EST Reklaampostitus. Koostöös Carmen Grupp ja Cru.
FIN Lue myös Cru 1.
EST Loe ka Cru 1.
FIN Me, Carmen Grupin markkinontijohtaja, aikakauslehden Mari ruokatoimittaja ja Eestissä hyvin tunnettu ruokabloggaaja Tuuli Mathisen, Cru ravintolan johtaja Marge Mänd, Crun keittiömestari Dmitri Haljukov ja minä, Urve Ristolainen (Voisula), istuimme alimmaisessa salissa ikkunapöydässä, josta oli näköala kadulle ja kesäterassille. Katsoin ikkunasta ulos. Kadulla terassilla teinipoika söi Caesarsalaattia ja hänen vanhempansa ravintolan listalta tilattua gourméeta. Terassilla oli vähän asiakaita, oli viileää, mutta alimmainen ravintolasali oli täyttynyt pikkuhiljaa asiakkaista. Taustalla soi juuri sopivan hiljainen musiikki, salissa kuului asiakkaiden puheen sorinaa, tarjoilijat kiirehtivät salin ja keittiön välissä tilausten kanssa. Meille tarjottiin pääruokaa. Minä tilasin itselleni taas keittiömestarin suosituksella Virolaista naudanlihaa ja huhtasieniä. Annoslautanen oli hyvin kaunis, silmä pysähtyi siihen lepäämään. Näin rotukarjaa laiduntamassa karjalaitumella. Lautasella oli vielä luuputki, sen sisällä oli munakoiso-luuydin salaatti ja luun päälle oli asetettu minipunajuuren puolikas. Rotukarjalle oli tuotu ruoka-astiaan juureksia. Tuli mieleen rauhallinen kesäiltapäivä maatilalla. Maut olivat niin puhtaita, että olin ällistynyt. Herneitä oli marinoitu persiljaöljyssä ja punajuurta punaisten marjojen mehussa. Niiden maku oli mietoa ja aitoa. Punasipuli oli kevyt ja vetinen suupala, mutta se kevensi erinomaisesti raskasta naudanlihaa. Huhtasienen maku oli kaikkein voimakkain ja se sai muut maut soimaan. Liha oli kypsä ja tuhti pala, hyvin murea ja hyvin grillattu. Minä tilasin lihan kypsänä. Katsoin salaa Dmitriä. Monet keittiömestarit vannovat raaka-aineiden aitoon makuun, mutta se annoslautanen oli minun huippukokemukseni sen sarjan makuelämysten ketjussa. Aina ei pidä syödä monessa eri huippuravintolassa ja vertailla makuja, pitää uskoa omaan makuaistiinsa. Minä uskoin. Kaiken kaikkiaan keittiöltä hieno keittiömestarin linjan toteutus, koska keittiömestari istui minun vieressäni!
EST Me, Carmen Grupi turundusjuht, ajakirja Mari köögitoimetaja ja Eestis väga tuntud toidublogija Tuuli Mathisen, Cru restorani juht Marge Mänd, Cru peakokk Dmitri Haljukov ja minä , Urve Ristolainen (Voisula), istusime alumises saalis aknaäärses lauas vaatega tänavale ja suveterassile. Vaatasin aknast välja. Tänaval terassil söi teismeline poiss Caesari salatit ja tema vanemad restorani suvemenüüst gourméed. Terassil oli vähe kliente, oli vilu, aga alumine restoranisaal oli tasapisi täitunud klientidest. Taustal mängis just sobivasti vaikne muusika, saalis kuuldus klientide kônesuminat, kelnerid olid alustanud tellimuste vastuvôtmistega ja kiirustasid edasi-tagasi saali ja köögi vahel. Meile pakuti pearooga. Mina tellisin jälle peakoka soovitusel Eesti veiseliha ja mürkleid. Toodi väga ilus portsjon, silm puhkas selle peal, toit oli kaunisti taldrikule asetatud. Nägin tôukarja söömas karjamaal. Taldrikul oli toruluu, mille sees oli baklazaani ja luuüdi salat ja luu peale oli asetatud poolitatud minipunapeet. Tôukarjale oli toodud juurikaid. Silmade ette tuli rahulik suvepärastlôuna talu karjamaal. Maitsed olid nii puhtad ja ehtsad, et olin sônatu. Herned olid marineeritud peterselliölis ja punane sibul punaste marjade mahlas. Punane sibul oli kerge vesine suutäis, aga see kergendas nii meeldivalt rasket veiseliha. Mürklite maitse oli kôige domineerivam taldrikul ja pani teised maitsed enda kôrval helisema. Liha oli minul suure paksu tükina, mure ja hästi grillitud. Tellisin liha läbiküpsena. Vaatasin salaja Dmitrit. Paljud peakokad rôhutavad oma toitude ehtsaid maitseid, aga see portsjon oli minu kokemuste tipp selle sarja maitse-elamuste ketis. Alati ei pea sööma mitmes tipprestoranis ja vôrdlema maitseid omavahel, peab uskuma enda maitsemeelt. Mina uskusin. Igatahes köögi suurepärane peakoka liini teostamine, sest peakokk istus minu kôrval!
FIN Naudan kanssa join 2008 Serralunga d’Alba, Barolo, Fondanafreddaa.
EST Veisega jôin 2008 Serralunga d’Alba, Barolo, Fondanafreddat.
FIN Yksi pöytänaapurini tilasi Virolaista jokilohta grillattujen sinisimpukoiden kera.
EST Üks minu lauanaaber tellis Eesti jôeforelli grillitud rannakarpidega.
FIN Pääruoan kanssa tuotiin pöydälle vielä pienessä rautapadassa keitettyjä varhaisperunoita ja niiden alla oli ihania pikkuruisia kantarelleja. Taksikuski joka toi minut ravintolaan tiesi paikan.”Se paikka, missä ovat hirveän isot lautaset ja pikkusormen kokoiset perunat. Vaimoni kysyi, missä ovat perunat?” Siinä ne olivat, ihan oikean nuoren varhaisperunan kokoiset, tillillä maustettuja. Jokainen pöydässä olija sai halutessa oman pakollisen perunan.
EST Pearoaga toodi lauale veel väikses raudpotis keedetud värsked kartulid ja nende all olid armsad väiksed kukeseened. Taksojuht, kes tôi mind restorani, teadis koha. ”See koht, kus on hirmus suured taldrikud ja väikse sôrme otsa suurused kartulid. Minu abikaasa küsis, kus on kartulid?” Siin need olid, täiesti ôige suurusega tilliga maitsestatud värsked kartulid. Iga lauasistuja sai vôtta oma kohustusliku kartuli.
FIN Dmitri kävi tarkistamassa keittiön tilannetta ja palatessa ilmoitti, miten siinä matkalla hän sai kuntoon Bocuse d’Oria varten yhden aterialain koristeen. Hän toi minulle lahjaksi tuoreen Crun mustan leivän! Kuva leivästä epäonnistui, mutta tiedoksi sinulle, että leipää saa ravintolassa tilata ja ostaa mukaan, maksaa 9,00 euroa.
EST Dmitri käis kontrollimas köögi olukorda ja tagasi tulles teatas, et sai sellel teekonnal korda Bocuse d’Ori jaoks ühe toidu kaunistuse. Ta tôi minule kingituseks värske Cru musta leiva! Kahjuks pilt leivast ebaônnestus, aga teadmiseks sinule, et leiba saab restoranis tellida ja kaasa osta, maksab 9,00 eurot.
FIN Meidän illallinen muokkautui mukavaksi keskusteluksi, sen lomassa Crun huomaavainen ja ammattitaitoinen henkilökunta tarjoili meille ruokia ja juomia. Vaikka alussa olin hieman jännittynyt, sitten kesken kaiken se poistui täysin, koska huomasin, miten puhumme samaa kieltä. Periaatteessa ruokatrendit molemmalla puolella lahtea ovat aika samoja, huippuravintoloissa suositaan luomua ja lähiruokaa, keittiöillä ovat omat raaka-aineiden toimittajat, kokit haluavat tuoda esille raaka-aineiden omaa aitoa makua ja tarjota asiakkaille unohtamattomia makuelämyksiä. Kun enne vanha puhuttiin, että eestiläistä merimiestä voi tavata jokaisessa maailman satamakaupungissa, sitten meidän keskustelun perusteella jäi vaikutelma siitä, että nykyaikana löytyy joka ikisen maailman pääkaupungin keittiöstä eestiläistä henkilökuntaa. Sinä tulet, minä lähden, harjoittelemaan, koulutukseen, kilpailemaan, töihin. Yli Suomen lahden kulkeminen on jo jokapäiväistä. Kannattaako enää edes mainita?! Klaus K, Olo… lista on pitkä. Dmitriäkin odotti edessä työmatka yli lahden. Eestin kokkipojat käyvät koputtelemassa Gordon Ramsayn Lontoon ravintolan oven takana ja lupaavat tehdä ilmaista työtä vaan siksi, että saisivat tärkeän merkin uran alkuun. Kuulemma Kööpenhamina maailman gourméepääkaupunkina on menettämässä paikkansa, koska kovassa nousussa on Moskova. Hyville kokeille on aina kysyntää, merkittäviä palkkanumeroita esitellään, missä pyörii rahaa, siellä halutaan syödä hyvin, lähtijällä pitää tietää ettei hänen paikka jää tyhjäksi. Ajattelin, että todennäköisesti sen takia löytyy Eestissä niin monessa paikassa älyttömän hyvää ruokaa ja saa todellisia makuelämyksiä, vaikka ravintola-alan maasto on kaoottista ja epätasaista.
ESTMeie ôhtusöök kujunes mônusaks vestluseks, mille ajal Cru tähelepanelik ja profesionaalne personal serveeris meile toite ja jooke. Kuigi ma alguses närveerisin, märkasin, kuidas see vestluse käigus ära kadus, sest panin tähele, kuidas me rääkisime sama keelt. Pôhimôtteliselt toidutrendid môlemal pool lahte on üsna samasugused, tipprestoranides soositakse mahetoodetud tooraineid ja lähitoitu, köökidel on omad toorainete tarnijad, kokad tahavad esile tuua tooraine oma ehtsat maitset ja pakkuda klientidele unustamatuid maitse-elamusi. Kui vanasti räägiti, et eesti meremeest leidub igast maailma sadamast, siis meie vestluse pôhjal jäi mulje, et nüüd leidub eesti teeninduspersonali igast maailma suurlinna köögist. Sina tuled, mina lähen, praktikale, koolitusele, vôistlema, tööle. Üle Soome lahe reisime on juba igapäevast. Kas enam tasub seda mainida? Klaus K., Olo…. nimekiri on pikk. Dmitritgi ootas ees tööreis üle lahe. Räägitakse, et Kopenhaagen maailma gourméepealinnana on kaotamas oma tähtsust, sest suures tôusus on Moskva. Heade kokkade järgele on alati nôudlust, märkimisväärseid palgasummasid esitatakse, seal kus pöörleb raha, seal tahetakse süüa hästi, mineja peab teadma, et tema koht ei jää tühjaks. Môtlesin, et tôenäöliselt sellepärast leidub Eestis nii paljudes söögikohtades meeletult head toitu ja saab tôelisi maitseelamusi, kuigi restoraniala maastik on kaootiline ja ebatasane.
FIN Eestin gastronomia on tällä hetkellä suurta ”sillisalaattia”, monia vaikutteita historiasta, talouden yleistilanteen vaikutuksia, kova kilpailu Tallinnassa muokkaa tavalla tai toisella, Eestin ongelmana on pieni markkina-alue ja Carmen Grupp sitten hoitaa omalla vahvalla osaamisellaan omannäköisiä ravintoloita toiminnassa. ”Me yritämme täällä Virun kadulla tehdä historiaa ja tarjota muutakin syötävää turisteille kuin ylihintaan tarjottavaa pippuripihviä,” sanoi Tuuli. Marge pahoitteli kesken illallisen ja ilmoitti, että joutuu lähtemään, pakkamaan matkalaukkua, klo 04 lähtee lento ja hän osallistuu Itävallassa cocktailien valmistamisen kilpailuun. Toivottiin hänelle onnea matkaan!
EST Eesti gastronoomia on praegusel hetkel üks suur ”heeringasalat”, mitmeid môjutusi ajaloost, majandusolukorra môjutusi, suur konkurents Tallinnas kujundab tegevust ühel vôi teisel viisil, Eesti probleemina on väike turg ja Carmen Grupp siis oma kindla osamisega hoiab oma omanäölisi restorane tasemel töötamas. ”Me üritame siin Viru tänaval teha ajalugu ja pakkuda muudgi söödavat turistidele kui ülikallist piprapihvi,” ütles Tuuli. Marge vabandas keset ôhtusööki ja teatas, et tema peab minema koju kohvrit pakkima, klo 04 läheb lend ja ta osaleb Austrias kokteilide valmistamise vôistlususel. Soovisime talle head reisi ja ônne vôistlusele!
FIN Tähän saumaan keskustelussa oli sopiva kysyä, miten Eestin nykypäivän gastronomia tunnetaan maailmassa ja Suomessa? Tuuli kysyi heti minulta: ”Sano sinä, miten sitä tunnetaan Suomessa?” Tietenkin jokainen osaa puhua omasta kokemuksestaan ja pakko mainita, että 12 vuoden aikana kun olen asunut Suomessa, olen joutunut kuuntelemaan suomalaisilta erilaista palautetta Viron matkalta. Netti on täynnä ravintola-arvioita ja mielipidekommentaareja ja niitä löytyy laidasta laitaan. Usein suomalaiset tutut kysyvät minulta ruokapaikoista, kun ovat menossa Tallinnaan. Olen antanut heille toisen käden tietoja, koska suorakosketus itsellä vuosien varrella on jo hävinnyt. Periaatteessa en tiedä itsekin, mitä suosittelen. Jokainen eestiläinen Suomessa on kuin kävelevä Eestin lippu, näin minäkin tai rippituoli, missä suomalaiset purkavat omia tunteitaan Eestin matkasta. Aina ei ole mukava ottaa sitä viestiä vastaan. Mahdoton tietää, mitä on tapahtunut, koska ei ole itse kärpäsenä katosta ollut tilannetta seuraamassa. Siksi oli minulla blogini lisäksi ihan oma intressi mukana tutustua hyviin ravintoloihin ja suositella sen jälkeen oman kokemuksensa pohjalta, mihin kannattaa mennä Tallinnan matkan aikana syömään. Olkoon sanottua, että kun työpaikalla ilmoitin, että lomani aikana menen Tallinnaan ravintolakierrokselle, kuulin heti kysymyksiä: ”Mihin menet?” Kävin lomani aikana tyttäreni kummilla Sarilla kylässä ja ilmoitin sielläkin, mihin olen lomani aikana menossa. ”Kuule, sille on tilausta!” ilmoitti Sari ennen kun sain lauseen lopetettua. Eli minun oletus oli oikea, suomalaiset haluavat toisen ihmisen henkilökohtaisen kokemuksen kautta tulevaa luotettavaa tietoa Tallinnan ruokapaikoista. He haluavat olla varmoja siitä, mihin ovat menossa. Vaikka houkuttelevia mainoksia on turisteille suunnatut kanavat täynnä, kuitenkin herää kysymys, mutta mihin kannattaa mennä? Näin ovat minun postaukset monien joukossa esittelemässä nykypäivän gastronomiaa Eestissä neljän ravintolan kautta ja lukija tekee omia valintoja.
EST Siinkohal vestlust oli sobiv küsida, kuidas Eesti gastronoomiat tuntakse maailmas ja Soomes? Tuuli küsis minult kohe vastu:”Ütle sina, kuidas Soomes tuntakse?” Muidugi igaüks vôib rääkida oma isiklikust kogemusest ja pean minagi ütlema, et 12 aasta jooksul kui olen elanud Soomes, olen pidanud kuulama soomlastelt erinevat tagasisidet Eesti reisidest. Internet on täis arvamuskommentaare ja neid leidub ühest äärmusest teiseni. Sageli minu soome tuttavad küsivad minult toitukohti, kuhu tasub sööma minna oma reisi ajal Tallinnas. Olen edastanud neile teise inimese kaudu kuuldud kogemusi, sest minul endal on otsekontakt aastate jooksul jôudnud kaduda. Nii on olnud, et ma ei ole isegi täpselt teadnud, mida olen soovitanud. Iga eestlane, nii nagu minagi, on Soomes kui kôndiv Eesti lipp vôi pihitool, kuhu maandakse oma tunded Eesti reisist. Alati ei ole seda seda sônumit meeldiv vastu vôtta. Vôimatu on teada, mis on juhtunud, sest ei ole ise kärbsena laest olnud olukorda jälgimas. Sellepärast oli minul blogi lisaks ka omakasu mängus, selgitada, mis toimub Tallinna restoraniäris?! Olgu öldud, et kui ma töökohas teatasin, et oma suvepuhkuse ajal lähen Tallinnasse restoranidega tutvuma, kuulsin kohe küsimusi:”Kuhu lähed?” Käisin puhkuse ajal oma tütre ristiemal külas ja teatasin ka seal, et olen minemas Tallinnasse. ”Kuule, selle järgi on nôudlust!” teatas tütre ristiema Sari kohe enne kui olin jôudnud lôpetada omi lauseid. Ehk teisiti öeldes, minu oletus oli ôige, soomlased tahavad teise inimese iskliku kogemuse kaudu loodetavat infot Tallinna toidukohtadest. Nad tahavad olla kindlad selles, kuhu lähevad. Kuigi kutsuvaid reklaame on turistidele suunatud kanalid täis, siiski tekib küsimusi, aga kuhu lôpuks siis tasub minna? Nii on minu postitused paljude hulgas esitlemas tänapäeva gastronoomiat Eestis nelja restorani kaudu ja lugeja teeb ise oma valikuid.
FIN Katsoin salissa olevia ihmisiä, aikuisia keski-ikäisiä ihmisiä juttelemassa ja viihtymässä. Meidän naapuripöydässä istuivat kaksi keski-ikäistä suomalaista miestä siisteissä kesävaateissa, juttelivat hyvätyylisinä, katselivat Dmitriä, koska tieto hänen osallistumisesta Bocuse d’Orilla leviää. Kuulin myös, että salissa on yksi norjalainen mies, joka oli varta vasten Dmitrin takia tullut tänne syömään.
EST Vaatasin saalis olevaid inimesi, täiskasvanud keskaealised inimesed vestlemas ja veetmas aega. Meie naaberlauas istusid kaks keskealist soome meest puhtates suveriietes, silmnähtavalt tundsid ennast hästi, vaatasid Dmitrit, sest info tema osalemisest Bocuse d’Odeil levib. Kuulsin ka, et üks norra mees on just Dmitri pärast tulnud siia sööma.
FIN Jälkiruoaksi tilasin Kotipuutarhurin marjasorbettia ja marenkia. Jälkiruoan koristemarjat siinä olivat niin terveitä ja tuoreita, että kiilsivät lautasella. Ensimmäinen suupala sorbettia ja mustaherukan voimakas puhdas maku valloitti makuaistini. Aivan taivallista! mutta enää ei yllätystä, koska aitojen makujen taivaassa oltiin. Tuli mieleen lapsuus kun tykkäsin vesisateen jälkeen mennä kumisaappaat jalassa puutarhaan syömään suoraan pensasta poimittuja mustaherukoita, sadepisaroita oli marjoilla, pistin marjatertun suuhuni ja vetäisin tertun varren ulos. Pliks, plaks, ploks poksahtivat marjat suussa ja mustaherukoiden voimakas maku täytti makuaistit sadeveden saattamalla. Täällä lautasella oli sadevesi jäisessä sorbetin muodossa.
EST Magustoiduks tellisin Koduaia marjasorbee ja besee. Magustoidu kaunistuse marjad selles olid nii terved ja värsked, et läikisid taldrikul. Esimene suutäis sorbeed ja mustsôstra tugev puhas maitse vallutas minu maitsemeeled. Taevalik! aga ei enam üllatus, sest puhaste ehedate maitsete taevas olime. Tuli meelde lapsepôlv kui mulle meeldis vihmasadu järel minna kummikud jalas aeda sööma otse mustsôstra pôôsast korjatud marju, vihmapisarad olid marjadel, pistsin marjakobara suhu ja tômbasin rootsu välja. Pliks, plaks, ploks poksatasid marjad suus katki ja mustsôstarde maitse täitis suu vihmapisarate saates. Siin taldrikul oli vihmavesi jäises vormis sorbeena.
FIN Yhden pöytänaapurini kesäinen värikäs iloinen Dream Brulee ja …
EST Minu ühe lauanaabri magustoit, suvine rôômus Dream Brulee ja …
FIN … toisen pöytänaapurini Raparperi Panna Cotta-vaahto metsämarjoilla tarjottuna tanskalaisen suunnittelijan Eva Solon lasiastiasta. Dmitri kävi aamulla metsässä poimimassa mustikkavarsia jälkiruoan koristelua varten.
EST … teise lauanaabri magustoit Rabarberi Panna Cotta-vaht metsmarjadega serveerituna taani disaineri Eva Solo klaasnôust. Dmitri käis hommikul metsas mustikavarsi korjamas magustoidu kaunistamise jaoks.
FIN Cappuccino Crun logolla. Crun logolla on mustaherukka.
EST Cappuccino Cru logoga. Cru logo on mustsôstar
FIN Jälkiruoan kanssa tarjottiin minulle eestiläistä mustaherukkaviiniä (”Pôltsamaa Tômmua”). Valitettavasti unohdin siitä ottaa kuvan ja näin otin pullosta kuvan kotona, koska minulla oli yksi pullo lahjapakkauksessa kotona. Tuulille tarjottiin ”Pôltsamaa Kuldne”- omenaviiniä (”Pôltsamaa Kultainen”). Minulla pitää hehkuttaa ja mainostaa Pôltsamaan viinejä, koska Pôltsamaa on kotikaupunkini. Oli hieno nähdä kotikaupunkini viinejä pääkaupungin hienossa ravintolassa ja pakko sanoa, että hyvin ne maistuivat ja sopivat ylellisen illallisen lopettamiseksi.
EST Desserdi joogiks pakuti meile eestimaist mustsôstraveini (”Pôltsamaa Tômmut”). Kahjuks unustasin vôtta sellest pildi ja nii vôtsin pildi hiljem kodus, sest minul oli üks kinkepakendis ”Pôltsamaa Tômmu” pudel kodus. Tuulile serveeriti ”Pôltsamaa Kuldset”. Pean siinkohal veidi uhkustama ja reklaamima Pôltsamaa veine, sest Pôltsamaa on minu kodulinn. Oli tore näha kodulinna veine pealinna peene restorani laual ja peab ütlema, et need maitsesid ja sobisid luksusliku ôhtusöögi lôpetamiseks suurepäraselt.
FIN Ilta oli venähtänyt, kellonaikaa ei huomattu, meidän pöytä oli jäänyt ainoana saliin istumaan, kaikki asiakkaat olivat jo poistuneet. Viimeisenä poistuvat meidän naapuripöydästä kaksi suomalaista miestä, katselivat vielä Dmitriä ja yksi tervehti iloisena häntä. Puhuttiin niitä ja näitä. Olisi voinut puhua loputtomiin ja selväksi tuli, että tässä porukassa keskusteluaiheet puhumalla eivät lopu ja varmasti ne eivät jää viimeiseksi sellaiseksi, minä ainakin toivon. Piti meilläkin nousta ja lähteä ja päästää henkilökunta kotiin. Iloisella mielellä menin minäkin ravintolasta pois. Olin enemmän kuin tyytyväinen illalliseen, ihmisiin ja elämään.
EST Ôhtu oli veninud pikaks, kellaaega ei märgatud, meie laudkond oli jäänud ainukesena saali istuma, kôik restoranikülalised olid juba lahkunud. Viimasena lahkusid meie naaberlauast kaks soome meest, vaatasid veel Dmitrit ja üks neist tervitas teda rôômsalt. Rääkisime veel üht ja teist. Oleks vôinud rääkida lôpmatuseni ja selgeks tuli, et selles seltskonnas kôneained rääkides ei lôpe ja kindlasti ei jää need ka viimaseks selliseks, mina igatahes soovin. Pidime meiegi tõusma ja lahkuma, et lubada personal koju. Rôômsa meelega lahkusin restoranist. Olin rohkem kui rahulolev ôhtusöögi, inimeste ja eluga.
FIN Toivon sydämestäni Dmitrille menestystä Bocuse d’Orilla ja uralla eteenpäin! Kiitän tarjoilijaa Maret Valkijaista ja ravintolan henkilökuntaa erinomaisesta palvelusta!
EST Soovin kogu südamest Dmitrile edu Bocuse d’Oril ja edaspidisel karjääril! Tänan kelner Maret Valkijainenit ja restorani personali suurepärase teeninduse eest!
FIN Sain tietää myöhemmin jo Koti-Suomessa, että Marge sijoittui hienosti toiseksi Top Spirit luokassa 22. heinäkuulla Itävallassa Klagenfurt kaupungissa International Wörthersee Cocktail Competition 2013 cocktailvalmistuskilpailussa. Kilpailussa arvioitiin fantasiacocktaileja, teknistä osaamista ja sen luovaa tarinaa. Paljon onnea Margelle erinomaisesta sijoituksesta!
EST Kodu-Soomes olles sain teada, et Marge saavutas 22. juulil Austrias Klagenfurt linnas International Wörthersee Cocktail Competition 2013 kokteilivalmistamise võistlustel Top Spirit kategoorias II koha. Võistlusel hinnati fantaasiakokteili, tehnilisi oskusi ja selle inspiratsioonilugu. Palju ônne Margele suurepärase saavutuse puhul!
FIN Kävin seuraavana päivänä ottamassa ravintolasta päiväkuvia. Ruokabloggaaja kuvaa ja kuvaa…. Kuvassa on katosta riippuva lasihylly ja kristallikarahvinit. Crun sisutusarkkitehti on Hanna Karits.
EST Käisin järgmisel päeval tegemas restoranist päevapilte. Toidublogija pildistab ja pildistab… Pildil on laest rippuv klaasriiul ja kristallkarahvinid. Cru sisekujundaja on Hanna Karits.
FIN Keittiön ovi.
EST Köögi uks.
FIN Gourméekasvatusta elämän alusta alkaen. Ravintolan ruokalistalla oli myös lastenruokalista.
EST Gourméekasvatust elu algusest alates. Restorani menüüs oli ka lastemenüü.
FIN Lämmin suositus jos haluat kosia tai katsoa vihkisormusta Crussa. Älä tee sitä kesäterassilla kadulla, koska terassin lattian lankkujen välissä ovat isot raot. Yksi vihkisormus on sinne pudonnut, henkilökunta on saanut sormuksen pudottajan yhteystiedot, mutta terassi puretaan vasta syksyllä. Jos sormus on tallessa terassin alla kadulla eikä ole sadevesien kanssa siirtynyt viemäriin, sitten yksi ihminen pääsee kosimaan vasta syksyllä. Niin, että siirry tärkeää hetkeä varten romanttiselle sisäpihalle tai ravintolan puolelle. Siellä on sinulla laatoitus jalkojen alla.
EST Soe soovitus kui tahad kosida vôi vaadata kihlasôrmust Crus. Ära tee seda suveterassil tänaval, sest terassi pôranda laudade vahel on suured praod. Üks kihlasôrmus on sinna kukkunud, personal on saanud sôrmuse kaotaja kontaktandemed, aga terass vôetakse ära alles sügisel. Kui sôrmus on terassi all tänaval alles ja vihmavesi ei ole seda endaga kaasa viinud, siis üks inimene pääseb kosima alles sügisel. Nii et, mine tähtsa sündmuse jaoks romantilisele siseôuele vôi restorani poolele. Seal on sinul kiviplaadid jalgade all.
FIN Tulossa Platz.
EST Tulemas Platz.
Illallisen bloggarille tarjosi - Ôhtusöögi blogijale pakkus: Cru.
