Klikkaa kuvilla, niin ne muuttuvat isoimmiksi
Kävin maanantaina 13.2 kutsuvieraana Rakkauden pressibussikierroksella tutustumassa ennakkoon Rakkauden tiloja-näyttely- ja tapahtumakokonaisuuksiin. Rakkauden tilojen verkostoon oli kerätty neljän museon (Teatterimuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo, Lottamuseo ja Vantaan Kaupunginmuseo) rakkauden teemoja käsitteleviä näyttelyitä. Näyttelykokonaisuus kuuluu Suomen 100-vuotiasjuhlavuoden ohjelmaan. Kaikki neljän museon näyttelyt avattiin Ystävänpäivällä 14.2 ja ne ovat nyt yleisölle avoinna. Teen tähän postaukseen omannäköisen yleiskatsauksen näyttelyistä ja pressibussin kierroksesta. Meillä oli aika tiukka aikataulu ja piti liikkua aikataulutetusti eteenpäin. Siksi napsin kuvia kohteista, mitä ehdin katsoa.
Miksi joku ruokabloggaaja osallistui Rakkauden pressibussin kierrokseen? On monta syytä. Joskus on hyvä kirjoittaa ja miettiä ihan jotain muuta kuin vain ruokaa. Halusin nähdä, mitä sisältää Hotelli- ja ravintolamuseon näyttely Nautinnon nälkä, koska olen blogiin tehnyt postauksia monista ravintolakatsauksista kyllä ruokalistan puolelta katsottuna. Nuoruudessa harrastin jonkun verran näyttelemistä ja näytelmätaidetta, rakastin lukea ja kirjoittaa runoja. Siksi oli kiva muistuttaa nuoruuttaani ja käydä Teatterimuseossa. Ja loppujen lopuksi, rakkaus on niin universaalinen aihe, että se puhuttelee kaikkia ihmisiä ja kevät on lähestymässä. Kohta ihmisten hormonit alkavat hyrräämään ja Rakkauden tiloja on yksi tila, missä saa perspektiiviä omaan tunnetilaan. Teen tällä kertaa postauksen poikkeuksellisesti vain suomeksi, koska muuten se postaus venyy liian pitkäksi ja virolaiset jotka haluavat tulla katsomaan suomalaisten Rakkauden tiloja, varmasti osaavat suomea.
Kierros alkoi Kaapelitehtaalta, missä esillä olivat Teatterimuseon puolella Näytelty rakkaus ja Hotelli- ja ravintolamuseon puolella Nautinnon nälkä näyttelyt.
Kaiken eniten on teattereiden näyttämöillä esitetty Shakespearea. Tässä puvustuksia Shakespearen näytelmistä.
Toisessa salissa päästiin nauttimaan todellisesta venäläistä rakkausdraamasta. Kierrokselta jäi mieleen lause, miten venäläisessä kirjallisuudessa on paljon rakkautta, mutta se kohdistuu aina väärään henkilöön.
Seuraavassa salissa oli esillä suomalaista rakkausdraamaa ja siitä jäi mieleen, miten suomalaisissakin näytelmissä on paljon rakkautta ja onneksi rakastavaiset löytävät aina toisensa. Onnelliset suomalaiset.
Hissillä siirryimme eteenpäin Hotelli- ja ravintolamuseoon. Hississäkin olimme Rakkauden tilassa.
Hotelli- ja ravintolamuseon näyttelyn teema oli Nautinnon nälkä. Siinä sitten näki, minkälaista nautintoa ja nälkää on ravintoloissa tyydytetty. Ensimmäisenä oli kierroksen tiellä katettu pöytä. Sen tarina kertoi, miten silloin kun homoseksuaalisus ei ollut laillista, homojen tapaamisen paikka on ollut ravintola ja tapaamisilla käytettiin peitenimiä.
Ravintolat herättävät hyvin monenlaisia tunteita.
Kierroksella saa maistella, miltä intohimo maistuu.
Juu ja sitten päästiin punaisen seinän ytimeen. Museon punainen seinä edusti ravintolamaailman liberaalia puolta, mikä kuvasi, mitä kaikkea on ravintolan seinien välissä tapahtunut. Seksi vessassa on tapahtumien lievemmästä päästä.
Toisella mustalla seinällä oli valtava pläjäys sääntöjä siitä, mitä kaikkea ei saa ravintolassa tehdä.
Summa summarum, mitä kaikkea on jätetty narikkaan kun tullaan ravintolaan ja unohtunut sinne kun poistutaan ravintolasta.
Seuraavaksi ajoimme Tuusulaan Lottamuseoon. Miksi meitä vietiin sinne? Rakkaudella on monia tiloja ja ulottuvuuksia. II Maailmasodan aikana jätti noin 400 000 suomalaista kotinsa ja lähtivät evakkoon. Suomen valtion johdolla korostettiin suomalaisille, miten heillä pitää osoittaa ihmisrakkautta ja ottaa vastaan evakkolaisia. Näin oli Evakkonäyttelyllä hyvin osuva otsikko ”Avaa Sydämesi!”
Oli ahdistava ilmapiiri. Esillä oli junavaunu, millä evokkalaiset tulivat Sisä-Suomeen. Lottien työ oli heidän vastaanottaminen.
Lottamuseon päärakennuksessa pääsimme kiertämään tietenkin museon tiloja, mutta laitan tähän postaukseen vain rakkauskuvia. Kaunis valokuvaseinä Lotista ja heidän unelmista.
Jokaisessa Rakkauden tiloja pisteessä on mahdollisuus kirjoittaa ja jättää oma rakkausviesti museoiden käyttöön. Meille, pressin edustajille, annettiin paperi käteen jo bussimatkan alussa. Minulle tuli totaalinen blackout-tila enkä osannut yhtään mitään paperille kirjoittaa. Minulla jäi kirjoittamatta, mutta tietenkin tämä mielenkiintoinen kierros herätti minussakin myöhemmin ajatuksia ja tunteita rakkaudesta, mistä sitten kirjoitan tämän postauksen loppupuolella.
Viimeisenä oli meidän kierroksen listalla Vantaan Kaupunginmuseo, missä päästiin ”Tunteiden kiitotielle”. Jo bussissa matkalla museoon meille kerrottiin, miten Vantaan lähiöihmisten rakkauteen vaikuttavat luonto, lentokenttä ja lähiöpubit. Pubeissa käy usein flaksi ja sitten on hyvä kun luonto on lähellä. Museossa on esillä myös ensirakkauden osio, mihin liittyy voimakkaasti tähtikultti sekä laulajien ja elokuvatähtien palvonta. Vantaalla on rakastavaisten suosiossa lentokentän kiitotien päässä kallio, missä on hyvä katsoa oman ihastuksen kanssa lentokoneiden nousuja.
Rakkautta lähiössä.
Ikimuistoista, puhdasta ja iki-ihanaa nuoruuden rakkautta.
Kokonainen sali / kappeli oli varattu Vantaan lentokentälle ja ilmailulle, mikä on vantaalaisten rakkauselämässä hyvin keskeisessä asemassa.
Siellä kappelissa järjestetään vihkimisia ja videopätkällä esitellään lentokoneen nousua vihkiseremonian aikana.
Kappelin yhdellä seinällä on lentokapteenin ja lentoemännän rakkaustarina
ja toisella puolella on se kuuluisa kallio, missä rakastavaiset käyvät katsomassa lentokoneiden nousuja. Kiviin uurrettuja ja paperille kirjoitettuja rakkauden julistuksia kalliolta ja lentokentältä.
Jos käy niin onnellisesti, että rakkaus päättyy avioliittoon, sitten museon toisella kerroksella jatkuu näyttely onnellisilla Vuosisadan häät kuvilla.
Dirlandaa!, mitä kaikkea on koettu ja kokeiltu ennen kuin hääparit pääsevät tähän pisteeseen.
Suhteille ja parisuhteille voi tapahtua myös näin. Ja niin miten tiedämme noin puolet solmituista avioliitoista päättyvät eroon.
Tässä yksi rakkausviesti.
Nykyaikana ihmisten välissä on lyhyitä ihmissuhteita ja on puhuttu siitä, että enää ei ole liittoja yhden ihmisen kanssa elämän loppuun asti ja elämässä voi olla monia lyhyitä liittoja. Tämän postauksen lopuksi haluankin sanoa, että jääkäämme ihmisiksi myös Rakkauden tiloissa, kun tulee niitä ihania nousuja monia kertoja. Ja silloin kun polttoaine lentokoneessa loppuu ja lisätankkausta sille lennolle enää ei tule, muistakaa laskeutua sujuvasti, että se olisi pehmeä lasku koko poppoolle joka on lentokoneessa mukana. Sen jälkeen elä itse ja anna myös toisella osapuolella jatkaa elämää. Mitä parasta, silloin kuin alkaa toinen, kolmas, neljäs jne. lento ja nousu, olisi kiva tehdä selväksi Ilmailun säännöt.
Demokraattinen yhteiskunta antaa ihmisille paremmat ja vapaammat mahdollisuudet löytää flaksi ja matchi Rakkauden tiloissa. Mielestäni on todella kiitollista, että viisikko Rosaliina Munnukka (Rakkauden tuottaja / Rakkauden tiloja), Iloina Kemppainen (tiedottaja / Teatterimuseo), Merja Nummi (museolehtori / Hotelli- ja ravintolamuseo), Susanna Koski ( opetuksen ja kehittämisen asiantuntija / Lottamuseo) ja Marjo Poutanen ( museoamauenssi / Vantaan kaupunginmuseo), olivat ottaneet missioksi koota Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi läpileikkaus suomalaisten rakkaustarinoista ja rakkauden ilmaisuista yhdeksi Rakkauden tilaksi niin ennakkoluulottomalla ja suoralla tavalla. Kiitos teille! Ja kiitos ennen kaikkea niille suomalisille, jotka ovat antaneet oman rakkauden aineiston yhteiskunnalliseen käyttöön! Museoiden kierros oli minulle avartava kokemus. Lukijoille toivon kauniita lentoja ja menkää ihmeessä katsomaan niitä näyttelyitä. Lisämatskua ja vetoapua rakkaustilanteisiin löytyy: Rakkaudentiloja.fi ja Flirttikone.fi
Bloggaajalle: Ilmainen pääsy museoihin ja eväskassi.
