremas vormis ja mul on rohkem jôudu. Mis kôige parem, olen pôletanud palju rasva. Muidugi on mul parem tunne. Miks ma treenin? Argipäevas jaksamise pärast. Treening tasub alati ära, sest see on nagu raha panka panemine. Tahan süüa head tavalist toitu ja sellist, millist leidub minu blogis. Ma ei söö midagi ektra oma treeningute pärast. Jälgin oma südant ja teen selle järgi toitu ja treeninguid.
Käisin täna Helsingi keskuses Galerie Forsblomis vaatamas Niko Luoma fotokunsti. See oli blogi kaudu tulnud sônum. Olin vôlutud. Kauneid puhtaid värve, rütme ja tasakaalu. Minule meeldis kôige rohkem Self titled adaptation of The Young Ladies of Avignon. Ilusad naiselised värvid. Vôtsin sellest pildi, aga ma ei saa seda avalikult jagada. Ônneks see leidub siit. Kui sul on aega ja soovi, siis jôuad veel näitusele. See on avatud 7.veebruarini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti